Karvin Varhaiskasvatuksen arviointiseminaari: Varhaiskasvatuksen laatua voidaan arvioida vain, jos tiedetään mitä laadulla tarkoitetaan

Varhaiskasvatusta ja sen laatua voidaan arvioida vain, jos tiedetään, mitä laadulla tarkoitetaan. Tähän on osaltaan vastaamassa varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet -asiakirja.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on julkaissut Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset -asiakirjan, joka pitää sisällään laajan tutkimuskoonnin siitä, mistä varhaiskasvatuksen laatu muodostuu. Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin tueksi Karvi on julkaissut tutkimuksesta johdetut laadun indikaattorit. Asiakirja julkaistiin varhaiskasvatuksen arviointiseminaarissa, joka pidettiin 25. lokakuuta Helsingissä.

Karvi ja sen nimittämä asiantuntijaryhmä on laatinut varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet – asiakirjan. Se sisältää arvioinnin perusteet, tutkimuskoonnin, laadun indikaattorit ja laadun arvioinnin mallin. Varhaiskasvatuksen laadun arviointimallissa laatua tarkastellaan sekä rakenne- että prosessilaatuna. Rakennelaadulla tarkoitetaan niitä reunaehtoja, lakeja ja säädöksiä, jotka säätelevät puitteita, missä ja millä ehdoilla varhaiskasvatusta toteutetaan. Prosessilaadulla tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, jonka lapsi kohtaa varhaiskasvatuksessa ollessaan. Kun nämä laadun osatekijät ovat kunnossa kansallisen ohjausjärjestelmän tasolla, paikallisten varhaiskasvatuksen järjestäjien tasolla sekä pedagogisen toiminnan tasolla, tuotetaan vaikuttavaa ja laadukasta varhaiskasvatusta.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen lausui asiakirjan julkistamistilaisuudessa kiitoksen Karville onnistuneesta asiakirjasta todeten Karvin ottaen hyvin haltuun varhaiskasvatuksen arviointitehtävän. Grahn-Laasonen kertoi myös kahdesta isosta kokonaisuudesta, jotka ovat kehitteillä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Näiden kokonaisuuksien tueksi ollaan perustamassa työryhmiä, joista ensimmäinen ryhtyy pohtimaan, miten lapsen tuki tulisi järjestää ja toteuttaa varhaiskasvatuksessa. Toinen kokonaisuus liittyy varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin perustamiseen. Tämän työryhmän tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen koulutusten järjestäjien yhteistyötä ja seurata varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämistä. – Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työryhmä rakentaa tiekartan siihen, että viimeistään vuonna 2030 päiväkodeissa on varhaiskasvatuslain mukainen henkilöstörakenne. Syyskuussa voimaan tullut varhaiskasvatuslaki kaksinkertaistaa korkeakoulutettujen määrän varhaiskasvatuksessa ja tavoitteena on myös se, että jokaisessa ryhmässä työskentelee pedagogisen koulutuksen saanut varhaiskasvatuksen opettaja, Grahn-Laasonen totesi.

Opetusneuvos Kirsi Alila opetusministeriöstä totesi puheenvuorossaan Karvin ottaneen hyvin haltuun varhaiskasvatuksen arvioinnin. Vuoden 2015 varhaiskasvatuslakiin tuli tärkeitä viittauksia varhaiskasvatuksen arvioinnista, joka rakentaa entistä tiiviimmin yhteyttä esi- ja perusopetukseen. Alila korosti varhaiskasvatuksen arvioinnin kolmitahoista tarkoitusta, joihin varhaiskasvatuksen arvioinnin tulee kohdistua. Ensimmäinen on, että arvioinnin tarkoitus on turvata varhaiskasvatuslain toteutuminen, toinen tavoite on edistää varhaiskasvatuksen kehittämistä ja kolmanneksi tukea lapsen oppimisen hyvinvoinnin edellytyksiä. Varhaiskasvatuslaki velvoittaa myös varhaiskasvatuksen järjestäjää arvioimaan omaa toimintaansa ja osallistumaan ulkopuoliseen arviointiin, Alila sanoi tilaisuudessa.

Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset asiakirjan esitteli professori Kirsti Karila ja Karvin arviointiasiantuntija Janniina Vlasov.

Karila totesi, että ensimmäistä laadittaessa asiakirja tulee väistämättä koeteltavaksi. Tällainen asiakirja, kuten varhaiskasvatuksen arviointikin on luonteeltaan kehittyvä. Karilan mukaan työryhmä myös pohti asiakirjaa tehdessään, kenelle se suunnataan ja ketä se koskee. Yhdeksi keskeiseksi haasteeksi nousi varhaiskasvatuksen eri toimintamuodot. Työryhmä oli tietoinen näistä haasteista, jotka liittyvät varhaiskasvatuksen arviointiin ja erityisesti laadun kehittämiseen varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa. Karila korosti, että kysymykset eri varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoista täytyy ottaa jossain vaiheessa vahvaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Vlasov esitteli varhaiskasvatuksen laadun arvoperustaa, johon laadun käsite perustuu. Laatu muodostuu varhaiskasvatuksen rakenne- ja prosessitekijöistä. Rakenne- ja prosessitekijöitä kuvaavia varsinaisia indikaattoreita on asiakirjassa eri tasoille. Kansallisesta, paikalliseen sekä pedagogisen toiminnan tasolle.

– Indikaattorit ovat kuin valokeiloja, joihin voi kiinnittää painotetusti huomiota eri aikoina. Indikaattorit luovat pohjan, joiden mukaan arviointia voi lähteä tekemään ja näin kehittämään varhaiskasvatusta. Karvin kotisivuilla on tietoa, miten indikaattoreita voi lähteä purkamaan arviointiin soveltuvaksi. Karvilla on tarkoitus tuottaa myöhemmin konkreettisia työvälineitä varhaiskasvatuksen arviointiin. Tärkeää on, että arvioinnin tulee olla oikeudenmukaista ja läpinäkyvää. Arviointitiedon keräämisen ja analysointiin käytettävien menetelmien tulee olla monipuolisia, luotettavia ja avoimia. Olennaista on se, mitä arvioinnin jälkeen tapahtuu eli mitä tällä arviointitiedolla tehdään, Vlasov sanoi.