Voisi sanoa, että Anitta Pakanen aloitti VOL:n puheenjohtajana kreivin aikaan. Kun hänet valittiin tehtävään 2014, oli edellisenä vuonna tehty suuri hallinnonalan muutos, jossa päivähoito siirtyi sosiaali- ja terveysministeriöstä opetusministeriön alaisuuteen.
– Olen nähnyt työssäni varhaiskasvatuksen ja opettajuuden merkityksen historiallisen muutoksen. Kun varhaiskasvatuksesta tuli kiinteä osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää, muuttui koko toimintakenttä.
Pakasella on hyvin mielessä ensimmäiset tärkeät etapit. Kun esiopetus oli saanut oman opetussuunnitelman perusteet vuonna 2014, alettiin entistä päivähoitolakia muuttaa varhaiskasvatuslaiksi.
– Ensimmäinen varhaiskasvatuslaki tuli voimaan 2015 ja se määritteli varhaiskasvatuksen toiminnaksi, jossa painottuu pedagogiikka. Henkilöstön kelpoisuuksien määrittely jäi laista tuolloin vielä pois.
Seuraavana vuonna saatiin ensimmäiset velvoittavat valtakunnalliset Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, joihin sisältyi toiminnan sisällön normiohjaus.
– Kunnat ja päiväkodit velvoitettiin suunnittelemaan ja organisoimaan toimintaansa vasuperusteiden mukaisesti. Niitä alettiin noudattaa yhtä lailla kuin koulun normiopetussuunnitelmia.
Vuonna 2016 koettiin takaisku. Uusi Sipilän hallitus rajasi subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta niiden perheiden osalta, joissa toinen tai molemmat vanhemmat olivat kotona.
– Samalla suurennettiin yli 3-vuotiaiden lasten ryhmien suhdelukua, eli jokaista työntekijää kohti tuli yksi lapsi lisää. Ensin parannettiin pedagogista laatua ja yhdenvertaisuutta, sitten heikennettiin toiminnan mahdollisuuksia, Pakanen puhisee.
Opettajuus ja johtajuus vahvistuvat
Seuraavana vuonna Pakanen sai kuitenkin iloita, kun varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta luotiin ministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla. Kartassa määriteltiin suunnat varhaiskasvatuksen ja varhaiskasvatuslain pitkäjänteiselle kehittämiselle.
– Vuoden 2018 syyskuussa tuli sitten voimaan uusi varhaiskasvatuslaki, jossa lastentarhanopettajan nimike muuttui varhaiskasvatuksen opettajaksi ja heidän pedagoginen asemansa määriteltiin selvästi. Se oli uuden ajan alku. Laissa oli mukana henkilöstörakennemuutokset, joiden taustalla oli kansallinen ja kansainvälinen tutkimustieto.
Vakaopettajien kelpoisuuden tuottavaa koulutusta järjestetään nyt lain mukaan vain yliopistoissa.
Lisäksi päiväkodin johtajien kelpoisuuden tulee olla kasvatustieteen maisteri vuoteen 2030 mennessä. Pitkä siirtymäkausi on edelleen menossa.
– Jälleen mietitään, voitaisiinko lakia avata ja kelpoisuusvaatimuksia väljentää, niin että ylemmällä AMK-tutkinnolla saisi päiväkodin johtajan kelpoisuuden. VOL ja OAJ vastustavat tätä jyrkästi, sillä sosiaalialan koulutus pohjaa sosiaalitieteisiin, Pakanen toteaa.
Lain mukaan ryhmässä tulisi olla kaksi korkeakoulutettua, joista vähintään toinen on vakaopettaja ja toinen opettaja tai sosionomi ryhmän osaamistarpeiden mukaan. Opettajapula näkyy edelleen, koska 2000-luvulla ei koulutettu riittävästi vakaopettajia.
– Varhaiskasvatuksen opettajien koulutuspaikkoja on onneksi lisätty reilusti. Yliopistoissa on noin 1 400 paikkaa ja valmistuneita on vuosittain noin 1 000. Tarjolla on myös erilaisia työn ohella suoritettavia monimuotokoulutuksia.
Pakanen uskoo, että vuoteen 2030 mennessä Suomen päiväkodeissa on kelpoinen henkilöstö ja johtajat. Jo nyt on useita kuntia, joissa kaikki johtajat ovat maistereita.
– Apulaisjohtajiakin löytyy yhä enemmän. Johtajuutta on siis saatu vahvistettua päiväkodeissa, mitä pidän hyvin tärkeänä asiana.
Pakanen on tyytyväinen siihen, että uuden lain myötä varhaiskasvatuksen ulkopuolinen arviointi on parantunut. Siitä vastaa Kansallisen koulutuksen arviointikeskus KARVI, jonka ensimmäiset arvioinnit julkaistiin jo vuonna 2019.
Kohokohtia riittää
Pakanen jatkaa muistelua: vuonna 2020 valittu hallitus purki edellisen hallituksen päätökset
varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta ja suhdelukujen kasvattamisesta. Uusi hallitus aloitti
myös historiallisen varhaiskasvatuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelman 2020–2022.
– Koskaan aiemmin ei vakassa ole ollut niin paljon rahaa kehittämiseen kuin tuolloin.
Ohjelman avulla vahvistettiin vakan sisältöä ja se tuli entistä vankemmin osaksi koulutusjärjestelmää, hän kiittelee.
Merkittävä askel vakaopettajien aseman kohentumisessa on myös se, että he siirtyivät
vuonna 2021 KVTES-sopimuksesta opetusalan OVTES:iin. Siihen kuuluvat myös muut
opettajat.
– Tämä toivottavasti parantaa vakaopettajien arvostusta ja asemaa sekä työehtojen että
palkkauksen osalta. OVTESin sisälle on luotu vakaopettajille uusi OSVA-järjestelmä, mutta se on vielä raakile ja kesken.
Yksi Pakasen kauden kohokohdista on ollut, kun Lastentarhanopettajien liitto (LTOL) vietti
100-vuotisjuhliaan 2019. Samalla muutettiin liiton nimi Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitoksi (VOL).
– Vuonna 2023 vietettiin ensimmäisen päivähoitolain 50-vuotisjuhlia. Se oli merkittävä
laki, jota seurasi laki subjektiivisesta päivähoitooikeudesta 1990-luvulla, hän jatkaa.
Uskottava liitto
Pakanen toivoo, että opettajat ottaisivat entistä vahvemman roolin ryhmän pedagogisina johtajina.
– Kierrän paljon päiväkodeissa ja olen huomannut, ettei se ole kaikkialla aivan selvää. Mennään pikemminkin vanhoilla systeemeillä, joissa kaikki ammattiryhmät tekevät kaikkea. Kun saamme kelpoiset opettajat jokaiseen päiväkotiin ja kaikkiin ryhmiin, opettajan rooli lujittuu.
Hän on iloinen siitä, että VOL on vahva liitto, jolla on keskeinen asema OAJ:n sisällä. Pakanen toivookin, että liitosta pidetään jatkossakin huolta, jotta sen merkitys säilyy yhtä näkyvänä.
– Liitolla on paljon uskottavuutta, sillä aina kun jossakin päätöksenteko- tai valmisteluelimessä sivutaan varhaiskasvatusta koskevia asioita, VOL kutsutaan kuultavaksi. Sidosryhmäsuhteemme ovat hyvät ja niitä tulee vaalia edelleen.
VOL:n hallitus ja puheenjohtajisto ovat toimineet puheenjohtajalle hyvänä tukena, kuten erityisesti myös VOL:n pieni toimisto.
– Siellä on kaksi ihmistä minun lisäksi, ja töitä on mukavaa tehdä yhdessä. Tuemme myös toisiamme erilaisissa vastoinkäymisissä.
Pakasta ilahduttaa, että osana perusopetuksen tuen uudistusta on uudistettu lasten tuen malli sekä varhaiskasvatuksessa että esiopetuksessa. Huolta on pidetty myös siitä, että varhaiskasvatuksen erityisopettajia koulutetaan riittävästi.
Annetaan lasten puhjeta kukkaan
Vuodet 2026–2030 tulevat olemaan tärkeitä vuosia, sillä tuolloin pitää saada päiväkodin johtajien kelpoisuusasiat kuntoon. Se on Pakasen mukaan seuraavan puheenjohtajan ykkösasia. Maailma myös muuttuu, tulee uusia uhkia sekä taloudessa että turvallisuudessa.
– Vaikka varhaiskasvatus on vahvistunut huimasti, emme voida jäädä uinumaan, vaan meidän pitää katsoa mitä tapahtuu sekä Suomen toimintaympäristössä että maailmalla.
Pakanen palaa kautensa jälkeen takaisin Oulun kaupungin varhaiskasvatuspäällikön toimeen, josta hän on ollut virkavapaalla 12 vuotta.
– Olen työskennellyt Oulun kaupungilla vuodesta 1986. Päiväkodin ja koulun johtajana toimin 16 vuotta ja lisäksi vielä kehittämisyksikön johtajana ennen varhaiskasvatuksen päällikön tehtävää.
Oli hienoa, kun saimme kehittää 6–8-vuotiaiden opetusta ja oppimisympäristöä, osana 1–8-vuotiaiden päiväkoti-koulukokonaisuutta. Olen nimittäin ollut kehittämisintoilija koko työurani ajan, hän naurahtaa.
Puheenjohtaja summaa vielä haastattelun lopuksi varhaiskasvatuksen ydinasian. Pienten lasten pedagoginen opettajuus ja hyvä oppimisympäristö antavat kaikille mahdollisuuden oppia. Tuolloin kaivetaan esille jokaisen lapsen vahvuudet ja oppimisen ilo, ja annetaan lasten puhjeta kukkaan.
– Varhaiskasvatuksella on pienten lasten oppimisen näkökulmasta todella tärkeä merkitys, jota esiopetusvuosi osaltaan täydentää. Kun kaikissa ryhmissä on kelpoiset opettajat, luodaan elinikäiselle oppimiselle erinomainen ja vankka pohja.
Teksti: Päivi Tolonen Kuvat: Nina Kaverinen
