Odottelu kuuluu elämään. Vaikka joskus ajatellaan sen olevan hukkaan heitettyä aikaa, voidaan vaihtaa näkökulmaa: se tarjoaa hyviä mahdollisuuksia sekä pedagogiseen toimintaan ja vuorovaikutukseen että lapsen kokonaisvaltaiseen kehittymiseen, hän summaa.
Kettukangas on itsekin tehnyt toistakymmentä vuotta kestäneen päiväkotiuran ennen kuin hän siirtyi työskentelemään yliopistolle. Hänen väitöskirjansa käsitteli varhaiskasvatuksen perustoimintoja, joihin odottelutkin lukeutuvat. Tänä päivänä Kettukangas pysyy mukana käytännön työssä ohjatessaan tulevien vakaopettajien harjoitteluita ja vieraillessaan päiväkodeissa.
– Opetan itse asiassa näitä odotteluun liittyviä asioita varhaispedagogiikan opintojaksossa, sillä ne ovat keskeistä peruspedagogiikkaa.
Odotteluhetkien hyödyntäminen lähtee pedagogisesta etukäteissuunnittelusta, mutta myös aktiivisesta havainnoinnista ja lapsen toiminnanohjauksesta.
– Jos lapsi ei tiedä millaista käytöstä häneltä edellytetään odottelutilanteessa, se aiheuttaa hänessä epävarmuutta. Se voi purkautua levottomana käytöksenä varsinkin, jos lapset odottelevat ahtaassa paikassa lähellä toisiaan.
Opettajan ei tulisi olla valvojan roolissa, vaan pikemminkin sensitiivisen ja läsnä olevan vuorovaikutuksen mahdollistavana aikuisena.
– Odottelutilanne on itse asiassa mahtava hetki vahvistaa lapsiryhmän yhteisöllisyyttä nykyisessä lapsen yksilöllisyyttä korostavassa toimintakulttuurissa. Päiväkotihan perustuu nimenomaan ryhmätoiminnalle, joten sen sujuvuutta on hyvä harjoitella mahdollisimman monessa tilanteessa.
Lisää musisointia yhdessä
Odotteluhetken ei tarvitse aina olla aktiivista ja opettajajohtoista. Mitä pienempiä lapset kuitenkin ovat ja mitä aikaisemmassa toimintakauden vaiheessa ollaan, sitä enemmän he tarvitsevat aikuisen vahvaa roolia, eli struktuuria, vuorovaikutusta ja ohjausta.
Kun odottelutilanteessa toimitaan aikuisjohtoisesti, se voi merkitä esimerkiksi sana- ja rytmileikkejä, arvoituksia ja lorutuksia. Myös perinteiset leikit, kuten ”kapteeni käskee” ja ”seuraa johtajaa” ovat hyviä odotteluleikkejä.
– Odotteluhetkien aikana on mahdollisuus kehittää myös lasten kielellistä ja matemaattista ajattelua. Voidaan pelata jotain tai aikuinen voi lukea lapsille kirjaa. Jos lapset lähtevät odotustilasta porrastetusti, on parempi, ettei lueta pitkää tarinaa, jotta se ei keskeydy osalta lapsista.
Karvin viimeisimpien tutkimusten mukaan yhteismusisointi on hieman vähentynyt päiväkodin päivittäisestä toiminnasta. Niinpä spontaaneja odotushetkiä voidaan Kettukankaan mukaan hyödyntää mieluusti laulamiseen.
– Suosittelenkin laulamaan ja rytmittelemään yhdessä, se vahvistaa osaltaan lasten yhteisöllisyyttä.
Elämässä vaaditaan myös itsesäätelyä ja tunteiden hallintaa. Isommat lapset voivat oppia tunnetaitoja keskusteluiden avulla, mutta pienemmät oppivat niitä erityisesti kokemalla.
”Jolkotteluaika” on hyväksi lapselle
Kun lapset istuvat penkillä, he voivat harjoitella olemaan hetkisen rauhassa paikallaan. Hyvänä tukena voivat toimia erilaiset rauhoittumisen ja mielenhallinnan leikilliset keinot, kuten esimerkiksi yhtä kestoisen gongin äänen kuunteleminen.
– Pysähtyminen on tärkeä hetki lapsille ihan levonkin kannalta. Päiväkodissa kaikki tapahtuu kovin nopealla tempolla, on toiminnan ääntä ja leikin hälinää. Hiljentyminen voi olla ihan tervetullut hetki välillä stressaavassakin ympäristössä.
Jollekin lapselle pysähtyminen saattaa olla vaikeaa, ja siinä tilanteessa on tärkeää kohdella häntä sensitiivisesti. Sen sijaan että komennettaisiin lasta olemaan paikallaan, rauhoitetaan häntä vaikkapa laittamalla käsi olkapäälle ja pyydetään kuuntelemaan ympärillä kuuluvia ääniä.
– Odotteluhetki tarjoaa hyvän tilaisuuden jutella lasten kanssa kaikessa rauhassa. Opettaja voi kysyä lapsilta mitä heillä on mielen päällä, mitä mieltä he olivat tämän aamun taidetuokiosta tai edellispäivän retkestä. Keskustelun tukena voi käyttää halutessaan sadutuksen tai kerronnan menetelmää.
Eräässä päiväkodissa esiopetuksessa olevat täyttivät jokapäiväisen odotteluhetken aikana lomakkeen, jossa lapsi kertoi ajatuksiaan päivän toiminnasta; mikä on ollut mukavaa ja mikä on harmittanut, millaisia toiveita lapsella oli, mitä hän haluaisi päiväkodissa tehdä.
– Näistä asioista keskusteltiin vielä lasten vanhempien kanssa iltapäivän hakutilanteessa. Kun lapset tottuivat lomakkeen täyttämiseen, siitä tuli heille helppo rutiini.
Päiväkodissa elää vahvasti ajatus, että lasten pitäisi olla koko ajan aktiivisia. Heillä on hyvin vähän aikaa olla rauhassa omissa oloissa ja ajatuksissa.
– Jos lapsi on vähän aikaa hiljaa omissa oloissaan, häneltä kysytään herkästi, mitä haluaisit tehdä? Marjatta Kalliala on sanonut viisaasti, että lapsella pitäisi olla myös ”jolkotteluaikaa” eli tyhjää aikaa, jolloin hän voi vaikkapa vain kuljeskella ja katsella ympärilleen tekemättä mitään erityistä.
Kerro lapselle mitä häneltä odotetaan
Kettukankaan mukaan on tärkeää, miten henkilöstö itse käyttäytyy odotustilanteessa: onko hän kiireinen ja hermostunut odottelusta ja lasten mahdollisesta reagoinnista, vai asettuuko hän pikemminkin leikittelevään ja hassuttelevaan moodiin. Kun aikuisella on myönteinen asenne, se helpottaa myös niiden lasten oloa, jotka tarvitsevat vahvempaa emotionaalista tukea tilanteessa.
– Opiskelijani ovat käyttäneet harjoittelupaikoissaan mielikuvitusta ruokkivia roolileikkejä. Ryhmä on esimerkiksi ollut lähdössä avaruusmatkalle ja miettinyt, mitä tarvikkeita otetaan mukaan. Siirtymätilanteessa on kuljettu avaruusraketissa tilasta toiseen. Lapset olivat aivan innoissaan ja mukana leikissä, hän kuvailee.
Kun puhutaan opettajan ryhmänhallintataidoista, saattaa hallinta-sanalla olla hieman negatiivinen kaiku. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että opettaja tietää mitä tapahtuu ja hän tekee toiminnan näkyväksi, jotta lapset tietäisivät mitä heiltä tilanteessa odotetaan.
– Jos lapset sen sijaan jätetään odotustilanteessa vapaasti vellomaan, heille syntyy sata ja yksi ideaa siitä, miten tilan ja ajan voisi täyttää. Ne eivät ole aikuisen mielestä välttämättä myönteisiä ja suotuisia asioita. Tuolloin on turha puhua siitä, että he eivät toimi odotetusti tai että ”kun meillä on niin haastava lapsiryhmä”, Kettukangas puuskahtaa.
Luota omaan työkalupakkiisi
Lapsen toimijuuden takana ovat tietyt kehitykseen kytkeytyvät fyysiset ja kognitiiviset taidot, sekä tahtotila ja motivaatio. Toimijuutta tulee tukea ja ohjata sopivasti, sillä lap-set eivät ole niin itseohjautuvia kuin luullaan. Lisäksi ohjaaminen tuo lapselle turvallisen ja varman olon.
– Odotustilanteissa kannattaa korostaa yhteyden ja yhteisöllisyyden kokemusta, sillä lasten tahtotilaa käyttäytyä toivotusti lisää se, että he kokevat odotuksen yhteiseksi.
Kettukangas toteaa yhteenvetona, että odotustilanteissa kannattaa vaihdella aktiviteetteja tilanteen mukaan. Opettajan pedagogisen harkinnan ja osaamisen ydin on siinä, että hän näkee mihin tilanteeseen sopii mikäkin toiminto: halutaanko nostaa vai laskea lasten vireystilaa. Opettajan sensitiivisyys on myös sitä, että hän muokkaa vuorovaikutustyyliään lapsiryhmän olotilan mukaisesti.
– Jos ollaan menossa ruokailuun tai päivälevolle, kannattaa tehdä rauhoittavia asioita. Jos lähdetään jumppaan, voidaan tehdä jotakin aktivoivaa. Opettajilla on hallussaan mahtavat työkalupakit, joista he voivat valita sopivan laulun, lorun tai leikin – tai vaikkapa rauhoittavan hengitysharjoituksen, hän summaa.
teksti Päivi Tolonen kuvat gettyimages, Iisa Kettukangas
