Kun varhaiskasvatuksen erityisopettaja Erika Jokimies kiersi kenttää vuosien ajan, hän ihmetteli, mikseivät tiimien kanssa sovitut tukitoimet ottaneet tulta.
– Saattoi olla kulunut kaksi viikkoa, kuukausi tai jopa vuosi, eivätkä tukitoimet olleet edenneet. Niinpä jouduin päiväkotiin palatessani aloittamaan keskustelut uudelleen. Ihmettelin, oliko vika minussa vai muualla. Totesin, että minulla oli kenties liikaa ideoita, joihin tiimi ei päässyt kiinni.
Joskus Jokimies kohtasi tiimejä, jotka olivat arjen tuen tarpeen keskellä jo aivan loppu. Kun VEOlta pyydettiin apua kuin viimeisenä oljenkortena, kaivoi hän kassistaan vastauksia ongelmiin.
– Se ei kuitenkaan toiminut, koska minulla oli ollut etukäteissuunnitelma konsultaatiota varten ja jouduin etsimään uusia työkaluja lennosta. Tiimillä itsellään on kuitenkin tietoa täynnä oleva työkalupakki, josta heitä pitäisi auttaa löytämään työkalut.
Konsultaation aikana tulee olla yhteinen ymmärrys ongelmasta. Tiimin näkökulma jää kuitenkin usein paitsioon. Kun Jokimies yritti toteuttaa konsultaatiota asiantuntijan roolissa, tiimi oli kuin karkkikaupassa: vaihtoehtoja oli liikaa.
Tutkiessaan aihetta väitöskirjassaan, hän totesi, että useilla erityisopettajilla oli samanlaisia kokemuksia. Monet erityisopettajat ovat myös valmistuneet yliopistosta ilman riittävää koulutusta konsultatiivisen tuen antamiseen, vaikka konsultaatio on yleisin varhaiskasvatuksessa annettava tuen muoto.
– Tutkimistani VEOista 75 prosenttia ei ollut saanut minkäänlaista konsultaatiokoulutusta. Se on paljon, koska tutkimukseen vastasi yli 200 VEOa.
Tukea tiimin oppimiseen ja kehittymiseen
Varhaiskasvatuslaissa sanotaan, että VEO:n antama tuki ja konsultaatio voi koskea yksilöitä, ryhmiä tai koko toimintaympäristöä, mutta sitä annetaan henkilöstölle. Niinpä Jokimies alkoi miettiä, kuka oikeastaan on konsultaation asiakas.
– Ongelmana on myös se, että konsultatiiviset käytännöt vaihtelevat jopa kuntien sisällä. Konsultointia ei myöskään ole määritelty selkeästi eikä siihen liittyviä rakenteita ole kuvattu työtä ohjaavissa asiakirjoissa tai paikallisissa työnkuvauksissa.
Jokimies pohtikin ennen tutkimustaan, kuinka selvää VEO:lle ja muulle henkilöstölle on, mitä konsultaatio ja konsultatiivinen työ tarkoittavat ja mitä heiltä konsultaatiossa odotetaan. Jos osallistujille on epäselvää miksi he ovat mukana konsultaatiossa, he saattavat ajatella, että aika menee hukkaan.
– Koska tiimit haluavat pitää kiinni tiimipalaveriajastaan, aletaan miettiä, onko konsultaatioon aikaa. Jos ymmärretään konsultaation merkitys, nähdään sille olevan tarvetta, eikä sen ajatella olevan irrallista päiväkodin normaalista toiminnasta.
Hän muistuttaa, että tiimi on lapsiryhmän paras asiantuntija, joka tuntee useimmiten lapsiryhmän paremmin. Henkilöstö tarvitsee kuitenkin VEOn tuen lisäksi lisää pedagogista tietoa ja osaamista erityistarpeita omaavien lasten tukemiseen ja ohjaamiseen.
– Konsultaation tulisikin tukea tiimin omaa oppimista ja kehittymistä. Tiimeissä pitäisi myös puhua ennen konsultaation aloitusta riittävästi siitä, millainen tilanne on.
Apua käytäväkeskusteluista
Varhaiskasvatuksessa on vähän aikaa erityisesti ryhmäkonsultaatiolle, jolloin konsultaation aikana voi olla kiireen tuntua. Tutkimuksissa onkin käynyt ilmi, että ryhmäkonsultaatiota ja yhteiskeskustelua tiimin ja VEO:n kesken on liian vähän. Osallistujien odotukset olivat myös hyvin erilaiset.
Konsultaatioprofiileja löytyi Jokimiehen väitöstutkimuksen ensimmäisessä osatutkimuksessa kolme. Kunkin tavoitteena oli kuitenkin, että lapsi saa tarvitsemaansa tukea, vain työtavat erottivat profiileja. Mallintajat kiersivät lapsiryhmissä mallintamassa työtä pyrkien edistämään erilaisia pedagogisia toimintamuotoja.
– Tämä on yleisin tapa tehdä konsultatiivista työtä. Tuolloin henkilökunnan pitää todella kuunnella ja katsoa mitä VEO tekee. Jälkeenpäin pitäisi keskustella siitä, mitä tapahtui.
Neuvojat keskittyivät konsultaatiokeskusteluihin. Tiimi kertoi heille, millaisia keinoja he olivat kokeilleet haastavissa tilanteissa. Koska neuvojat kiersivät vain vähän lapsiryhmissä, he keskittyivät lähinnä yksittäisten lasten tukemiseen.
Spontaanit toimijat käyttivät monenlaisia keinoja. He pyrkivät ratkaisemaan ongelmia myös kevyillä konsultaatiorakenteilla.
– Päiväkodin käytävällä pystyi opettaja vetämään heitä hihasta ja pyytämään apua.
Kaikki samassa kanootissa
Jokimies päätyi tutkimaan väitöskirjassaan yhteistyöpohjaista eli kollaboratiivista konsultaatiota. Se korostaa aktiivista osallistumista, vuorovaikutusta ja yhteistyötä konsultin ja asiakkaan välillä. Konsultin ja konsultoitavan välille luodaan tasavertainen suhde, jossa molemmat osapuolet tuovat arvokkaan panoksensa konsultaatioprosessiin. Asiantuntijan ja osallistujien näkökulmat vuorottelevat.
– Se perustuu vapaaehtoisuuteen, jaettuun asiantuntijuuteen VEOn ja päiväkodin henkilökunnan välillä. Lähestymistapa on osaamista vahvistava ja voimaannuttava. Konsultilla on fasilitoijan rooli, eli hän toimii ajattelun herättäjänä, ajatusten tukijana sekä osaamisen vahvistajana. Tavoitteena on kehittää toimintaa ja löytää ratkaisuja ongelmiin, vahvistaen siten lapsen saamaa tukea.
Jokimiehen mukaan on tärkeää, että tiimi itse valitsee yhteiseen pedagogiseen tavoitteeseen perustuvat tukitoimet ja toteutustavat. Tuolloin he pystyvät sitoutumaan konsultaatioprosessiin parhaiten.
– On tärkeää muistaa, ettei VEO voi yksin ratkaista tai määritellä ongelmia, sillä hänellä on käytettävissään vain osa tilanteeseen liittyvästä tiedosta. Hänen roolinsa on tukea ja ohjata tiimiä pyrkimällä ymmärtämään tilannetta ja esittämällä avoimia, tarkentavia ja ohjaavia kysymyksiä.
Yhteistyöpohjaisen konsultaatio vaatii aina riittävästi aikaa ja resursseja. Tukitoimien toteutumista ja toimivuutta on myös arvioitava osana konsultaatioprosessia.
– Konsultaatiossa me istumme kaikki samassa kanootissa ja melomme samaan suuntaan. Kukin tietää määränpään, muuten emme pääse sinne.
Teksti Päivi Tolonen, Kuva Nina Kaverinen
