Oppimisen perustaa rakennetaan jo paljon ennen koulun alkua. Varhaiskasvatus ja esiopetus luovat pohjaa lasten kielitaidolle, lukutaidolle, matemaattisille taidoille ja oppimisvalmiuksille – ja sitä kautta koko myöhemmälle koulutuspolulle. Jos haluamme vahvistaa lasten perustaitoja ja kääntää oppimistulosten suunnan, katseen on ulotuttava myös varhaisiin vuosiin.
Viro menestyi jälleen PISA-tuloksissa hyvin. Se antaa aihetta pohtia, mitä Virossa tehdään toisin. Ilta-Sanomien (8.9.2026) haastattelema Tarton yliopiston koulutusinnovaatioiden professori Margus Pedastel nosti esiin kiinnostavan näkökulman: Virossa panostuksia on suunnattu nimenomaan varhaisiin vuosiin ja varhaiskasvatukseen.
Virossa varhaiskasvatus on koko historiansa ajan ollut vahvasti osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Myös opetussuunnitelmassa oppimisen alueet ja opetukselliset sisällöt näkyvät selkeästi. Ja mikä ehkä kaikkein olennaisinta: Virossa ei ole samanlaista pulaa varhaiskasvatuksen opettajista kuin Suomessa.
Ovatko suomalaisen ja virolaisen varhaiskasvatuksen tavoitteet lopulta kovinkaan kaukana toisistaan? Ratkaiseva ero saattaa löytyä siitä, millaiset edellytykset järjestelmällä on toteutua käytännössä. Virossa lapsiryhmissä työskentelee pääsääntöisesti kaksi opettajaa, opettajan rooli osana koulutusjärjestelmää on vahva ja opetussuunnitelma tunnistaa opetukselliset sisällöt selkeästi.
Viron esimerkki muistuttaa siitä, että oppimisen perustan rakentaminen alkaa jo varhaisina vuosina. Siksi myös keskustelua lasten perustaidoista pitäisi käydä nykyistä vahvemmin varhaiskasvatuksen näkökulmasta.
Perustaidot on tärkeää ymmärtää riittävän laajasti. Kielellisten, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvien sekä matemaattisten valmiuksien rinnalla lapsi tarvitsee monipuolisesti liikuntaa, musiikkia, kuvataidetta ja draamaa. Ne vahvistavat motorisia, kielellisiä, sosiaalisia ja ajattelun taitoja ja luovat omalta osaltaan pohjaa myöhemmälle oppimiselle.
Taiteella, liikunnalla ja leikillä ei kuitenkaan ole varhaiskasvatuksessa arvoa vain siksi, että ne tukevat myöhempää koulumenestystä. Niillä on lapsen elämässä myös itseisarvo. Ne tietenkin tuottavat myös iloa ja hyvinvointia sekä rakentavat luovuutta, henkistä pääomaa ja sivistystä – kaikkea sitä, mitä tarvitsemme ihmiseksi kasvamisessa.
Varhaiskasvatukseen kuuluvat erottamattomasti opetus, kasvatus ja hoito. Leikki on lapselle keskeinen tapa oppia, kasvaa ja hahmottaa maailmaa. Leikin rinnalla myös tavoitteellisella ja pedagogisesti suunnitellulla toiminnalla on tärkeä paikkansa päiväkodeissa. Varhaiskasvatuksen opetuksellisen tehtävän vahvistaminen tarkoittaa sitä, että tunnistamme ensimmäisten vuosien merkityksen lapsen oppimiselle ja kehitykselle ja huolehdimme samalla siitä, että koulutetuilla opettajilla on mahdollisuus käyttää pedagogista osaamistaan tavoitteellisesti ja monipuolisesti lasten parhaaksi.
Suomessa tässä on tällä hetkellä yksi suuri haaste: meillä ei ole riittävästi kelpoisia varhaiskasvatuksen opettajia. Hyvä järjestelmä ja kunnianhimoiset tavoitteet eivät yksin riitä, jos niiden toteuttamiseen ei ole riittävästi opettajia.
Nyt tarvitaan määrätietoisia toimia, jotta päiväkoteihin saadaan riittävästi koulutettuja opettajia. Jo nostettujen yliopistojen koulutusmäärien rahoitus on turvattava pitkäjänteisesti. Se ei kuitenkaan yksin riitä.
Varhaiskasvatuksen perusrahoituksen on oltava sellaisella tasolla, että jokaisella opettajalla ja päiväkodin johtajalla on todelliset edellytykset tehdä työnsä hyvin. Jatkuvat tehostamispaineet eivät saa estää opettajia ja päiväkodin johtajia toteuttamasta työtään ammattitaitonsa ja varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Resursoinnin on nimenomaan mahdollistettava sellaiset työolot, joissa opettaja voi käyttää osaamistaan siihen, mihin hänet on koulutettu: opettamaan, suunnittelemaan, arvioimaan ja kehittämään monipuolista pedagogista toimintaa.
Varhaiskasvatuksen opettajat tekevät merkittävää työtä lasten ja koko suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Jos haluamme vahvistaa lasten perustaitoja ja kääntää oppimistulosten suunnan, meidän on huolehdittava siitä, että opettajilla ja päiväkodin johtajilla on aidot mahdollisuudet toteuttaa työtään varhaiskasvatuksen tavoitteiden mukaisesti. Näin rakennetaan lasten oppimisen ja hyvän loppuelämän perustaa.
Tämä tarkoittaa sellaista rahoitusta, joka takaa laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen, sekä työn vaativuutta vastaavaa palkkausta. Suomalaisen koulutuksen tulevaisuutta rakennetaan jo päiväkodissa.
Anna Laakkonen
VOL puheenjohtaja