Ohita navigaatio

Mitä marraskuu toi tullessaan!

Pimeys on käsin kosketeltavaa, mutta onneksi varhainen lumentulo antoi siihen ihanan helpotuksen. Lasten pihatouhut saavat lumesta uuden hauskuuden, keinut ja hiekkalaatikot jo kyllästyttivät kesän jälkeen; nyt leikitään lumella!

Koira tekee kuonollaan vanaa pehmeään lumeen. Pitkä lenkki työpäivän jälkeen otsalampun valossa luonnon helmassa rauhoittaa mieltäni.Jouluvalojakin on jo ilmestynyt talojen pihoihin ja ikkunoihin. ”Käsiä pystyyn kuin metsää, Oppiminen on intohimomme” sanoi edesmennyt lukion äidinkielen opettajani. Näillä eväillä jaksan vieläkin innostua koulutuksista!

Marraskuun alussa pääsin osallistumaan aluehallintaviraston järjestämään alueelliseen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen koulutuspäiviin Torniossa, jossa kuulin monia hyviä asiantuntijaluentoja.

Sain kuulla Kuntaliiton kehittämispäällikkö Jarkko Lahtisen luentoa varhaiskasvatuksen suhdeluvuista. Kuulimme alueellisten erojen haasteellisuudesta. Paljon taulukoita ja arvioita tulevasta. Huolta syntyvyyden laskusta ja siitä, ettei koulutettua henkilökuntaa saada kuntiin riittävän nopeasti lain vaatimuksiin nähden ja vitsailua henkilöstön työmotivaation puutteesta. Mietin puheenvuoron jälkeen hieman ärsyyntyneenä sitä, miten paljon vielä löytyykään varhaiskasvatuslaista erilaista tulkintaa, kun sitä kaivelee. Mielestäni lain pitäisi olla selkeä ilman mitään selityksiä.

Väitöskirjatutkija Samuli Ranta luennoi positiivisesta pedagogiikasta: FEELING GOOD! Kuuntelin nuoren tutkijan havaintoja ja arvioita mielenkiinnolla. On hienoa, että positiivisuus ja innostus nostetaan oppimisessa ja kasvussa etusijalle. Samuli toi esille uusia tutkimuksia ja antoi vinkkejä kirjallisuuteen mm. Leskisenojan teoksen Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa (2019). Olen jo hankkinut ja lukenutkin tämän kirjan, mutta teen sen uudelleen. Nyt uusin ajatuksin ja vien nämä asiat varmasti työpaikalleni pedagogiikan johtamisen tueksi.

Samuli muistutti kuinka varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmien perusteista nousee positiiviseen pedagogiikkaan yhteneväisesti myönteiset teemat. Oppiminen ja opettaminen ovat yrityksen ja erehdyksen sallimista, kokeilemista, vahvuuksien löytämistä, havainnointia, lapsilähtöisyyttä sekä osallisuutta.”Positiivisen pedagogiikan rakennusaineet: Positiivinen opetussuhde lapseen, sensitiivisyys, oppimisympäristö, lapsen myönteinen oppijaminäkuva, lapsilähtöisyys, osallistaminen ja osallisuus, sosiaalinen viihtyvyys.”

Näitä teemoja vielä avattiin luennolla ja Samuli käytti mukavasti esimerkkejä ja tarinoita myös omista kokemuksistaan elävöittäen asiakohtaa ja pyysi myös yleisöltä esimerkkejä. Tärkeäksi asiaksi Samuli nosti vielä lopuksi henkilöstön väliset vuorovaikutussuhteet. Pelasimme välillä Anwergarden-peliä kännykällä, osallisuutta näin modernisti. Olipa mukava luento!

Osallistuin myös luentoon ja työpajaan, jossa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) arviointiasiantuntija Janniina Vlasov puhui aiheesta ”Arvioinnilla laatua ja luottamusta”. Aihe olikin erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Kansallinen ohjausjärjestelmä turvaa kaikkien lasten oikeuden varhaiskasvatukseen.

Harjoittelimme työpajassa arviointia valitsemalla yhden varhaiskasvatuksen laadun prosessitekijän, sitä kuvaavan indikaattorin ja siihen arviointikriteerit joiden toteutumista mitataan erilaisilla kysymyksillä: Mitä tulisi tapahtua, jotta toiminta olisi laadukasta? Tämä harjoitus selkeytti minulle tätä prosessia, joten osaan päiväkodin johtajana opastaa myös oman päiväkotini opettajia arvioimaan oikeita laatuun liittyviä asioita. Paikallista vasua konkretisoidaan teoiksi. ”Paikallisella tasolla on varmistettava, että laadukkaat, inklusiivisuuden periaatetta toteuttavat varhaiskasvatuspalvelut ovat kaikkien lasten saavutettavissa. Pedagogisen toiminnan tasolla varmistetaan, että lakia noudatetaan ja vasun tavoitteet toteutetaan. Varmistetaan, että kaikki lapset voivat osallistua kaikkeen toimintaan taustastaan ja yksilöllisisistä ominaisuuksistaan riippumatta.”

Valitsin vielä yhdeksi työpajakseni Opetushallituksen erityisasiantuntija Kati Costianderin vasu-aiheisen luennon. Yllätykseksi sen aihe olikin minulle aivan vieras: ”Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäiseminen varhaiskasvatuksessa.” Luento antoi todella ajattelemisen aihetta. Mitä polarisaatio on? Miten polarisoitunut yhteiskunta toimii? Meidän pitäisi osata paremmin nähdä ja tunnistaa lasten ahdinkoa ja turvattomuutta varhaiskasvatuksessa. Varhainen puuttuminen ja monialainen yhteistyö ovat tärkeitä ja tunnusmerkkejä pitäisi osata havaita paremmin. Mietiskelin tätä asiaa lentokoneessa matkalla Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton hallituksen kokoukseen.

Kemistä en pääse aamulla enää Helsinkiin, joten minulla oli aikaa kirjoitella ajatuksiani iltasella majapaikassa. Tätä blogia kirjoittaessa, huomenna 20.11. on Lasten oikeuksien päivä. Lasten oikeuksien sopimuksen 30-vuotisjuhlavuoden kansallisena teemana on lapsen oikeus olla oma itsensä. Minulle tämä on erityinen päivä myös siksi, että keskimmäinen lapseni on syntynyt 20.11.

Haluan muistuttaa ja itsekin vielä lukea Lasten oikeuksien päivän aiheeseen liittyen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 20-21) arvoperustan:

”Jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Jokaisen ihmisen persoonallisuuden ja identiteetin kunnioittaminen kuuluu ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien ja ylipäätään ihmisyyden ytimeen.

Lopuksi jo vuosia mukanani kulkenut motto:

”Jokaisella lapsella on oikeus olla oman elämänsä sankari.”

 

Kirsti Turska

päiväkodinjohtajana Kemissä vuodesta 1984 lähtien.

Päiväkodissani on tällä hetkellä 9 päiväkotiryhmää, 4 esiopetusryhmää ja lisäksi olen myös kaupungin viimeisten 10 perhepäivähoitajan esimies ja ohjaaja.

VOL:n hallituksen jäsen ja johtajuustyöryhmän pj