Varhaiskasvatuksen opettaja on pedagogiikan osaaja ja asiantuntija

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteriopiskelija Tampereen yliopistosta, ja olen juuri saanut päätökseen opintoihini liittyvän antoisan harjoittelun Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitossa VOL:ssa.

Syksyllä olin hyvin iloinen ja kiitollinen, että harjoitteluni mahdollistui näinä poikkeuksellisina aikoina ja siitä, että sain paikan varhaiskasvatuksen keskiöstä, liitosta, jossa ajetaan varhaiskasvatuksen opettajien etua ja asemaa. Ennakkokäsitykseni oli, että VOL:ssa voisin kehittää omaa asiantuntijuuttani. Harjoitteluni ollessa vielä alussa, ymmärsin, että tulisin saamaan harjoittelulta vielä paljon enemmän. Harjoittelun aikana minulle avautui näköalapaikka Suomen varhaiskasvatuksen nykytilaan, ja opin tästä laajasta kentästä valtavasti uutta. Koin olevani etuoikeutettu, kun pääsin seuraamaan liiton toimintaa ja toimimaan itse sen keskiössä.

Työnteko näinä aikoina tapahtui paljon etänä, mutta pääsin työskentelemään myös Pasilan Akavatalolla. Parasta antia Akavatalolla olivat yhteiset seminaarit, kokoukset sekä keskustelut eri toimijoiden kanssa. Osallistuin myös VOL:n kaksipäiväiseen hallituksen kokoukseen Tuusulassa, joka oli varmasti yksi harjoitteluni kohokohdista. Pääsin osalliseksi niin etänä kuin lähitapaamisina myös VOL:n eri työryhmiin; koulutuspoliittiseen, työvoimapoliittiseen sekä viestintätyöryhmään. Näiden lisäksi pääsin Teamsin kautta osalliseksi useisiin erilaisiin verkostokokouksiin, joissa pääsin syventämään ymmärrystäni VOL:n tehtävistä sekä myös verkostojen merkityksistä. Harjoittelin myös laatimaan lausuntoa kaksivuotisen esiopetuksen opsista sekä varhaiskasvatuslain muuttamisesta päiväkodin henkilöstön mitoituksesta poikkeamisen sekä varhaiskasvatushenkilöstön ilmoitusvelvollisuuden osalta.

Harjoitteluni aikana Suomessa käytiin keskustelua varhaiskasvatuksen opettajuudesta ja pedagogiikasta. Pinnalla oli myös keskustelu varhaiskasvatuksen moniammatillisuudesta sekä siitä, että eri ammattiryhmien tehtävänkuvat ja vastuut tulisi määritellä selkeämmin. Määrittelyn taustalla täytyisi nähdä vahvasti nimenomaan se osaaminen, jota henkilöstö on saanut ammatillisessa koulutuksessaan, ja jota se tarvitsee omaa työnkuvaansa toteuttaessaan. Osaamisen tulisikin osaltaan olla eriytynyttä eri ammattien välillä, jotta moniammatillisuudesta olisi ylipäätään järkeä. Oma punainen lankani koko harjoittelun ajan kulki juuri tämän osaamisen määrittelyn sekä osaamisen alueiden parissa. Työstin asiaa paljon yksin erilaisen tutkimustiedon ja asiakirjojen pohjalta, mutta asia tuli esille myös monissa eri yhteyksissä sekä keskusteluissa muiden asiantuntijoiden kanssa.

Jäin pohtimaan enemmänkin varhaiskasvatuksen opettajuutta. Mitä meillä Suomessa sillä edes tarkoitamme? Millaiset mahdollisuudet varhaiskasvatuksen opettajalla on opettajuuteen kasvamiseen sekä siinä kehittymiseen? On tärkeää, että me varhaiskasvatuksen opettajat toimimme pedagogisina osaajina ja pienten lasten opettajina, ja olemme osaamisestamme ylpeitä. Oleellista on, että voisimme rauhassa tehdä juuri sitä työtä, johon meillä on omaa eriytynyttä osaamistamme.

Salla Paasovaara-Pösö

Varhaiskasvatuksen opettaja ja
kasvatustieteen maisteriopiskelija