Varhaiskasvatuksen opettaja ja Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Pekka Mertala haluaa poukkoilupedagogiikan tilalle kokonaisvaltaisuutta.
– Digitaalisuus on jo läsnä joka puolella, joten jako ei-digitaaliseen ja digitaaliseen on usein hyödytön. Tarvitsemme kokonaisuuden tarkastelua eikä vain uusien laitteiden, sovellusten tai teknologioiden käyttöönottoa, hän kertoo.
Mertalan mukaan arvot, itsetuntemus ja tapa, jolla suhtaudumme toisiin ihmisiin ja maailmaan, heijastuvat myös digitaalisen teknologian kehittämiseen ja käyttötapoihin.
– Siten varhaiskasvatuksen teknologiakasvatuksessa vaaditaan isoihin kysymyksiin, kuten kestävyyteen, rehellisyyteen, yhdenvertaisuuteen ja muihin yleismaailmallisiin arvoihin kasvattamista.
Mertalan mukaan varhaiskasvatus voisi olla jatkossa eturintamassa siinä, että laitteiden ja sovellusten hankinta tehtäisiin ekologista ja sosiaalista kestävyyttä punniten.
Pedagogiikka kunniaan
Mertalan mukaan varhaiskasvatuksessa tulisi keskittyä pedagogiikkaan eikä vain reagoida yhteiskunnan muutoksiin tuomalla kaikkia uusia teknologioita arkeen.
Hänen mukaansa viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana on intoiltu älytauluista, tableteista, koodaamisesta, robotiikasta ja viimeisimpänä tekoälystä. Tarvitaan kuitenkin pitkäjänteistä toimintaa ja osaamisen uudelleenkehystämistä, jotta digitalisaatio ei olisi tempoilevaa. Keskittymällä esimerkiksi laitteiden toimintaperiaatteiden ymmärtämiseen ja pysymällä varhaiskasvatuksen yleisten tavoitteiden sisällä ei tarvitse hakea jatkuvasti uutta suuntaa.
Mertala näkee varhaiskasvatuksen laaja-alaisuuden ja pitkän kokonaisvaltaisen pedagogisen tradition mahdollisuudeksi. Kun ilmiöitä tarkastellaan osana lasten arkea, tutkitaan digitaalista teknologiaakin osana jokapäiväisiä käytänteitä.
Toimintaperiaatteita voi pohtia ja sanallistaa myös kotona olevien laitteiden avulla. Vinkkinä mainitaan, että esimerkiksi robotti-imureista monilla lapsilla on arkipäiväistä kokemusta. Tilassa voidaan liikkua robotti-imurin toimintaperiaatteiden mukaisesti sekä keskustella toiminnoista yhdessä.
Mertalan mukaan varhaiskasvatuksen opettaja tarvitsee teknologiaan liittyen etenkin selittämisen ja havainnollistamisen taitoja.
– Teknologian kohdalla voidaan kokea, että tietoa pitäisi olla paljon. Lasten kanssa voi kuitenkin ihmetellä asioita yhdessä, vaikka ei olisi tietotekniikan huippuosaaja. Osaammehan toteuttaa laadukasta musiikki- ja kuvataidekasvatustakin, vaikkei niitäkään ole hirvittävästi koulutukseen sisällytetty.
– Varhaiskasvatuksen opettajien syvin osaaminen liittyy pienten lasten opettamiseen ja kasvattamiseen.
Arjen toiminnot opetustuokioiksi
Päiväkodeissa hallintotyöhön liittyvät välineet, kuten tietokoneet ja kännykät, sopivat hyvin monenlaiseen opetukseen. Mertala huomauttaa, että lapset oppivat muita seuraamalla, joten aikuinen voi kiinnittää huomion päiväkodin laitteisiin ja niiden käyttöön. Millaisia laitteita on? Millaisia yhteyksiä laitteiden välillä on? Näin voi tehdä näkymätöntä näkyväksi.
Koska monia laitteita on helppo käyttää, ei sovelluksen käyttäminen tarkoita aina sen ymmärtämistä. Mertala sanookin, että usein ongelmatilanteet, kuten pätkivä nettiyhteys, mahdollistavat teknologiasta oppimisen. Toimintahäiriö ja sen korjausyritykset voivat konkretisoida, mitä teknologian toimivuus edellyttää. Ongelmatilanteissa asioita voi selvitellä yhdessä esimerkiksi lasten tietokirjoista ja opettaa samalla tiedonhakua.
Luottamusta taitoihin
Mertalan mukaan huomion voi kiinnittää toimintoihin, joita lapsi tarvitsee arjessa. Lapsilla on tapana inhimillistää robotteja ja generatiivista tekoälyä, vaikka niillä ei ole tietoisuutta tai tahtoa. Olennaista on siten ymmärrys niiden toimintaperiaatteista.
Tekoäly tekee esimerkiksi sadun todennäköisyyksiin perustuen: mikä sana seuraa todennäköisimmin mitäkin. Todennäköisyyksiin perustuvaa toimintaa voi hahmottaa lasten kanssa esimerkiksi kysymällä kaikilta erikseen, millaisia kissat ovat. Mikä sana tulee ryhmässä useimmin esille? Ryhmässä yhdessä tehty satu taas tuo esiin luovan prosessin.
Mertala suhtautuu kuitenkin tekoälyohjelmien käyttöön kriittisesti.
– Koska generatiivisen tekoälyn hiilijalanjälki on kohtuuton, tulee miettiä kannattaako yhden kivan kuvan tai tekstin tuottaminen ekologisesta näkökulmasta. Generatiivisia tekoälysovelluksia on myös koulutettu luvattomasti hankitulla materiaalilla. Käytöllä annamme ainakin hiljaisen hyväksynnän tälle.
Vaikka tekoäly on käsitteenä laaja, kaventaa median huomio ymmärrystä aiheesta. Nyt tekoäly tarkoittaa monille generatiivista tekoälyä, kun taas roskapostisuodatus, kasvojentunnistus ja muut arkiset tekniikat unohtuvat. Tekoäly etsii sopivia päiväkotipaikkoja ja tekee paikkojen valintasuosituksia myös joidenkin kuntien varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmissä, Mertala kertoo.
Ei digilaitteiden täyskielloille
Digilaitteiden kiellot ovat saaneet julkisuutta viime aikoina. Suomen kouluissa uusi laki ja kuntien ohjeistukset ovat pistäneet kännykät piiloon. Monissa maissa taas suunnitellaan aiempaa tiukempia rajoituksia lasten sovelluskäyttöön.
Mertala kritisoi digilaitteet- tai digitaalisuus-yleiskäsitteitä sekä niiden pohjalta tehtäviä linjauksia. Käsitteiden alle mahtuu liian paljon erilaisia ilmiöitä, jotta niistä voisi puhua mielekkäästi. Olisikin pohdittava, onko kyse valmiin sovelluksen kuluttamisesta vai laitteen käyttämisestä muuhun tärkeään toimintaan. Esimerkiksi digitaalinen kuvaus ja arjen dokumentointi tarjoaa mahdollisuuden oppimiseen. Passiivinen sovelluksen käyttö ei opeta samoja taitoja.
Mertala ei siten pidä ruutuun liittyvää täyskieltoa mielekkäänä. Rajanveto tulisikin vetää siihen, minkä tiedetään olevan vahingollista käyttömäärän tai sisällön perusteella. 
Teksti Saara Paatero, kuva Gettyimages
