Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti tammikuussa TALIS 2024 -seminaarin, jossa syvennyttiin yläkoulun opettajia ja varhaiskasvatuksen henkilöstöä koskeviin Suomen TALIS-tuloksiin. Tavoitteena oli tarkastella, mitä kansainvälisen TALIS-tutkimuksen loppuvuonna 2025 julkaistut tulokset kertovat meille kansallisesti.
Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen apulaisprofessori Maiju Paananen oli yksi seminaarin puhujista. Hänen mukaansa keskeinen tulos oli, että 40 prosenttia varhaiskasvatuksenopettajista ja 50 % johtajista kokee melko paljon tai paljon stressiä. Yksi työhyvinvoinnin tekijöistä on kokemus autonomiasta, mikä vaikuttaa olevan rajallista varhaiskasvatuksessa.
– Varhaiskasvatuksen henkilöstö arvioi yleensä autonomiansa suhteellisen korkeaksi. Kun tutkitaan tarkemmin heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa työhönsä ja tapaansa tehdä sitä, löytyy paljon ulkopuolisia, rajoittavia tekijöitä.
Paananen kuvailee päiväkotityötä kuin Rubikin kuutiona: kun yhtä palaa liikuttaa, kääntyvät muutkin palat. Jos joku työntekijöistä on poissa, on tehtävä lennosta muutoksia päivän ohjelmaan. Kun toisessa ryhmässä on kokous, mennään sijaistamaan, mikä vaikuttaa oman ryhmän toimintaan. Tiloja pitää vaihtaa sovittujen aikataulujen mukaan, vaikka leikki tai muu toiminta keskeytyisi.
– Varhaiskasvatuksessa ei kuitenkaan koeta kovin suuria mahdollisuuksia vaikuttaa näihin työn rakenteellisiin epäkohtiin.
Jatkuva reagointi uuvuttaa
Paananen kertoo esimerkin etnografisesta tutkimusaineistostaan, joka osoitti, että työntekijällä voi olla päivittäin satoja tai jopa 1 000 vuorovaikutustilannetta, joista osa on samanaikaisia.
– Opettaja istuu aamiaiskärryn vieressä sylissään lohdutusta kaipaava lapsi. Samalla hän kaataa maitoa ja voitelee leipiä lapsille. Tilaan saapuu vanhempia lapsineen, ja heitä tervehditään. Puhelimeen tulee viesti, jossa ilmoitetaan lapsen poissaolosta, ja opettaja kirjaa ilmoituksen ja muuttaa kenties ruokatilausta. Jollakin lapsella on opettajalle asiaa, hän huomioi lapsen koskettamalla tätä käsivarteen. Paikalle saapuu kollega kertomaan jotakin työhön liittyvää.
Kyseisenä hetkenä opettajalla oli samanaikaisesti kuusi eri vuorovaikutustilannetta meneillään. Tilanne oli kuitenkin rauhallinen, sillä henkilöstö on Paanasen mukaan usein todella taitava hallitsemaan päällekkäisiä vuorovaikutustilanteita.
– On kuitenkin selvää, että jatkuva vuorovaikutus ja reagointi eli pitkäkestoinen kognitiivinen ponnistelu on todella kuormittavaa ja ennustaa uupumusta. Useiden päällekkäisten vuorovaikutusten ylläpitoa ei ole mahdollista tehdä kahdeksaa tuntia putkeen.
Joissakin yhteyksissä on Paanasen mukaan esitetty, että opettajan tulisi lapsiryhmässä ollessaan myös suunnitella ryhmän toimintaa.
– Kaiken suunnittelutyön siirtäminen lapsiryhmään on mahdotonta, sillä se vaatii keskittymistä.
Lapsille lukeminen liian vähäistä
Talis-tutkimuksen mukaan vain 16 prosenttia opettajista koki pystyvänsä tukemaan hauraammista lähtökohdista ja haastavissa elämäntilanteissa elävistä perheistä tulevia lapsia ja heidän kehitystään. Apulaisprofessori ei ole yllättynyt; jos henkilöstö kokee olevansa kuormittunutta, ei heillä ole resursseja tarjota tukea sitä tarvitseville.
– Suomalaisesta varhaiskasvatuksesta elää kaunis kertomus, että se tasoittaa lasten lähtökohtiin liittyviä eroja. Vallitseva kansallinen tutkimus ei kuitenkaan tue tätä oletusta. Sen sijaan muualla maailmassa on havaittu tasoittavaa vaikutusta. Suomalaiset opettajat kokivat kuitenkin pystyvänsä tarjoamaan turvallisen ympäristön lapsille.
Vain 60 prosenttia tutkitusta henkilöstöstä kertoi lukevansa lapsille. Osuus on huomattavan pieni ja vaatisi Paanasen mukaan keskustelua.
– Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet edellyttävät, että lapset saavat kokemuksia kirjoitetun ja luetun tekstin eri muodoista sekä tutustuvat laadukkaaseen lastenkirjallisuuteen.
Suomalaisten keskipalkka on tällä hetkellä 3 600 euroa, kun taas varhaiskasvatuksen opettajan keskipalkka on vain 3 093 euroa.
– Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden keskipalkka on puolestaan noin 3 800 euroa. 700 euroa on iso ero, kun kyseessä on vaativa, intensiivinen ja vastuullinen opettajan työ, Paananen toteaa.
