Lapsen vastaanottava varhaiskasvatus

Läheisillä ihmissuhteilla ja lapsen kasvuympäristöllä on tutkitusti perustava merkitys lapsen kehityksessä. Lapsitutkijat ovat jo varhain osoittaneet vuorovaikutussuhteiden sensitiivisyyden ja pysyvyyden vaikuttavan ratkaisevasti lapsen persoonallisuuden kehitykseen. Pienelle lapselle läheisten ihmisten tarjoama turva, saatavilla olo sekä tuki tunteiden käsittelylle ovat vakaan kehityksen mahdollistajina keskeisiä. Riittävän hyvä läheisyyden kokemus varhaislapsuudessa on itseksi kehittymisen perusedellytys.

Luottamus muodostuu lapsen päivittäisistä vuorovaikutuskokemuksista niiden ihmisten kanssa, jotka ovat lapsen päivässä saatavilla ja jotka pystyvät mukautumaan lapsen tapaan kommunikoida ja vastaamaan niihin tarkoituksenmukaisella tavalla sekä oikea-aikaisesti. Luottamus toisiin ja huolenpito toisia kohtaan eivät pääse kehittymään, jos lapsi joutuu kohtaamaan paljon turvattomuutta, stressiä ja kielteisiä kokemuksia kuten vaille jäämistä ja epäjohdonmukaista kohtelua. Lapsen on voitava luottaa siihen, että läheiset aikuiset ovat hänen puolellaan. Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että on omana itsenään ymmärretty ja arvostettu: hänet huomioidaan ja hänen hyvinvointiaan ja oppimistaan vahvistetaan. Kuulluksi tuleminen edesauttaa sitä, että lapsi pystyy ottamaan huomioon toisten ihmisten tunteita. Voidaankin tiivistäen sanoa, että jos lapseen on suhtauduttu ymmärtäväisesti, hänen vuorovaikutusaloituksiinsa on virittäydytty ja hän on saanut tarvitsemaansa kannattelevaa huolenpitoa, lapsi kykenee osoittamaan myötätuntoa toisia kohtaan ja on moraalisesti tiedostava.

Vastavuoroisten suhteiden merkitys

Ajatus siitä, ettei lapsen kehitystä tule tarkastella yksilöpsykologisena ilmiönä, vaan osana lapsen vuorovaikutussuhteita, on vanhaa perua. Juuri vastavuoroisten sosiaalisten suhteiden merkityksellisyys on keskeistä lapsen persoonallisessa kasvussa. Myös päiväkodissa toteutuvissa sosiaalisissa suhteissa lapsi tarvitsee tunnustusta omalle itselleen. Tämä pätee aikuisen ja lapsen kasvatussuhteessa, mutta myös lapsen vertaisryhmässä.

Varhaiskasvatuksessa työskentelevä koulutettu henkilöstö on avainasemassa tukemassa lapsen kehitystä, hyvinvointia ja oppimista lapsen huoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksen opettaja vastaa pedagogisen toiminnan laadusta. Varhaiskasvatuksessa lapselle muodostuu monenlaisia tärkeitä vuorovaikutussuhteita perheen ulkopuolisiin aikuisiin, joiden toimet vaikuttavat lapsen kehitykseen ja joita lapsi käyttää eri tavoin kehitystehtävissään. Siksi on tärkeää varmistaa, että varhaiskasvatus muodostaa lapselle kasvuympäristön, jossa lasten saatavilla ovat koulutetut, motivoituneet ja lapsille tutut ja turvalliset varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Edelleen on varmistettava, että lasten kanssa päivittäin arkeaan jakavat ammattilaiset voivat hyvin ja kykenevät järjestämään pedagogista, lapsen kehitystä, hyvinvointia ja oppimista edistävää toimintaa. Varhaiskasvatuksen henkilöstön on myös mahdollistettava korjaavia kokemuksia ja välitettävä tietoutta maailmasta niille, jotka ovat jääneet vaille huomioiduksi tulemisen kokemuksia tai jotka ovat tulleet kohdelluksi kaltoin.

Päiväkotien lapsiryhmien pysyvyys ja kiinteys

Pystyäkseen välittämään kaikille lapsille tunteen siitä, että tämä ryhmä on sinulle oikea ja oikeutettu (belong), varhaiskasvatus on järjestettävä lain edellyttämällä tavalla turvaten kiinteiden lapsiryhmien pysyvyys. Tämä auttaa opettajia ja muuta henkilöstöä oppimaan tuntemaan lapset perheineen ja toteuttamaan lapsilähtöistä pedagogiikkaa. Tutkimuksesta tiedetään, että myös ryhmäkokojen rajaaminen auttaa tässä, samoin varhaiskasvatuksen pedagogiikan ominaisluonteen huomioivat tila(järjestely)t. Huomioiduksi tulemisen ja ryhmään kuulumisen merkityksen tyhjäksi tekemistä ei saada paikatuksi erillisillä oppituokioilla ja projekteilla, lapselle on välityttävä varhaiskasvatuksen vuorovaikutuskohtaamisten virroista tunnustus oman elämän arvokkuudesta. Varhaiskasvatuksessa kiinteä ja pysyvä ryhmä on koskenniemiläisittäin pienoisyhteiskunta, ja näin myös lasten keskinäinen vuorovaikutus on kasvatustapahtuma.

Vertaisryhmän merkitys

Päiväkodissa lapset kerääntyvät yhteen ja luovat suhteita vertaisiinsa. He myös tekevät päätelmiä siitä, millainen ryhmän sosiaalisten suhteiden dynamiikka on ja mikä heidän roolinsa ensisijaisesti omassa ryhmässä on. Vertaisvuorovaikutuksessa lapset harjoittelevat monia vuorovaikutustaitoja kuten leikkiin liittymistä ja yhteisen leikin rakentamista sekä sen ylläpitämistä. Lapsille toisten lasten kanssa leikkiminen onkin usein toivotuinta tekemistä päiväkodissa. Varhaiskasvatuksen ryhmä- tai niin sanottu joukkomuotoisuus tarjoavat lapselle mahdollisuuksia oppia, millä tavalla yhdessä viihdytään, miten toisiin ihmisiin vaikutetaan ja miten voi myös vaikuttaa siihen, mitä itselle tapahtuu. Opettajat ja muu henkilöstä tukevat lapsen vertaissuhteiden kehittymistä kotiryhmissä.

Lasten merkitystä toisilleen varhaiskasvatuksessa on käsitteellistetty toistaiseksi vähän eikä aina ymmärretä, että myös pienille lapsille läheiset ja pysyvät ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Lapset vaihtavat kotiryhmäänsä tavallisesti ikävuosien kartuttua, harvemmin huomioidaan lapselle kotiryhmässä muodostuneiden ystävyyssuhteiden tärkeys. Samoin kuin läheisten aikuisten turva ja hoiva ovat lapsen itseksi tulemisessa keskeistä, samoin vertaisryhmän merkitystä lapsen identiteetin kehityksessä ei tule väheksyä. Varhaiskasvatussunnitelman perusteiden (2018) mukaisesti varhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan ja jokainen lapsi saa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden jännitteisestä suhteesta varhaiskasvatuksessa tulisi myös käydä avointa keskustelua nyt kun mielipiteiden vaihto varhaiskasvatuksen lapsiryhmistä ja työoloista käy kiivaana. Yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen edellyttää pysyvää lapsiryhmää, johon yhteisön jäsenet – niin lapset kuin aikuisetkin – haluavat sitoutua. Nähtäväksi jää, miten poliittisessa päätöksenteossa tutkimustieto, lasten ja perheiden näkemykset sekä kasvatus- ja opetusalan ammattilaisten perustelut laadukkaan työn toteuttamisen ehdoista tulevat huomioiduiksi.

Satu Valkonen

yliopistolehtori, KM, YTT