Intomielellä - Lastentarhanopettajaliitto 100 vuotta -juhlakirja julkistettiin

Intomielellä-Lastentarhanopettajaliitto 100 vuotta-juhlakirjan julkistamistilaisuus pidettiin Varhaiskasvatuspäivänä 21.3. 2019. Noin 300-sivuiseen kirjaan on koottu LTOL:n ja varhaiskasvatuksen satavuotista historiaa sekä yli 30 järjestöaktiivin tarinat. Kirjan ovat toimittaneet kirjailija, varhaiskasvatuksen opettaja, kasvatustieteen maisteri Silja Järventausta ja OAJ:n pitkäaikainen varhaiskasvatuksen erityisasiantuntija Ritva Semi.

Juhlakirjan julkistamistilaisuuteen osallistui lukuisia ihmisiä muun muassa liiton historiasta, liiton yhteistyökumppaneita sekä varhaiskasvatuksen tutkijoita eri yliopistoista. Oman tervehdyksensä tilaisuuteen toi myös Viron Lastentarhanopettajaliiton edustajat.

Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen lausui julkistamistilaisuuden avauspuheenvuorossaan kiitokset varhaiskasvatuksen opettajille ja liiton järjestöaktiiveille siitä vahvasta perustasta, jonka he ovat rakentaneet vuosikymmenien aikana. Tämä perusta on kestänyt niitä vastoinkäymisiä, joita lastentarhanopettajat ovat kohdanneet vuosien varrella. Pakanen kuvaili puheessaan lastentarhanopettajien ja Lastentarhanopettajaliiton historiaa Uno Cygnaeuksen ajoilta näihin päiviin.

– Varhaiskasvatuksen opettajat ovat erottamaton osa yhteiskuntaa ja sen muutosta. Olen iloinen siitä nopeasta ja intensiivisestä kehittämisestä, jolla varhaiskasvatusta on ryhdytty kehittämään. Katsomalla varhaiskasvatuksen historiaa tavoittaa sen, mihin varhaiskasvatuksen opettajia tarvitaan. Tämä kysymys on ajankohtaisempi, kuin koskaan. Varhaiskasvatuksen opettajien kelpoisuus on saatava muiden opettajien tavoin maisteritasoiseksi, Pakanen lausui puheensa lopuksi.

Ritva Semi kertoi puheessaan juhlakirjan Intomielellä- nimestä, joka kuvastaa hänen mukaansa LTOL:n työtä ja liiton historiaa. Intomielisyys on vahva osa päivähoidon ja varhaiskasvatuksen historiaa. Monet kirjassa mainitut asiat ovat vaatineet sinnikästä työtä, uskallusta ja rohkeutta ja intomieltä – Periksi ei ole annettu.

Semi kertoi vuosikymmenien taisteluista, joista viimeisin oli päivähoitolain muuttaminen varhaiskasvatuslaiksi. Se oli tärkeä askel varhaiskasvatuksen kehittämiseksi. Muutokset ennen opetusministeriön hallinnon alle siirtoa olivat hitaita. Keskeinen tuki Lastentarhanopettajaliitolle on ollut OAJ. Semi kertoi, että on vaikeaa nähdä, miten subjektiivinen päivähoito-oikeus, esiopetusuudistukset ja hallinnonalan siirto olisi onnistunut, jollei LTOL:lla olisi ollut OAJ:n tukea. Toinen kirjan toimittajista, kirjailija Silja Järventausta lausui kiitokset LTOL:n historiikin kirjoittamisesta, joka antoi mahdollisuuden tavata erilaisia ihmisiä, tutustua liiton historiaan ja aineistoon.

Valtioneuvoston tervehdyksen juhlaan toi opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen. Varhaiskasvatuksen tavoitteet lähtevät nykyisin ihan muualta, kuin vanhempien työelämään osallistumista. Uudessa laissa korostuu lapsen etu ja varhaiskasvatus korostaa nyt pedagogiikkaa. Nykyisen koulutusjärjestelmämme vahvuus on hyvin koulutetuissa opettajissa. – En keksi yhtään arvokkaampaa työtä, kuin opettajan työ, ministeri sanoi. Meillä tunnistetaan hyvin lapsen herkkyyskaudet ja leikin kautta oppiminen. Oppiminen ja lasten hyvinvointi ei ole toistensa vastakohtia, toisin kuin usein on kuullut väitettävän.

Seuraavien vuosien tärkeimpiä tehtäviä ovat varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nosto, jotta yhä useampi lapsi pääsee varhaiskasvatuksen piiriin.  Tällä hallituskaudella tämän edistämiseksi on aloitettu viisivuotiaiden varhaiskasvatuskokeilu ja alennettu varhaiskasvatusmaksuja. Jokaiselle lapselle tulee turvata hyvät lähtökohdat koulupolulle ja varhaiskasvatuksen tehtävä tässä on keskeinen, ministeri totesi lopuksi.

Kirsti Karila, varhaiskasvatuksen professori toivotti lämpimät onnittelut Lastentarhanopettajaliitolle. Karila kertoi puheessaan lastentarhanopettajien ammattilaissukupolvista, jotka omalla tavallaan ovat vaikuttaneet pienten lasten opettajien identiteetin muodostumiseen. Julkista keskustelua seuranneena on varhaiskasvatuksen laatukeskustelussa helppo havaita, etteivät varhaiskasvatuksen tehtävät vielä näyttäydy kaikille keskustelijoille, ei edes kaikille varhaiskasvatuksen opettajille samalla tavalla, Karila sanoi.

– Toivon myös suurempaa kriittisyyttä siinä, millaisia keskusteluja ja millä tavoin ammattilaiset lähtevät keskustelemaan varhaiskasvatuksen laadun heikkouksista. Myös kriittisyytta siihen, miten alalta poistumista painottuvat keskustelut, eivät tue suomalaisen varhaiskasvatusjärjestelmän kehittämistä ja asioiden muuttamista.

Varhaiskasvatuksen opettajia ei kouluteta yliopistoissa turhaan. Akateeminen koulutus tuottaa ammattilaisille kehittämisosaamista ja taitoa argumentoida ja viestiä. Nyt käsillä olevan uuden sukupolven opettajilta vaaditaan aivan uuden asian toimeenpanoa varhaiskasvatuksessa ja vahvaa sekä rakentavaa toimijuutta, Karila totesi lopuksi.