Huoltajat ja opettajat olivat kokeiluun tyytyväisiä ja se nosti hieman 5-vuotiaiden osallistumisastetta. Pääasiassa maksuttomuuden, velvoittavuuden ja maksuttoman kuljetuksen takia. Lasten taidot kehittyivät kaksivuotisessa esiopetuksessa pääosin samalla tavalla kuin nykyjärjestelmässä. Joka antaa kokonaisuudessaan aihetta kiinnittää huomiota jatkossa sekä varhaiskasvatuksen että esiopetuksen kehittämiseen.
Tuloksissa havaittiin, että tuen järjestelmät kaipaavat yhtenäistämistä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen välillä. Merkittävin ero 5-vuotiaiden lasten tuen järjestämisessä varhaiskasvatuksesta kaksivuotiseen esiopetukseen siirryttäessä liittyi opiskeluhuollon palveluiden saatavuuteen. Opiskeluhuoltopalvelut voivat tuoda esiopetukseen lisäresursseja, joita varhaiskasvatuksessa ei ole samalla tavoin saatavilla.
Tukitoimien toteutuminen oli kaiken kaikkiaan epätasaista ja vaihteli kuntien välillä. Pienissä kunnissa palvelut olivat usein puutteellisia tai kokonaan puuttuvia, kun taas suurissa kunnissa ne oli järjestetty systemaattisemmin. Kokonaisuutena varhaiskasvatuksen erityisopettajien vähäinen määrä vaikeutti tuen oikea-aikaista kohdentamista. Erityisopettajien työnkuva painottui konsultaatioon ja koulutuksiin juuri erityisopettajapulan vuoksi.
Raportti suosittelee, että tulevaisuudessa olisi tarpeen pyrkiä yhtenäistämään edelleen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tuen järjestelmät, sillä se selkeyttäisi opettajien työtä sekä lapsen tuen suunnittelua, toteutusta ja arviointia käytännössä. Yhtäläiset tukijärjestelmät voisivat myös vahvistaa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen jatkumoa sekä lapsen päivän eheyttä. Nyt jatkumo ei ole riittävän selkeä, mikä voi heikentää oppimisen ja tuen suunnitelmallisuutta.
Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton puheenjohtaja Anitta Pakanen nostaa samalla esiin kysymyksen varhaiskasvatuksen selkeämmästä määrittelystä.
-Perhepäivähoito on määritelty osaksi varhaiskasvatuksen kokonaisuutta, mutta sen rooli koulutuksellisessa jatkumossa tulee ratkaista. Jatkumolla tarkoitetaan lapsen oppimisen tukemista johdonmukaisesti varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja edelleen perusopetukseen.
Keskeinen kysymys onkin, miten perhepäivähoito asemoituu koulutusjärjestelmien yhteen nivoutumiseen, kun kelpoisuusvaatimukset eivät edellytä opettajakoulutusta, Pakanen kysyy.
Esiopetuksessa lapsen oppiminen nähdään keskeisempänä kuin varhaiskasvatuksessa
Raportissa nostettiin esiin, että esiopetuksessa oppiminen ja opettaminen voidaan nähdä keskeisempänä ja tavoitteellisempana kuin varhaiskasvatuksessa. Kokeiluryhmissä henkilöstö koostui pääosin kahdesta opettajasta, toisin kuin verrokkiryhmissä, joissa oli yksi opettaja. Ryhmissä, joissa oli kaksi opettajaa, toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi koettiin vahvemmaksi.
- Havainto, jonka mukaan kahden opettajan tiimeissä toiminta on suunnitelmallisempaa, vahvistaa sen, että suunta on oikea, jossa etenemme varhaiskasvatuslain viitoittamaa polkua kohti pedagogisesti vahvaa varhaiskasvatusta. Opettajien määrän vahvistaminen päiväkodeissa, tukevat lain tavoitteita, Pakanen jatkaa.
Kokeilun opetussuunnitelman perusteet arvioitiin pääosin myönteisesti, mutta niiden ohjeet pedagogiikan käytännön toteuttamiseen koettiin voivan olla selkeämpiä. Tämä antaa syytä arvioida perusteiden selkeyttämistä.
Toiminnan toteutusta hankaloittivat kiireinen aikataulu, henkilöstön saatavuus ja resurssipula. Erityisesti avustajien puute, henkilöstön vaihtuvuus sekä sijaisten saatavuuden ongelmat kuormittivat ryhmiä ja heikensivät jatkuvuutta. Opettajat raportoivat, että nämä tekijät vaikeuttivat suunnitelmien jalkauttamista ja lasten tuen toteuttamista.
Opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttama kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu on ollut tärkeä panostus varhaiskasvatuksen kehittämiseen ja antaa siihen hyviä välineitä.
