Kuntien varhaiskasvatusjohtajien pitäisi huomioida lapsen etu nykyistä paremmin. Sehän perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsen etu on aina ensisijainen ja se toimii päätöksenteossa sekä menettelytapasääntönä että tulkintaperiaatteena, hän toteaa.
Keski-Rauskan mukaan ei riitä, että ajatellaan tapaus- tai tilannekohtaisesti vain koko talon tai lapsiryhmän etua. Aina tulee huomioida myös yksittäisen lapsen etu: hänellä on oikeus leikkiin, lepoon ja tulla kuulluksi. Lapset eivät ole anonyymejä henkilöitä, vaan jokainen heistä on erilainen omine tarpeineen ja vahvuuksineen.
Sijaisjärjestelyt ovat nykyisin kuuma peruna. Kunnissa, joiden taloudellinen tilanne on huono, ei ole varaa palkata sijaisia. Niinpä lapsia saatetaan siirrellä ryhmästä toiseen, jotta saadaan koko talon henkilökunnan ja lasten välinen suhdeluku kuntoon.
– Jos lapsi on temperamentiltaan vahva ja reipas, hän sietää paremmin ryhmän vaihdoksia. Toinen taas on arempi ja herkempi, jolloin hänellä on suurempi tarve syliin ja läsnäoloon. Tähän tarpeeseen vastaa vain riittävä, tuttu henkilökunta.
Pätevät henkilöt retkille
Varhaiskasvatus perustuu tiukkaan suunnitelmallisuuteen. Päiväkodissa pitäisikin ennakoida riittävän hyvin, kuinka paljon lapsia on päivittäin läsnä ja kuinka paljon tarvitaan henkilökuntaa ja sijaisia.
– Työvuorot pitää suunnitella tarpeen mukaisesti ja sijaisreservin pitää olla riittävä, jotta tiukoissa tilanteissa henkilökuntaa on paikalla lain edellyttämä määrä. Jokaisessa ammattiryhmässä tulee olla myös riittävästi kelpoisuusehdot täyttävää henkilökuntaa.
Keski-Rauska on kuullut päiväkotien henkilökunnalta valitettavan usein, ettei taloon saada ulkopuolisia sijaisia.
– Se saattaa johtua siitä, että päiväkodin johtajaa on kielletty kunnan taloudellisen tilanteen vuoksi palkkaamasta sijaisia. Silti varhaiskasvatuksen johtoporras saattaa väittää AVIn tarkastuksissa, että sijaisjärjestelmä on kunnossa. Kun-nat eivät voi kuitenkaan jättää noudattamatta lakia vetoamalla talouteen. Jos esimerkiksi tiedetään, että joku on pois töistä, sijaisen tulisi olla jo samana päivänä tiedossa.
AVIin on tullut kanteluita, joiden mukaan lapset ovat jääneet retkipaikkaan. Kun tilannetta on tutkittu jälkeenpäin, on selvinnyt, että retkellä ollut työntekijä oli epäpätevä.
Aina kohdatessaan päiväkodin johtajia Keski-Rauska muistuttaakin, ettei lapsiryhmää tulisi lähettää retkelle sellaisen henkilön johdolla, joka ei täytä kelpoisuusvaatimuksia.
– Johtajan täytyy tietää, kuka on minäkin päivänä töissä ja millä paikalla, koska hänellä on viimekädessä vastuu lasten turvallisuudesta. Jos varhaiskasvatusjohto ei anna riittävästi resursseja pitää talon puitteet kunnossa, se asettaa päiväkodin johtajat juridisesti ikävään asemaan.
Kunnat eivät voi jättää noudattamatta lakia vetoamalla talouteen.
Kurkistus naapurikuntaan kannattaa
Puutteellinen henkilöstömitoitus aiheuttaa Keski-Rauskan mukaan stressiä myös työntekijöille. Kyky vuorovaikutukseen ja tavoitteellisen toiminnan suunnitteluun saattaa pienentyä, eikä työntekijä kykene toteuttamaan lain ja vasun mukaista varhaiskasvatusta.
– Olen kuullut, että työpäivä saattaa alkaa WhatsApp-viestillä ”mene tuohon ryhmään” ja kohta tulee uusi viesti ”ei kun menekin toiseen ryhmään”.
Jos työntekijä ei toistuvasti tiedä missä työskentelee samana tai seuraavana päivänä, hän uupuu vähitellen. Koska hyvinvoiva henkilöstö on varhaiskasvatuksen tärkein voimavara, kostautuu säästötoiminta Keski-Rauskan mukaan ennemmin tai myöhemmin myös taloudellisesti.
Taloustilannetta ja tuottavuusajattelua ei kuitenkaan pysty ohittamaan. Joissakin kunnissa ja päiväkodeissa on kyetty säästöistä huolimatta luomaan esimerkiksi toimivia sijaisjärjestelmiä.
– Tiedän ettei tämä ratkaise ongelmaa täydellisesti, mutta varhaiskasvatuksen johdon kannattaisi tarvittaessa kurkata miten hommat hoidetaan naapurikunnissa, Keski-Rauska pohtii.
Varhaiskasvatuksen merkitystä korostettava
AVI antoi vuonna 2024 varhaiskasvatuksen epä-kohtien osalta ohjausta puhelimitse ja sähköpostitse 1 254 kertaa koko Suomessa. Tämä vuosi mennään Keski-Rauskan arvion mukaan samoilla lukemilla.
– Aluehallintovirastot ratkaisivat viime vuonna valvonta-asioiden kautta selvinneitä epäkohtia 391. Teimme 44 tarkastusta, joista 39 oli ennalta ilmoitettuja.
AVIin työn alle tulevia teemoja ovat henkilöstön riittävyys, tyytymättömyys toimintaan tai lapsen kohteluun, turvallisuus- ja kelpoisuusasiat sekä lapsiryhmän koko.
– Kanteluita lapsen kohtelusta ei tule usein, mutta niitä ei saisi tulla yhtään. Arvioni on, että nämä tapaukset johtuvat pitkälti siitä, että lapsiryhmässä on kelpoisuusvaatimukset täyttämättömiä työntekijöitä.
Keski-Rauska teki aikoinaan väitöskirjan (Marja-Liisa Akselin, 2013), jossa hän käsitteli strategisen johtamisen näkökulmasta muun muassa sitä, miten varhaiskasvatuksen johto kommunikoi poliitikoiden kanssa.
– Pohdin erityisesti, miten johto voisi vakuuttaa päättäjät siitä, että varhaiskasvatuksen ollessa yksi kunnan peruspalveluista sen tulisi olla laadukasta ja turvallista eikä suinkaan helppo säästötoimien kohde. Jos varhaiskasvatukseen ei panosteta, tulee kustannuksia muuta kautta.
Varhaiskasvatus on kunnille iso sijoitus, joten on varmistettava, etteivät esimerkiksi päiväkotirakennukset tai niiden kiinteistö- ja ruokahuolto tuota ylimääräisiä kustannuksia.
– Varhaiskasvatuksesta tulee myös puhua arvostavan diskurssin kautta; onhan kyseessä vielä suhteellisen nuori itsenäinen toimiala, jonka symbolista merkitystä pitää korostaa kunnan asukkaille, Keski-Rauska toteaa. 
Teksti Päivi Tolonen
