Ohita navigaatio

Estä kiusaaminen ennalta

Kiusaaminen ei lopu kiusaajia rankaisemalla. Tehokkain tapa estää kiusaamista on ehkäistä sitä etukäteen.  Vanhempien asenteita tutkiva kasvatustieteiden tohtori Laura Repo kertoo, että yli kolmannes vanhemmista pitää luonnollisena sitä, etteivät lapset ota kaikkia porukkaansa.

Päiväkodissa olevista 3–6 -vuotiaista lapsista 12 prosenttia tuli itse kiusatuksi, kiusasi muita – tai sekä että. Yleisin kiusaamisen muoto on porukan ulkopuolelle sulkeminen, ilmeni Laura Revon vuonna 2015 hyväksytystä väitöstutkimuksesta.

Kiusaaminen on tietoista toimintaa, jonka tavoitteena on satuttaa ja loukata toista. Repo määrittelee kiusaamisen ryhmässä tapahtuvaksi loukkaavaksi ja vahingoittavaksi vuorovaikutusprosessiksi, joka johtaa ajan myötä jonkun tai joidenkin sulkemiseen yhteisön ulkopuolelle.  – Kiusaaminen on sosiaalisesti palkitsevaa. Kyse on ryhmäilmiöstä, joka perustuu ihmisen voimakkaaseen tarpeeseen kuulua yhteen muiden kanssa. Jo pieni lapsi haluaa olla tyydyttävällä tasolla ryhmän hierarkiassa. Jos näin ei ole, kiusaaminen toimii tehokkaana keinona nostaa omaa statustaan.

Kiusaaja tuntee tulevansa hyväksytyksi, kun muut lapset nauravat hänen kanssaan kiusatulle. Kiusaaja saa näin kokea olevansa hyvä tyyppi ja saa tästä mielihyvää. Ei välttämättä siitä, että hän satuttaa uhria, vaan siitä, että häntä arvostetaan ryhmässä ja hän pääsee siihen sisään. Ryhmään pääseminen on tärkeämpää kuin tietoisuus siitä, että loukkaa toista.

Kasvatustieteen tohtori on tutkinut myös päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien käsityksiä ja asenteita kiusaamisesta sekä lasten ystävyyssuhteista. Yli kolmannes vanhemmista ajattelee, että on täysin luonnollista, etteivät lapset ota kaikkia porukkaan mukaan. Vanhempien asenne tarttuu lapsiin.

 Ryhmä mahdollistajana

– Kaikki lasten keskinäiset riidat ja konfliktit eivät ole kiusaamista. Vaarana on, että aikuiset alkavat tuottaa kiusaamista katsomalla lasten riitoja kiusaamissilmälasien läpi. Siksi näkökulman on oltava ennalta ehkäisyssä. Ei ole hedelmällistä pohtia joka kerran, kun joku lapsi jää ryhmän ulkopuolelle, onko kyse kiusaamisesta.

Kiusaamista ehkäistään kolmella tasolla: yksilö-, ryhmä- ja työyhteisötasolla. Kiusaamisessa tai kiusatuksi tulemisessa ei ole kyse lapsen ominaisuuksista vaan ryhmän normistosta. Siitä, mikä juuri tässä ryhmässä on sallittua.

Kukaan ei synny kiusaajaksi! Repo korostaa, että lapset käyttäytyvät eri ryhmissä eri tavoin. Hoitamaton ryhmä mahdollistaa kiusaamisen.

Hyvä ryhmä ei synny itsestään, vaan sitä on rakennettava johdonmukaisesti. Vanhemmat ovat osa tiimin työntekijöiden ja lasten muodostamaa ryhmää. Koululuokissa, joissa vanhemmat tuntevat toisensa, kiusataan vähemmän kuin niissä, joiden oppilaiden vanhemmat eivät tunne toisiaan.

 Lapsi janoaa hyväksyntää

Kiusaajissa on kahdenlaisia lapsia. Toisilla on puutteita itsesäätelyn taidoissa, toisilla empatiataidoissa. Jos lapsi ei osaa säädellä käyttäytymistään, häntä ei mielellään oteta mukaan leikkiin. Hänellä on puutteita siinä, miten muiden lasten kanssa ollaan ja miten leikkiin liitytään mukaan.

Hän suuttuu, kun ei pääse porukkaan ja käyttäytyy reaktiivisesti. Hän saattaa rikkoa leikit ja huutaa, minkä muut kokevat häiritsevänä. Käytös vahvistaa muiden lasten käsitystä siitä, ettei häirikön kanssa voi leikkiä. Torjuminen turhauttaa. Tästä käynnistyy negatiivisen vuorovaikutuksen kehä.

Leikistä ulos suljettu lapsi yrittää nostaa statustaan. Niinpä hän alkaa kiusata jotain toista lasta ja saa vähitellen muita mukaansa. Aikuiset voivat estää tämän. Torjutuksi tullut lapsi tarvitsee aikuisen hyväksyntää, ei rangaistusta siitä, että hän epäonnistui pyrkimyksissään päästä porukkaan sisään.

Kurinpitotoimet eivät kiusaamista estä. Rangaistus, kuten jäähy, vie lapsen yhä syvemmälle ”säätelemättömään” tilaan. Silti 76 prosenttia päiväkodin työntekijöistä turvautui Revon tutkimuksen mukaan jäähyyn.  Lapsen ei-toivuttuun käyttäytymiseen pitää puuttua, mutta sen voi tehdä lempeästi lasta uhkaamatta ohjaamalla häntä toivotun käyttäytymisen suuntaan. Retkeltä pois jättämiset ja pienten puolelle siirtämisellä uhkailut eivät toimi. Päinvastoin.

Revon tutkimuksen mukaan niissä ryhmissä, joissa käytettiin näitä kovia keinoja, kiusattiin enemmän. Niissä ei kokeiltu, eikä arvioitu erilaisia pedagogisia tapoja toimia yhtä usein kuin niissä ryhmissä, joissa kyseenalaisia keinoja ei käytetty.

Tuoreen italialaistutkimuksen mukaan lämmin, positiivinen suhde päiväkodin aikuisiin ehkäisee tehokkaasti kiusaamista, kun taas huono suhde vähentää lapsen suosiota vertaisryhmässä.

Empatiataitojen puute voi näkyä esimerkiksi manipuloivana käyttäytymisenä. Tämäkin lapsi tarvitsee rangaistusten sijaan aikuisen ohjausta: napakkaa kieltoa, että toisten loukkaaminen ei ole sallittua sekä johdonmukaista ohjausta siihen, mitä keinoja manipuloinnin tilalle otetaan käyttöön.

 Vanhempien tuella

Kiusaamisongelma ei ratkea sillä, että kiusaaja tai kiusattu siirretään toiseen ryhmään tai päiväkotiin. Kiusaajan tilalle tulee toinen kiusaaja, jos ryhmä sen mahdollistaa. Kiusaaja puolestaan jatkaa kiusaamistaan, jos ei muuten saa hyväksyntää.

Vanhemmilla on tärkeä rooli kiusaamisen ehkäisyssä ja sen lopettamisessa. Sen sijaan, että he vaativat kiusaajan rankaisemista tai siirtämistä toiseen ryhmään, heidän kannattaa keskittyä kiusaajaan. Ottaa hänet porukalla toiminnan keskiöön, antaa huomiota ja kutsua vaikka kotiinsa leikkimään. Tämä ehkäisee tehokkaasti kiusaamista, joka kumpuaa yleensä siitä, että kiusaaja on kokenut itsensä ulkopuoliseksi.  – Se ei tarkoita toisten kaltoinkohtelun sallimista. Muita kiusannut lapsi tarvitsee napakan viestin siitä, että yhteisö ei hyväksy kiusaamista.

Vanhempien tehtävä on suojella lastaan. Siksi kiusaajan huomioiminen voi tuntua paapomiselta, mutta se on hyvä keino lopettaa kiusaaminen päiväkotilapsilla.

 Vapaan leikin toinen puoli

Laura Repo on sitä mieltä, että päiväkoti-ikäiset lapset eivät kiusaa opettajiaan. Sen sijaan opettaja voi kiusata lapsia. Esimerkiksi eräässä ryhmässä oli tapana nöyryyttää lasta langettamalla kollektiivinen tuomio. Kun yksi lapsista käyttäytyi huonosti toisia kohtaan, muut saivat päättää rangaistuksen. Eräskin pikkutyttö joutui pitämään kurahousuja sisällä.

Samassa päiväkodissa voi olla toimivia, hyvin hoidettuja ryhmiä ja vähemmän toimivia. Pääsääntöisesti varhaiskasvatuksen opettajat ovat hyvin tietoisia kiusaamisesta ja halukkaita estämään sitä. Mutta on myös niitä, jotka kokevat, että he eivät saa kiusaamista loppumaan.

Kiusaamisen ehkäisy sisältyy varhaiskasvatuslakiin. Se mainitaan esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, mutta vielä on auki se, miten kiusaamisen estäminen näkyy paikallisen tason vasuissa. Kirjalliset kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmat vievät aikaa, mutta niissä on Revon mukaan se hyvä puoli, että niitä tehdessä joudutaan miettimään yhdessä, miten toimitaan.

Oleminen ryhmässä ei riitä. Lapsella on oltava riittävästi mielekästä tekemistä. Niissä ryhmissä voidaan paremmin, joissa päivä on suunniteltu hyvin ja pedagogista toimintaa on paljon. Myös vapaan leikin hetket sujuvat rauhallisemmin, kun lasten päivä sisältää riittävästi mielekästä, suunniteltua tekemistä.  – Sen sijaan runsaasti vapaalle leikille tilaa jättävä päiväohjelma voi johtaa kaaokseen ja huonoon ilmapiiriin, mikä on kiusaamiselle otollista maaperää. Opettajan roolia voi lisätä huomattavasti vapaissa leikeissä ilman, että lasten omaehtoinen leikki merkittävästi vähenee, sanoo kasvatustieteiden tohtori Laura Repo.

 

Teksti Tiina Komi Kuva Nina Kaverinen

 Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 4/2016.

Lastentarha on VOL:n jäsenetu. Lehti on tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin.

Tapahtumat

Yhdistyksemme