Pedagogiset tutkinnot takaavat varhaiskasvatuksen laadun

Motivaation yliopisto-opintoihin Meira Hurrille toi erityisesti se, ettei hän epäpätevänä varhais­kasvatuksen opettajana voinut saada vakituista työpaikkaa.

– Halusin myös oppia lisää. Olen aina arvos­tanut yliopistokoulutusta. 

Hurri kokee, että hänen ­opettajaidentiteettinsä on rakentunut vahvasti yliopisto-opintojen kautta.

– Tuli ymmärrys siitä mitä varhaiskasvatuksen pedagogiikka oikeastaan on ja miksi se on tärkeää. Omalla kohdalla tähän on toki vahvasti vaikuttanut se, että ensimmäistä kertaa opiskelin tietäen mihin opinnoilla selkeästi tähtään ja motivaatio oli siksi myös suuri. Koin myös, että aikaisempi työkokemus toi opintoihin paljon ­antoisaa peilauspintaa ja mahdollisuuden yhdistää teoriaa ja käytäntöä. Sosionomiopinnot toivat yliopisto-opintoihin näkökulmaa ja pohjaa, jonka päälle rakentaa. 

Yliopisto-opinnoissaan Meira Hurri arvostaa oppimaansa teoriapohjaa ja tutkimusten tuomaa tietoa, jonka päälle käytännön työtä rakennetaan. 

– Pystyn pedagogisesti perustelemaan lapsiryhmäni kaikkea toimintaa ja omia työtapojani nimenomaan tutkittuun tietoon perustuen ja se tuo varmuutta omaan tekemiseen. Yliopisto­-opintojen aikana kehittyi myös oman tekemisen ja omien näkökulmien itsereflektoinnin taito. Kyky reflektoida omia toimintatapoja ja myös tarvittaessa muuttaa niitä on mielestäni erityisen tärkeää, jotta tässä työssä voi kehittyä. Mikä on joskus toiminut yhden lapsiryhmän kanssa ei välttämättä enää toimi seuraavan kanssa.  

Meira Hurri kokee, että kanditutkinto antoi hyvät valmiudet opettajana toimimiseen ja maisteritutkinnosta hän sai lisää intoa työhön.

– Maisteriopinnoissa koin erityisen mielekkääksi mahdollisuuden syventyä itseä kiinnos­tavien teemojen äärelle vielä syvemmin. Ne toivat uusia ajatuksia ja ideoita myös käytännön työntekoon. Koen, että maisteriopinnoissa oltiin vielä kandiopintoja enemmän ja syvemmin uusimman tutkimustiedon äärellä, joka toi myös oman työnteon tueksi ajankohtaisimman tiedon. Opinnoista jäi myös into pysyä kärryillä siitä mitä tietoa tutkimukset varhaiskasvatukseen tuovat. Itse esimerkiksi tein graduni liittyen alle kolmevuotiaiden pedagogiikkaan ja nyt työskentelen alle kolmevuotiaiden ryhmässä. Gradu­prosessin aikana kertyneestä tiedosta on ollut paljon käytännön hyötyä ja graduprosessi vahvisti ajatustani siitä, että halusin maisteri­opintojen jälkeen työskennellä nimenomaan kaikista pienimpien lasten kanssa.

Meira Hurrin mielestä päiväkodin johtajalla tulee olla paras mahdollinen pedagoginen osaaminen ja taito pedagogiseen johtamiseen. 

– Johtajan tulee pystyä perustelemaan oman yksikkönsä toiminta kasvatustieteelliseen ja nimenomaan varhaiskasvatuksen tutkimukseen perustuen, jotta koko yksikössä voidaan varmistaa laadukkaan pedagogiikan toteutuminen. Työyhteisöön ja sen toimintaan heijastuu suoraan se millä tavoin sitä johdetaan ja millaisia asioita johtaja omassa toiminnassaan painottaa ja mielestäni näiden asioiden pitäisi aina olla vahvasti yhteydessä laadukkaan pedagogiikan toteutumiseen.

”Kaipasin syvempää pedagogista osaamista”

Sosionomiksi valmistunut Johanna Tuomisalo kokee työskentelyn lasten ja perheiden kanssa merkitykselliseksi ja haluaa kehittyä ammatillisesti lisää. 

– Sosionomikoulutus lastentarhanopettajan kelpoisuudella antoi vahvan pohjan varhais­kasvatuksen arjen tuntemukselle sekä perheiden kohtaamiselle ja tukemiselle. Työssäni huomasin kuitenkin kaipaavani syvempää pedagogista osaamista ja vahvempaa teoreettista perustaa, erityisesti laadukkaan varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen. Lisäksi halusin vahvistaa ammatillista identiteettiäni opettajana ja saada paremmat valmiudet vaikuttaa varhaiskasvatuksen pedagogiseen toimintaan. Tavoitteenani on kehittää osaamistani ja vastata entistä paremmin varhaiskasvatuksen muuttuviin vaatimuksiin. Lisäksi ­halusin kelpoisuuden esiopetuksessa työskentelyyn, joka tulee vain suoritetuista kandin opinnoista.

Kasvatustieteen kandin opinnot keskittyvät kasvatustieteeseen, oppimisen ja kehityksen teorioihin, didaktiikkaan, pedagogiseen suunnitteluun ja arviointiin sekä opetuksen kehittämiseen tutkimustiedon pohjalta. 

– Yliopisto-opinnoissa on enemmän painotusta pedagogisen toiminnan tietoiseen perusteluun käytännön toteutuksen lisäksi. Sosionomikoulutus on käytännönläheisempi ja painottuu sosiaalipedagogiikkaan, hyvinvointiin, perhetyöhön, palvelujärjestelmään sekä moniammatilliseen yhteistyöhön.

Johanna Tuomisalo kokee yliopisto-opintojen vahvistavan ensisijaisesti ammatillista identiteettiä opettajana.

– Ne myös syventävät pedagogista osaamistani sekä antavat lisää valmiuksia varhaiskasvatuksen opettajan työhön. Ajattelen, että tässä työssä ei koskaan ole täysin valmis, sillä ala kehittyy vauhdikkaasti ja varhaiskasvatukseen on ­tullut paljon muutoksia ja kehittämistä viimeisen kymmenen vuoden aikana jo ihan lakimuutosten ja työn­kuvien kehittämisen myötä. Minulla on myös ­paremmat jatko-opiskelumahdollisuudet. Opiskelu vie mennessään ja avaa uusia näköalapaikkoja ja halua kehittyä ammatillisesti lisää.

Kelpoisuuksista on Tuomisalon mielestä tärkeää pitää kiinni, koska ne turvaavat varhaiskasvatuksen laadun, lasten yhdenvertaisuuden ja ammatillisen osaamisen tason. 

Tuomisalon mukaan selkeät kelpoisuusvaatimukset varmistavat, että tehtävissä toimivilla henkilöillä on riittävä koulutus ja osaaminen vastata työn vaativuuteen, ja että varhaiskasvatuksessa voidaan tarjota laadukasta pedagogista toimintaa. 

– Kelpoisuuksien jatkuva muuttaminen tai epäselvyys ­heikentää työrauhaa ja vaikeuttaa työ­yhteisön arjen sujuvuutta, sillä se luo epävarmuutta rooleista ja vastuista. Työrauhan turvaaminen on olennaista, jotta opettajat voivat keskittyä työhönsä. Pätevyyden merkitys koskee myös johtajia, sillä kelpoinen johtaja on avain varhaiskasvatuksen laadun ylläpitämiseen ja henkilöstön ammatillisen osaamisen tukemiseen. 

TEKSTI Anne Tarsalainen