Karvi arvioi viisivuotiaiden taidekasvatuksen toteutumista

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on arvioinut viisivuotiaiden pedagogiikkaa sekä taito- ja taidekasvatuksen nykytilaa ja kehittämistarpeita suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnatussa kyselyssä kerättiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa Manner-Suomesta. Arviointi toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiantona. Raportti julkaistiin 4. toukokuuta.

Arvioinnissa viisivuotiaiden kanssa työskentelevien vastauksia tarkasteltiin suhteessa muun ikäisten lasten kanssa toimivien vastauksiin. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että pedagogiikkaan liittyvät arviot olivat myönteisiä ja samansuuntaisia lapsiryhmän ikärakenteesta riippumatta. Varhaiskasvatuksen vahvuuksina pidettiin leikkiä, liikkumista ja luontosuhteen kehittämistä.

Yli viisivuotiaiden lasten ryhmissä työskentelevät arvioivat oman ryhmänsä toimintaa joidenkin väittämien osalta myönteisemmin kuin 1–4-vuotiaiden ja 1–6-vuotiaiden ryhmissä työskentelevät. Karvi suosittelee, että pienimpien lasten pedagogiikkaa on syytä lisätä niin perus- kuin täydennyskoulutuksessa. Tulokset olivat osin yhtenäisiä Karvin vuonna 2019 julkaiseman  Varhaiskasvatuksen laatu-arjessa tulosten kanssa, jossa alle kolmevuotiaiden pedagogiikassa löytyi laadullisia puutteita.

Useimmille viisivuotiaille järjestettiin lapsiryhmän ikärakenteesta riippumatta henkilöstön suunnittelemaa, muun ikäisistä lapsista erillistä toimintaa. Pedagogisten tavoitteiden asettelu ei kuitenkaan aina näyttänyt ulottuvan perustoimintoihin, kuten ruokailuihin ja pukeutumisiin. Vaihtelua oli myös havainnoissa ja pedagogisten tavoitteiden asettelussa.

Karvi esittää, että tulosten pohjalta on hyvä pohtia pedagogiikan luonnetta. Viisivuotiaiden pedagogiikka ei ole vain yksittäisiä ja ohjattuja tuokioita. Ohjatun ja mahdollisesti muista ikäryhmistä erillisen toiminnan lisäksi lasten tarpeisiin perustuvan pedagogiikan tulisi toteutua varhaiskasvatuksen arjen kaikissa hetkissä, Karvin tiedotteessa todetaan. Tarvitaan sekä ennalta suunniteltua että spontaanisessa tilanteissa tapahtuvaa toimintaa.

Käsityökasvatuksen toteutumisessa puutteita

Taito- ja taidekasvatukseen liittyvää ilmaisun monet muodot -oppimisen aluetta toteutettiin oppimisen alueista vähiten. Erityisesti käsityökasvatuksessa havaittiin puutteita. Suomalainen varhaiskasvatuksen pedagogiikka on perinteisesti painottanut erilaisia kädentaitoja, ilmaisun eri muotoja sekä monipuolisia taide- ja kulttuurikokemuksia. Tulokset haastavatkin pohtimaan, mistä ilmaisun eri muotojen vähäisyys osana pedagogiikkaa johtuu.

Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton puheenjohtaja Anitta Pakanen toteaa, että kyselyyn vastaajien taustatietoja tarkastellessa, ei voi olla kiinnittämättä huomiota varhaiskasvatuksen opettajien vähäisyyteen vastaajajoukossa. Vain 20 % vastaajista on varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen suorittaneita, joiden vahvuutta taide- ja taitokasvatus nimenomaan on. Lastenhoitajia ja perhepäivähoitajia oli vastaajista sen sijaan vajaa 60% vastaajista.

Pedagogiikan toteutumisen osalta perhepäivähoidossa ja päiväkodissa työskentelevien arviot omasta toiminnastaan eivät eronneet. Pakanen toteaa, ettei tämä yllätä ottaen huomioon vastaajajoukon koulutustaustat. Selkeä ero on se, että suunniteltu toiminta toteutuu päiväkodeissa useammin.

Esimerkiksi perus- ja täydennyskoulutusta suunniteltaessa on hyvä kiinnittää huomiota taito- ja taidekasvatukseen sekä sen moninaisiin merkityksiin osana lasten hyvinvointia ja oppimista. Tutkimusten mukaan taidekasvatus avaa mahdollisuuksia esimerkiksi lasten osallisuudelle ja tunnetaidoille sekä tukee lasten oppimista monin tavoin. Monipuolisen ja säännöllisen taito- ja taidekasvatuksen toteuttaminen ja sen toteutumisen varmistaminen on varhaiskasvatuksen opettajan vastuulla.

-Vasun perusteiden mukaan kokonaisvastuu varhaiskasvatuksen toteutumisesta on varhaiskasvatuksen opettajalla, Pakanen korostaa ja viittaa jälleen opettajien vähäiseen määrään päiväkodeissa.

Raportissa todettiin sekä ammattinimikkeittäin  tarkasteltuna lisäkoulutuksen tarpeet olivat suunnilleen samankaltaisia. Lisäkoulutustarpeet olivat samanlaisia myös perhepäivähoidossa ja päiväkodeissa. Huomionarvoista oli, että varhaiskasvatuksen lastenhoitajat ja perhepäivähoitajat toivoivat hieman useammin lisäkoulutusta materiaalien, menetelmien ja tekniikoiden sekä taidepedagogiikan tuntemukseen. Varhaiskasvatuksen opettajat taas toivoivat hieman useammin lisäkoulutusta jonkin ilmaisumuodon syvempään tuntemukseen.

-Tulkintani on, että lastenhoitajat toivoivat lisäkoulutusta ihan taidekasvatuksen perusosaamiseen, kun varhaiskasvatuksen opettajat haluavat taas syventää osaamistaan, Pakanen toteaa. Tulosta on hyvä tarkastella työtehtävien mielekkään jakamisen ja varhaiskasvatuksen laadun syventämisen suhteen.

Koronapandemia on tuonut rajoituksia, mutta myös uusia toimintatapoja

COVID-19-pandemia on vaikuttanut varhaiskasvatuksen arkeen monin tavoin. Arvioinnin mukaan pandemia on sekä tuonut rajoituksia että synnyttänyt uusia toimintatapoja varhaiskasvatukseen. Erilaisten rajoitusten vuoksi pienemmissä ryhmissä toimimista oli lisätty, mutta samanaikaisesti ryhmien välistä yhteistyötä vähennetty. Lähiluonnossa liikkumisen, ulkoilun määrän ja siisteyskasvatuksen raportoitiin lisääntyneen, mutta ymmärrettävästi retket ja yhteistyömuodot esimerkiksi kulttuuritoimijoiden kanssa olivat jääneet pois.

Kehittämissuosituksissa todetaankin, että lasten ja perheiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta on tarpeen käydä keskustelua siitä, kuinka perheisiin pidetään yhteyttä silloin, kun varhaiskasvatusta ei voida tarjota tavanomaisesti.

PEDAGOGISIA JATKUMOITA JA ILMAISUN ILOA! Viisivuotiaiden pedagogiikka ja taito- ja taidekasvatuksen nykytila varhaiskasvatuksessa