Lapsella on oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään

Lapsen oikeuksien sopimusta ja lasten oikeuksien viikkoa juhlitaan tällä viikolla suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa. Suomalaiseen opettajankoulutukseen lasten oikeudet ovat kuuluneet vahvasti. Erityisesti viimeiset kymmenen vuotta ne ovat olleet kriittisen tarkastelun, tutkimuksen ja pedagogisen kehittämisen kohteina niin opettajankoulutuksessa kuin varhaiskasvatuksen kentällä.

Varhaiskasvatuksen opettajan työssä lapsen oikeudet todentuvat ja konkretisoituvat joka päivä. Päiväkodin jokaisen lapsen oikeus on kokea  päivittäin olonsa turvalliseksi, oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään ja oikeus tulla kohdatuksi tasa-arvoisesti, kunnioittaen ja arvostaen. Mitkään puitteet, rakenteet tai materiaalit lasten ympärillä eivät korvaa opettajaa, joka on vuorovaikutuksen ammattilainen ja osaa pedagogisen toimintansa avulla konkretisoida ja tehdä todeksi luottamuksen, sensitiivisyyden, lapsen perspektiiviin asettumisen ja ryhmään kuulumisen ilon lapselle ja lasten kanssa.

Olemme määritelleet pääkaupunkiseudun varhaiskasvatusta tarkastelevassa tutkimuksessa, pienen lapsen osallisuutta – yhtä keskeistä lapsen oikeutta. Määritelmämme mukaan, ” Lapsella on oikeus olla sellaisten aikuisten kasvatettavana, jotka kunnioittavat ja kuuntelevat häntä ja kiinnostuvat lapsen maailmasta yhä uudelleen.” Tämä keskeinen ajatus on läsnä edelleen tänä päivänä varhaiskasvatuksen toimintakulttuurisamme. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 3850 varhaiskasvatuksen ammattilaista.

Opettajankoulutuksen opetussuunnitelmasta ei kuitenkaan ole tunnistettavissa suoranaista kurssia nimikkeellä lasten oikeudet, tasa-arvo tai osallisuus. Varhaiskasvatuksemme opettajat koulutetaan ymmärtämään näitä yläkäsitteitä, tarkastelemaan niitä kriittisesti toimintakulttuurissa ja omassa toiminnassa, sekä soveltamaan niitä käytäntöön lasten ja lapsiryhmän tarpeiden mukaan. Lapsen oikeudet eivät ole menetelmä tai yksittäinen projekti, joka voidaan laittaa kansioon käsittelyn jälkeen. Jotta ne saadaan toteutumaan lapsen kokemuksina ja varhaispedagogisena toimintana, niiden on myös läpäistävä opettajien koulutus kokonaisuudessaan.

Suomalainen opettajankoulutus ei kouluta opettajia, joilla on valmiit sapluunat tai tuntisuunnitelmat lasten oikeuksien käsittelyyn päiväkodissa. Suomalainen varhaiskasvatuksen opettaja on kriittisesti ajattelevia asiantuntija ja pedagogi, jonka käytännön osaaminen pohjaa ajankohtaisimpaan tutkittuun tietoon. Opettaja osaa kehittää omaa pedagogista osaamistaan sekä lapsiryhmän tarpeiden mukaisesti, että muuttuvien yhteiskunnallisten kysymysten ja arvojen äärellä. Keskeistä on opettajan taito hallita sellaisiakin tulevaisuuden kokonaisuuksia, joita pystymme toistaiseksi tuskin kuvittelemaan. Samalla opettajalla ovat myös ohjaus- ja vuorovaikutustaidot hallussaan. Se, minkä ulkopuolinen näkee oivalluksena tai intuitiona kohdata lempeästi ja lohduttavasti vanhempiaan ikävöivä lapsi, opettaja osaa todellisuudessa peilata tilannetta kokonaisvaltaisen ymmärryksensä kautta, lapsen tarpeet ja näkemykset huomioon ottaen.

Lasten oikeudet ovat uusien varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden myötä jalkautuneet myös varhaiskasvatuksen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Opettajankoulutus on valmistanut jo vuosikymmenen opettajia uusia opetussuunnitelma varten. Luotan siihen, että lasten oikeudet ovat tulevaisuudessakin kehittyvä ja dynaaminen pedagogiikan prosessi, jossa ne todentuvat aina uusille lapsille ja lapset saavat mahdollisuuden harjoitella uusia kuulluksi tulemisen, turvallisuuden, vaikuttamisen ja ilon taitoja osana oppimistaan.

Jonna Kangas

Jonna Kangas on kasvatustieteen tohtori ja yliopistonlehtori Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksessa. Hän on lasten oikeuksien, erityisesti osallisuuden pedagogisen toteutumisen tutkija, joka uskoo, että pedagoginen vuorovaikutus ja leikkillinen oppiminen ovat avaimet lasten oikeuksien konkreettiseen toteutumiseen varhaiskasvatuksessa. Kangas on väitellyt 2016 osallisuuden pedagogiikasta ja määritellyt käsitteen ensimmäisenä maailmassa. Vapaa-ajallaan hän kouluttaa varhaiskasvatuksen opettajia Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Afrikassa lasten osallisuuden ja leikin pedagogiikan näkökulmista.