Päiväkodin toimintaympäristö aloittelevan varhaiskasvatuksen opettajan tukena

Varhaiskasvatuksen opettajista on jo pitkään ollut pulaa. Julkisessa keskustelussa on esitetty olettamuksia siitä, että varhaiskasvatuksen opettajat vaihtavat alaa erityisen paljon ja erityisesti nuoret opettajat eivät sitoudu ammattiin. Tutkittua tietoa aiheesta on melko vähän. Keväällä 2020 julkaistussa artikkelissamme (Kantonen ym., 2020) pyrimme avaamaan varhaiskasvatuksen opettajan ammattiin sitoutumista edistäviä ja pois työntäviä tekijöitä valmistumisvaiheessa olevien varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden näkökulmasta.

Varhaiskasvatuksen opettajan ammattiin jäämisestään varmat opiskelijat suhtautuivat positiivisesti omiin kehittymismahdollisuuksiinsa ja näyttävät myös luottavan siihen, että päiväkodin tiimi toimii positiivisena voimavarana uran alkuvaiheessa. Vastaavasti alalle jäämisestä epävarmat opiskelijat olivat skeptisempiä sen suhteen helpottaako tiimi varhaiskasvatuksen opettajan siirtymistä työelämään. Huomion arvoista on myös, että tutkimuksessa mukana olleet opiskelijat arvioivat nykyisen tiimityömallin jokseenkin toimimattomaksi. Tutkimuksemme aineisto on kerätty ennen varhaiskasvatuksen lakiuudistuksia ja uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden voimaantuloa. Uudistusten myötä työnkuvia on selkeytetty ja opettajien määrää lisätty päiväkodeissa. Lisätutkimuksen tarvetta olisi, jotta uudistusten vaikutuksista saadaan lisätietoa.

Tutkimuksemme vastauksista ei voi päätellä sitä, minkälainen kuva opiskelijoilla oli tiimityön ideaalista kyselyyn vastatessaan. Kuitenkin epävarmojen opiskelijoiden negatiivisemmat ajatukset tiimityöstä tulee ottaa vakavasti. Tiimityön käsitteestä olisi hyvä käydä keskustelua päiväkodeissa ja samalla avata päiväkotien eri ammattiryhmien osaamisen eroja. Vain avoimen keskustelun ja yhdessä todettujen käytäntöjen kautta toimintakulttuuri voi kehittyä edelleen. Päiväkodin johtaja on avainasemassa siinä, miten tiimityö järjestetään päiväkodissa niin, että kaikki saavat tehdä koulutustaan vastaavaa työtä ja aloittelevat opettajat saisivat tiimiltään tukea. Toisaalta myös työn tekemisen resurssit tulee olla kunnossa, jotta opettajalla on aikaa suunnitella, arvioida ja kehittää toimintaa ja sitä kautta myös johtaa tiimiään tarkoituksenmukaisesti. Työnantajan pitää tietenkin turvata esimerkiksi riittävillä sijaisjärjestelyillä työrauha päiväkoteihin.

Alalle suunnatut resurssit ja esimerkiksi julkisuudessa käytävä keskustelu varhaiskasvatuksen opettajan työstä muokkaavat käsityksiä siitä, miten paljon alaa arvostetaan. Aiemmissa tutkimuksissa alan arvostus on noussut merkittäväksi alan vaihdon syyksi (Hjelt & Eskelinen, 2017; Keckman-Koivuniemi, 1999; Kitching ym. 2006). Myös meidän tutkimuksemme mukaan opiskelijat olivat melko yksimielisiä siitä, että varhaiskasvatuksen opettajan ammattia ei arvosteta yhteiskunnassamme. Kuitenkin ammattiin jäävät suhtautuivat hyvin positiivisesti alan tulevaisuuteen ja omiin vaikuttamismahdollisuuksiin työssä. Työpaikkojen arjen organisoinnilla voidaan varmasti jo monta epävarmaa induktiovaiheen opettajaa saada sitoutumaan ammattiin. Tämä vaatii hyvää tiimityön johtamista, ammatillisen keskustelun mahdollistamista sekä tilaisuuksia oman osaamisen kehittämiseen. Päiväkotien johtajia ja henkilöstöä ei saa kuitenkaan jättää yksin tämän työn kanssa vaan resursseja tulee suunnata niin, että kaikkien työrauha voidaan säilyttää. Ammattiin sitoutumisen lisäksi myös alan vetovoimaisuutta voidaan kasvattaa keskittymällä alan arvostuksen lisäämiseen ja työolojen parantamiseen.

Essi Kantonen

Päiväkodin johtaja, VO, KM

Lähteet:

Hjelt, H. & Eskelinen. (2017). Varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapsen tuen toteuttaminen. Valtakunnallinen selvitys 2017. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:39. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kantonen, E., Onnismaa, E-L., Reunamo, J. & Tahkokallio, L. (2020). Sitoutuneet, epävarmat ja poistujat – varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevien sitoutuneisuus työelämään opintojen loppuvaiheessa. Journal of Early Childhood Education Research 9(2), 264 – 289.

Keckman-Koivuniemi, H. (1999). Lastentarhanopettajaliiton jäsentutkimus. Tampere: Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitos.

Kitching, K., Morgan, M., & O’Leary, M. (2009). It’s the little things: exploring the importance of commonplace events for early-career teachers’ motivation. Teachers & Teaching, 15(1), 43–58.