Suomen ensimmäinen yliopiston alaisuuteen perustettu harjoittelupäiväkoti, Rauman pikkunorssi, aloitti toimintansa vuoden 2021 alussa Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksella. Taito- ja taidekasvatuspedagogisesti painottuneeseen Pikkunorssiin perustettiin tuolloin kaksi alle kolmevuotiaiden ryhmää, kolme 3–5-vuotiaiden ryhmää sekä syksyllä 2021 toimintansa aloittanut esiopetusryhmä. Kussakin ryhmässä työskenteli kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa ja vähintään yksi varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Lisäksi työyhteisöön palkattiin kaksi resurssityöntekijää.
Meri Pihanperä tutki väitöskirjassaan yliopistollisen harjoittelupäiväkodin syntyprosessia ja kehittymistä vuosina 2017–2021. Lisäksi hän selvitti Pikkunorssissa työskennelleiden varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä työstään ensimmäisen toimintavuoden aikana.
– Pikkunorssiin rekrytoituja varhaiskasvatuksen opettajia yhdisti suhtautuminen työhön hyvin kehittävällä otteella. He myös tiesivät alusta alkaen, että opettajankoulutusyhteistyö tulisi olemaan kiinteä osa heidän työnkuvaansa.
Meri Pihanperän mukaan maailmalla, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kiinassa, on ollut pitkään yliopiston alaisuudessa toimivia harjoittelupäiväkoteja. Pikkunorssi olikin ainutlaatuinen ollessaan ensimmäinen Suomessa, jossa varhaiskasvatuksen taso on kansainvälisen mittapuun mukaan korkea.
Videomateriaalia opetuksen tueksi
Pihanperän väitöstutkimuksen keskiöön nousi Pikkunorssin konseptin tutkimisen lisäksi yhteistyö, jota se teki opettajankoulutuslaitoksen kanssa. Pikkunorssin suunnittelutyö käynnistyi vuonna 2017 monialaisessa työryhmässä opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksella. Sittemmin yhteistyötä on koordinoitu ja kehitetty kolmikantaisessa asiantuntijaryhmässä, johon kuului jäseniä Pikkunorssista, Rauman normaalikoulusta sekä Rauman kampukselta.
Pikkunorssi suunniteltiin innovatiiviseksi kehittämisalustaksi monille eri alueille. Siellä yhdistyivät Pihanperän mukaan erinomaisesti kasvatustieteellinen teoria ja käytäntö, sekä tutkimus, varhaiskasvatuksen opettajien koulutus ja varhaiskasvatustyö.
– Kuvailen väitöskirjassani Pikkunorssin toteuttamaa opettajankoulutusyhteistyötä erityisesti opetusharjoitteluiden, opetuksen, tutkimuksen sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden alueilla, hän kertoo.
Yhteistyön myötä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat pääsivät soveltamaan oppimaansa tietoa käytännössä.
– Heidän koulutukseensa sisältyy yliopistosta riippuen keskimäärin noin 10 prosenttia opetusharjoittelua. Pikkunorssi tarjosi kunnallisten harjoittelupäiväkotien rinnalle yliopistollisten harjoittelukoulujen kaltaisen harjoitteluympäristön, Pihanperä toteaa.
Koronapandemia-aikaan ajoittuneen ensimmäisen toimintavuotensa aikana harjoittelupäiväkoti toteutti opetusyhteistyötä muun muassa striimaamalla pedagogista toimintaa kolmeen eri tilaan sijoitettujen etälaitteiden avulla. Lisäksi varhaiskasvatuksen opettajat tuottivat opettajankoulutukseen pedagogista videomateriaalia.
– Etälaitteistot tarjosivat opiskelijoille mahdollisuuden havainnoida varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa opettajankoulutuslaitoksen tiloissa. Tämä hillitsi vierailuja Pikkunorssiin ja tuki siten varhaiskasvatuksen toimintojen sujuvuutta.
Merkityksellinen pedagoginen keskustelukulttuuri
Tutkimusyhteistyö Pikkunorssin ja opettajankoulutuslaitoksen välillä ulottui opettajaopiskelijoiden opinnäytetöistä Pihanperän väitöskirjatutkimukseen sekä muihin alan tutkimuksiin saakka. Pikkunorssin opettajat osallistuivat tutkimuksiin aktiivisesti.
– Osallistuessaan väitöskirjatutkimukseeni he saivat mahdollisuuden reflektoida ja kehittää työtään erityisesti opettajankoulutusyhteistyön näkökulmasta. Väitöstutkimukseni tulokset ovat sovellettavissa myös yleisesti varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen kehittämistyöhön.
Pikkunorssissa vallitsi Pihanperän mukaan eteenpäin kannustava ilmapiiri, joka innosti siellä työskennelleitä varhaiskasvatuksen opettajia kehittämään omaa osaamistaan. Opettajat kokivat, että pedagoginen keskustelukulttuuri oli vahva ja työyhteisö tuki heidän asiantuntijuutensa kehittymistä. He jakoivat omia näkökulmiaan ja oppejaan aktiivisesti kollegoille.
– Uskon tämän ilmapiirin välittyneen myös opiskelijoille ja tukeneen siten osaltaan heidän opettajaidentiteettinsä kehittymistä. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia opettajankoulutusyhteistyötä myös opiskelijoiden näkökulmasta.
Pikkunorssin toteuttama opettajankoulutusyhteistyö on jatkunut aktiivisena myös tammikuun 2024 jälkeen, jolloin se siirtyi Rauman kaupungin alaisuuteen.
Lapsella oikeus opettajaan
Varhaiskasvatuksen opettajankoulutus vakiintui vuonna 1995 yliopistojen alaisuuteen. Lisäksi varhaiskasvatus on kuulunut vuodesta 2013 alkaen osaksi kansallista koulutusjärjestelmää siirryttyään sosiaaliministeriön alaisuudesta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen.
Käytännön ja teorian yhdistämistä on pidetty Pihanperän mukaan tärkeänä varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen alusta asti. Siitä esimerkkinä Helsinkiin vuonna 1908 perustettu Ebeneserkoti, jonka varhaiskasvatustoiminta päättyi 1980-luvulla. Hän korostaakin alan historian ymmärtämisen merkitystä tässä hetkessä.
– Pedagogisen koulutuksen suorittaneet varhaiskasvatuksen opettajat ovat olleet tärkeitä läpi suomalaisen varhaiskasvatuksen historian sen hallintoalasta riippumatta. Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien sopimus korostaa jokaisen lapsen oikeutta koulutukseen, joten sen voidaan ymmärtää korostavan lapsen oikeutta myös pedagogisen koulutuksen suorittaneeseen opettajaan.
Vaikka yksi opettajankoulutuksen kehittämisen ajankohtaisista teemoista on koulutuksellinen tasa-arvo, ei opettajankoulutusjärjestelmä itsessään ole symmetrinen ja siten tasapuolinen jokaista opettajaksi opiskelevaa kohtaan.
– Vaikka luokan- ja aineenopettajaopiskelijoiden opetusharjoittelut järjestetään pääosin yliopistollisissa harjoittelukouluissa eli normaalikouluissa, ei nykyinen lainsäädäntö edellytä eikä tue vastaavan järjestelmän perustamista varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen yhteyteen. Lainsäädäntö kaipaisikin pientä päivitystä, Pihanperä toteaa.
Täydennyskoulutus tärkeää jatkossakin
Ensimmäinen yliopistollinen harjoittelupäiväkoti edisti Pihanperän mukaan koulutuksellista tasa-arvoa vähintään paikallisesti. Lisäksi se monipuolisti varhaiskasvatuksen opettajankoulutusta, joka on monestakin syystä merkityksellinen.
– Koulutus vaikuttaa siihen, millaista asiantuntijuutta tulevat opettajat vievät käytännön työhönsä. Varhaiskasvatuksessa tehtävä työ on erittäin merkityksellistä siihen osallistuvien lasten ja heidän perheidensä, mutta myös koko yhteiskunnan näkökulmasta.
Opettajaksi kasvaminen edellyttääkin hänen mukaansa yliopistollisen pedagogisen koulutuksen, jossa yhdistyvät tutkimusperusteisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla teoreettisen tiedon opiskeleminen ja käytännön harjoittelut.
Pihanperä toivoo, ettei Pikkunorssi jäisi ainoaksi laatuaan, vaan yliopistollisia harjoittelupäiväkoteja perustettaisiin nykyisten harjoittelupäiväkotien rinnalle myös muualle Suomeen. Lisäksi hän korostaa tutkimusperustaisen kehittämistyön merkitystä varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen opetusharjoitteluiden kontekstissa. Sitä on edistetty myös valtakunnallisesti yliopistojen välisenä yhteistyönä.
– On tärkeää, että harjoittelupäiväkodeissa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat saavat täydennyskoulutusta opettajaharjoittelun ohjaamiseen jatkossakin, hän summaa.
teksti Päivi Tolonen kuvat Samuli Ahtiainen
