Arvioinnin ja numeroiden riskit

Arviointi ohjaa ja suuntaa sitä, mitä varhaiskasvatuksessa tehdään ja miten erilaisia lapsia kohdataan. Arviointi on aina poliittista ja siihen liittyvät valinnat ovat arvolatautuneita. Arviointia käytetään myös talouspäätösten tukena.

Arvioinnista on tullut keskeinen osaa meidän jokaisen arkea ja elämää. Elämme arviointiyhteiskunnassa, jossa arviointia tehdään kaikkialla, myös varhaiskasvatuksessa. Arvot näkyvät siinä, mitä asioita varhaiskasvatuksessa arvioidaan eli pidetään tärkeinä ja mihin kiinnitetään huomiota.

Kapasiteettimme havaita ja huomata asioita ympäristöstämme on rajallinen. Niinpä jotain jää aina väistämättä huomaamatta. Arviointi sulkee asioita pois.

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan yliopistonlehtori Anna Siippainen oli mukana ”Varhaiskasvatuksen paikalliset arviointikäytännöt datafikaation aikakaudella” tutkimushankkeessa (VADA), jossa tutkittiin, millaista päiväkodeissa tapahtuva arviointi on ja mitä seurauksia erilaisilla arvioinnin tavoilla on päiväkotien arkipäiväiseen toimintaan.

Arviointi voi kaventaa lasta

Varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmässä arviointi ei kohdistu yksittäisten lasten taitoihin vaan henkilöstön pedagogiseen toimintaan ja toimintaympäristöön. Jo päättynyt kaksivuotinen esiopetuskokeilu oli poikkeus. Kokeilun vaikuttavuutta piti pystyä arvioimaan, joten lapsen taitojen mittaaminen ja seuraaminen tuli osaksi kokeiluasetelmaa.

Kokeilussa tavoitteena oli seurata muun muassa lasten matemaattisten valmiuksien ja itsetunnon kehittymistä. Seurattaviin tavoitteisiin ei oltu kirjattu taideaineissa kehittymistä. Siippainen arvelee, että arjen tasolla huomio saattaa kiinnittyä helpommin kirjattuihin asioihin.

– On kiinnostava nähdä, jääkö lasten osaamisen seuranta vain kokeiluun liittyväksi vai näemmekö esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen arvioinnin ”koulumaistumista” eli keskittymistä yhä enemmän yksittäisen lapsen osaamisen seurantaan. Hankkeessamme ilmeni, että varhaiskasvatuksessa kartoitetaan jo nyt lasten akateemista taitotasoa ja kouluvalmiuksia, vaikka siihen ei ohjata.

Arviointi tavoittaa vain pienen siivun varhaiskasvatuksen maailmasta. On hyvä miettiä, voiko sillä olla ei-toivottuja seurauksia lapselle tai hänen perheelleen. Jos tätä ei muisteta, on riski, että arviointi alkaa kaventaa kuvaa lapsesta tai perheestä esimerkiksi silloin, kun lapsen osaamista arvioidaan kielellisten valmiuksien perusteella.

Arviointi voi tuottaa todella tärkeää tietoa kohdista, joissa lapsi tarvitsee tukea. On kuitenkin hyvä muistaa kolikon toinen puoli.

Dataa talouspäätösten tueksi

Anna Siippaisen mukaan kaikki tilastolliset käppyrät ja numeerinen tieto on uskomattoman viettelevää silloinkin, kun se poikkeaa arkihavainnoista. Usko keskiarvojen ja kuvioiden tuottamaan tietoon on luja.

Digitaalinen data voi tuottaa sellaista numeerista tietoa, joka tarjoaa mahdollisuuden ja kiusauksen laittaa lapsia paremmuusjärjestykseen. Tämä on inhimillistä. Yhdessä hakkeen tapaustutkimuksessa havaittiin, että osa lapsista alkoi itsekin vertailla itseään ja toisiaan, kun he saivat fyysistä aktiivisuutta mittaavat rannekkeet.

– Omat havainnot voivat tuntua vähemmän uskottavalta kuin digitaalisesti tuotettu data. Tämä näkyy myös talouden johtamisessa. Taloudesta puhuminen voi olla varhaiskasvatuksessa hankalaa, koska se ei läheskään aina sovi yhteen laadullisemman ja pehmeämmän arkipuheen kanssa.

Väitöstutkija Hanna Toivosen mukaan rahasta on puhuttu varhaiskasvatuksen yhteydessä niin kauan kuin hän on varhaiskasvatuksen parissa työskennellyt. Toivonen oli mukana tutkimushankkeessa ja tarkasteli varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa talouden arviointia.

Varhaiskasvatusorganisaation ylemmillä tasoilla talouspuhetta tuotetaan etenkin tilanteessa, jossa kunnan taloutta tasapainotetaan. Päiväkodin johtajille lankeaa toimeenpanijan ja viestin välittäjän rooli.

Johtajilta odotetaan tiedolla johtamista, jonka käytännöt kytkeytyvät varhaiskasvatuksessa tapahtuvaan arviointiin. Arviointia tehdään keräämällä dataa päätöksenteon ja johtamisen tueksi.

– Usein dataa kerätään numeroina, joista muodostetaan informaatiota, kuten tilastoja ja taulukoita. Varsinaista tietoa tästä informaatiosta tulee vasta, kun sitä tulkitaan ja hyödynnetään yhteisissä keskusteluissa, Toivonen muistuttaa.

Johtajalta vaaditaan kriittisyyttä ja rohkeutta ottaa asioita puheeksi ylemmän johdon kanssa silloin, kun hän huomaa, että vaatimuksia on vaikea viedä varhaiskasvatuksen arkipäivään.

– Avoin keskustelu on tärkeää, mutta tämä ei ole yksin päiväkodin johtajasta kiinni vaan vaatii koko organisaation yhteisen ymmärryksen muodostamista.

Tiedolla johtamista ihannoidaan 

Talouspuhe kietoutuu usein aikuisten ja lasten välisiin suhdelukuihin. Niitä on helppo mitata. Numerot lähtevät helposti ohjaamaan toimintaa, esimerkiksi sijaisten käyttöä.

– Suhdelukujen mukaan sijaista ei ehkä tarvita, mutta ryhmätasolla tarve voi näyttäytyä aivan erilaisena kuin numeroiden tasolla tulkittuna.

Hankkeessa tehtyjen tutkimusten mukaan pedagogista arviointia saatetaan tehdä sykäyksittäin, kun taas taloutta arvioidaan päivittäin. Esimerkiksi käyttöasteen toteutusta arjessa seurataan mobiilisovelluksilla reaaliajassa.

Suhdelukuja paikataan siirtämällä henkilöstöä ryhmästä toiseen. Tämä tekee pedagogisesta työstä haastavaa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettaja, joka on suunnitellut ryhmänsä toiminnan tietylle päivälle, saattaakin itse joutua työskentelemään sen päivän toisessa ryhmässä. Tällöin suunniteltu pedagoginen toiminta ei välttämättä toteudu.

– Meillä ihannoidaan tiedolla johtamista ja ajatellaan, että tieto lisää tehokkuutta ja auttaa tekemään asioita paremmin. Numerot eivät saisi kuitenkaan ohjata liikaa johtamista tai toimintaa, eikä huomiota pitäisi kiinnittää vain niihin asioihin, joita on helppo mitata, vaan esimerkiksi myös pedagogisen työn sisältöön ja varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön. Meillä on välineitä arvioida myös niitä, sanoo tutkija Hanna Toivonen.

Varhaiskasvatuksen laatua käytetään argumenttina erilaisten päätösten vaikutuksia puntaroidessa. Mutta mitä laadulla oikeastaan tarkoitetaan? Anna Siippaisen mukaan laatu on yhtä saippuainen käsite kuin arviointi.

Arviointi on aina jonkinlaista arvottamista, samoin ymmärryksemme laadusta. Laatu on subjektiivinen käsitys, vaikka varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet antavatkin sille reunaehdot.

– Kaikki toivovat, että varhaiskasvatus on laadukasta. Tämä tavoite yhdistää. Sen sijaan käsitys sitä, mitä laatu on, eroaa.

Mihin arvioinnilla kerätty data päätyy? 

Arviointi ei ole huono asia. Siippainen haluaa herättää keskustelua siitä, miksi arviointia tehdään ja miksi tietoja kerätään sekä siitä, mitä hyvä arviointi oikeastaan on.

– Joskus näyttää, että arviointia tehdään vain arvioinnin itsensä vuoksi.

Hyvällä arvioinnilla on merkitystä lapsen kannalta, eikä tietoa kerätä turhaan. On tärkeä tiedostaa myös arvioinnin mahdolliset riskit.

Demokratialla on tutkimuksen mukaan keskeinen merkitys siihen, miten varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee arvioinnin. Arviointi koetaan merkityksellisenä, kun varhaiskasvatuksen henkilöstö voi itse vaikuttaa arviointikäytäntöihin. Mitä paremmin tämä toteutuu, sitä positiivisemmin, valoisammin ja innokkaammin henkilöstö suhtautuu arvioinnin tekemiseen. Mitä huonommat vaikutusmahdollisuudet henkilöstöllä on, sitä kyynisemmin he arviointiin suhtautuvat.

Anna Siippainen nostaa esiin myös tärkeän kysymyksen siitä, mitä arviontiedoilla tehdään. Mitä tiedolle tapahtuu, mihin kaikkialle se päätyy ja mikä sen elinkaari on?

– Siinä vaiheessa, kun varhaiskasvatuksesta luovutetaan tietojen käyttöoikeudet vaikkapa kansainväliselle palvelimelle, tieto ei välttämättä ole enää varhaiskasvatusyksiköiden tai yksittäisten ihmisten hallittavissa. Digitalisaatio tuo mukanaan monia asioita, joita emme varmasti vielä edes ymmärrä. 

Lisää aiheesta: ”Mitattu lapsuus”, toim. Anna Siippainen ja Maiju Paananen. Gaudeamus. 2025.

Teksti Tiina Komi Kuvat Getty Images