Heidi Salmi epäilee: Voiko ilman osallisuutta edes oppia?

Miten varmistetaan lasten osallisuus päiväkodissa? Miten saadaan hiljaistenkin ääni kuuluviin? Mitä osallisuus tarkoittaa käytännössä ja miksi se on niin tärkeää?

Rovaniemeläisen Saarenputaan päiväkodin varhaiskasvatuksen opettaja Heidi Salmi kiinnostui lasten osallisuudesta ja positiivisesta pedagogiikasta jo opiskeluaikanaan Helsingin yliopistossa. – Niin positiivisessa pedagogiikassa kuin osallisuudessakin on oleellista nähdä lapsen vahvuudet ja saada yhteistyö vanhempien kanssa onnistumaan. Molempiin liittyy vahvasti myös pedagoginen dokumentointi.

Yhteenkuuluvuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa

Varhaiskasvatuksen opettajan ammattieettisiin periaatteisiin ja käytänteihin kuuluu lasten osallisuuden mahdollistaminen. Mitä osallisuus tarkoittaa päiväkodissa? Useinkaan ei samaa kuin osallistuminen.

– Lapsi voi tuntea olevansa osallinen ja täysin läsnä vaikka pysyttelisi leikin reunamilla tai sitten hän voi tuoda esiin osallisuuttaan vaikkapa kertomalla valokuvien avulla kotona, mitä päiväkodissa tehtiin, Heidi Salmi sanoo.

Osallisuuden varmistamiseksi on selvitettävä lapsen mielenkiinnon kohteet ja aito kokemus. Se vaatii lapsituntemusta, sensitiivistä havainnointia. – Aikuiset ovat vastuussa siitä, että kaikkien on hyvä olla. Jos näen ja aistin, että lapsella on hyvä olla ja hän on mukana, todennäköisesti niin myös on. Kaikilla ei ole samalla tavalla tarvetta tuoda mielipidettään esiin. Pitää hyväksyä lasten erilainen tapa tuntea osallisuutta.

Lapsen tunne siitä, että hän voi vaikuttaa päiväkotiarkeensa, on Salmen mukaan myös tärkeää. – Kaikkea ei ole raamitettu valmiiksi, vaan toiminta suunnitellaan lasten tarpeiden pohjalta.

Lisäksi osallisuuteen liittyy läheisesti yhteenkuuluvuuden tunne. – Hyvä tunneilmapiiri syntyy arvostavista teoista ja vuorovaikutuksesta, ja se huokuu meistä. Paras palaute tulee kollegoilta, kun he sanovat: ”teillä näyttää olevan kivaa siellä!” Osallistava toimintakulttuuri ei ole irrallista toimintaa eikä vaadi lisäresursseja.

Heidi Salmi luotsaa esiopetuksen Tähdenlennot -ryhmää. Perjantaisin lapset piirtävät vihkoihinsa, mikä oli heidän mielestään viikon mieleenpainuvin kokemus. Näin esiopetusvuodesta jää myös konkreettinen muisto. – Osallisuuden kokemus syntyy myös siitä, että jokaisella on oma paikkansa ryhmässä, ihan konkreettisesti oma lokero- ja kaveripiiripaikka, jotka on itse kuvitettu. Lapsille ja vanhemmille näkyy selkeästi, mihin pienryhmään kukakin kuuluu. Leikinvalintataulun kautta lapset näkevät, missä kukakin lapsi on.

Monta kanavaa ilmaista

 Hiljaistenkin pitää saada vaikuttaa arkeensa, mutta miten heidän äänensä saisi kuuluviin? – Sensitiivisen havainnoinnin avulla löydämme kullekin sopivat menetelmät ilmaista mielipiteensä. On tarjottava monta eri osallistumiskanavaa, kuten musiikin, liikunnan ja taiteen lisäksi vaikkapa valokuvaaminen tai videointi. Myös opetussuunnitelma velvoittaa siihen.

Esimerkiksi alkusyksystä lapset saivat äänestää pienryhmien nimistä. Se tehtiin Multilink-palikoiden avulla, mikä ei vaadi puhumista. – Mielipiteensä voi ilmaista myös esimerkiksi tunnekuvaa osoittamalla. Lapsen kerrontaa tukevat myös kotoa tuodut esineet tai valokuvat. Taitava kasvattaja osaa tukea lapsen kerrontaa apukysymyksillä.

Itsenäisyyspäivän aikaan lapset harjoittelivat demokraattista päätöksentekoa äänestämällä keskuudestaan presidentin. Kukin sai kirjoittaa ehdokkaansa nimenäänestyslappuun ja tiputtaa sen äänestyslaatikkoon.

Osallisuus tärkeää oppimiselle

 Miksi lasten osallisuus on niin tärkeää? Heidi Salmi epäilee, voiko ilman osallisuutta edes oppia. – Lapsella on luontainen tarve kuulua joukkoon. Lapsi oppii voidessaan hyvin eli silloin, kun voi tuntea olevansa ryhmän tärkeä jäsen. Yhteenkuuluvuuden tunteen kokemukset jäävät vahvasti mieleen, koko loppuelämäksi. Päiväkodissahan opitaan myös elämää varten, esimerkiksi sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja.

Heidi Salmi on huomannut, että lapsen hankalan käytöksen takana on usein osattomuuden kokemuksia: lapsella ei ole ollut mahdollisuutta osallistua toiminnan toteuttamiseen tai hänellä on kaveripulmia. – Jos toiminta vastaa lasten tarpeisiin, se myös sitouttaa ja motivoi heitä.

Ryhmän hyväksyvä tunneilmapiiri vahvistaa paitsi oppimista, myös lapsen itsetuntoa. Heidi Salmi pitää itsetunnon vahvistamista jopa tärkeimpänä esiopetuksen tavoitteena. – Hyväksyvä ilmapiiri välittyy vahvasti myös vanhemmille, jolloin heidän on helppo ymmärtää osallisuuden merkitys oppimiselle.

Salmi pitää huolta, että lapset ja vanhemmat tietävät, mitä päiväkodissa tapahtuu viikon aikana. Esiopetusryhmä lähettää vanhemmille viikkokirjeen, johon hän opettajana kirjaa toiminnan otsikon ja pedagogiset tavoitteet. Sitten hän pyytää lapsia kertomaan valokuvien avulla, mitä tehtiin, mitä harjoiteltiin, mitä opittiin. – Kirjeestä näkyy, että toimintamme on suunniteltua, mutta esiin tuodaan myös lasten näkökulma ja kokemus. Monesti lapset lukevat kirjeen yhdessä vanhempansa kanssa, mikä tukee eri ympäristöjen vuorovaikutusta. Pedagogisen dokumentoinnin – valokuvien, piirrosten ja kertomusten kautta – lasten leikki ja sosiaaliset suhteet tulevat näkyviksi.

Vanhemmat mukaan

 Lapselle tunne siitä, että vanhempi on kiinnostunut hänen asioistaan, on tärkeää. Saarenputaan päiväkodissa lähdettiin muutama vuosi sitten erityisesti panostamaan osallistavaan toimintakulttuuriin. Tätä nykyä vanhempien osallisuus varmistetaan tiedottamalla monin eri tavoin: kertomalla toiminnasta kasvokkain, puhelimitse ja kirjeitse.

Vanhemmat ovatkin osallistuneet toimintaan kiitettävästi, esimerkiksi lapsiryhmät ovat päässeet vierailemaan vanhempien työpaikoilla. – Vanhemmat ovat järjestäneet muun muassa vierailun apteekkiin, jossa tutustuttiin muun muassa apteekkirobottiin. Husky-farmilla päästiin rekikoira-ajelulle. Ne ovat olleet meille ja lapsille ikimuistoisia kokemuksia.

Sattuipa syksyllä niinkin, että opettaja sai kahdesta esiopetuksen pojasta apuopettajan. Heillä oli jopa oma palaverihuone ja työvuorot ja he pitivät omat LEOPS-keskustelunsa vanhempien kanssa. Poikien omien sanojen mukaan he halusivat tehdä oikeita töitä. Kukaties tässä kylvettiin siemen tulevaan ammatinvalintaan?

– Kun ilmapiiri on salliva, lapsilta nousee hämmästyttäviä ideoita. Apuopettajuus on nykyisin meillä vakiintunut toimintamuoto: pari lasta pääsee vuorollaan ottamaan vastuuta ryhmän toiminnasta. Vastuunotto vahvistaa osallisuutta.

Teksti Tuija Siljamäki kuvat Jouni Porsanger

Varhaiskasvatuksen opettajien liitto on julkaissut vuonna 2020 Varhaiskasvatuksen opettajan ammattieettiset ohjeet, jonka löydät TÄÄLTÄ. 

Tämä artikkeli on osa artikkelisarjaa, joka taustoittaa Varhaiskasvatuksen opettajan ammattieettisiä ohjeita lehden jokaisessa numerossa tänä vuonna. Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 1/21, Varhaiskasvatuksen opettajan ammattieettiset ohjeet -artikkelisarjassa.

 Lastentarha on VOL:n jäsenetu ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin: tilaukset> Lastentarha