Käsityön tila varhaiskasvatuksessa

”Me askartelemme yhdessä lasten kanssa ja ompelemme ehkä vähän silloin tällöin…” on vastaus, joka monesti kuullaan varhaiskasvatuksen opettajilta. Askartelulla tarkoitetaan usein, että lapset piirtävät, leikkaavat ja liimaavat, mutta käsityö on paljon muutakin. Varhaiskasvatuksen käsityössä lapset voivat yksinkertaisilla työkaluilla tutustua ja työstää erilaisia materiaaleja, kuten kangasta, lankaa, puuta ja metallia, luodakseen ainutlaatuisia tuotteita ja teoksia omien ideoidensa pohjalta.

KARVIn (2020) raportit osoittavat selvästi, ettei käsityötä tarjota riittävästi varhaiskasvatuksessa, erityisesti nuoremmille lapsille. Painopiste on myös vahvasti pehmeissä materiaaleissa, ja vähemmän esimerkiksi puussa ja metallissa. Monissa tapauksissa toiminta tarkoittaa myös sitä, että lapset valmistavat tuotteita mallin mukaan. Tutkijoina ja opettajankouluttajina kiinnostuimme selvittämään, miten käsityö oikeastaan toteutuu varhaiskasvatuksessa ja miten voisimme edistää ja laajentaa sitä. Tämä oli lähtölaukaus hankkeelle ”Sluga små slöjdare” (en. Clever Little Crafters), joka on Åbo Akademin käsityötieteen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välinen yhteistyö. Hanke joka on kestänyt kaksi vuotta, on rahoitettu Svenska Kulturfondenin ja Brita Maria Renlunds stiftelsen toimesta.

Selvittääksemme käsityön tilaa varhaiskasvatuksessa kohdistimme tutkimuspyynnön Åbo Akademiin liittyvään harjoittelupäiväkotiverkostoon. Aineiston keruu koostuu useista eri osista, kuten kyselyistä, havainnoinneista ja haastatteluista. Olemme myös järjestäneet työpajoja päiväkotien opettajille ja koonneet ehdotuksia monimateriaalisista käsityöteemoista varhaiskasvatukseen. Tässä blogissa esittelemme lyhyesti eri osista kerättyä aineistoa.

Jotta käsityö olisi mahdollista varhaiskasvatuksessa, tarvitaan materiaaleja ja erilaisia työkaluja, jonkinlainen fyysisen tila, jossa toimintaa voidaan toteuttaa, sekä henkilökuntaa, jolla on kiinnostusta ja perustietoa käsityöstä. Mitä edellytyksiä opettajat sitten kokevat heillä olevan käsityön toteuttamiseen lasten kanssa päivittäisessä toiminnassa? Kyselymme vastaukset osoittavat, että monilla päiväkodeilla on työkaluja ja materiaaleja, jotka perinteisesti liittyvät ompeluun, kuten neuloja, saksia, kangasta ja lankaa. Tämä on hyvä alku, mutta on myös tärkeää muistaa, että tämä on vain osa käsityön rikkaasta materiaali- ja tekniikkasisällöstä. Järjestämissämme työpajoissa opettajille esitettiin ehdotuksia siitä, miten kovia materiaaleja, kuten puuta ja metallia, voitaisiin käyttää varhaiskasvatuksessa. Tämä voi kuulostaa erittäin edistykselliseltä ja resursseja vaativalta, mutta voi itse asiassa tarkoittaa hyvin yksinkertaisia asioita, kuten naulojen naulaamista tai sopivan pehmeän metallilangan taivuttamista. Tärkeää on antaa lapsille mahdollisuus kokeilla erilaisia työmenetelmiä ja tutkia eri materiaalien ominaisuuksia.

Tutkimustemme mukaan opettajat kokevat, että käsityön edellytykset vaikuttavat siihen, mitä tarjotaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Jos päiväkodissa on höyläpenkki, on paljon todennäköisempää, että lapset pääsevät kokeilemaan naulaamista, poraamista, sahaamista ja ehkä jopa veistämistä. Jos taas höyläpenkkiä ei ole, on puun työstämisen tarjoaminen hyvin opettajariippuvaista. Ne opettajat, jotka pitävät sitä tärkeänä ja ovat kiinnostuneita, löytävät usein mahdollisuuksia toteuttaa puukäsitöitä haastavista olosuhteista huolimatta: ”Olemme nikkaroineet ulkona pihalla, siellä ei tarvitse pelätä, että jotain menee rikki…”. Mutta on myös opettajia, joilla on edellytykset käsityöhön, mutta jotka silti valitsevat olla tekemättä käsitöitä lasten kanssa eri syistä, kuten huolesta, että lapset vahingoittavat itseään tai toisiaan, tai että toiminnan järjestäminen koetaan haastavana. Ratkaisu tähän on aloittaa jostain hyvin rajatusta ja pienellä lapsimäärällä kokeillakseen, miten se sujuu. Eräs teema, jonka parissa työskentelimme työpajassa ja joka sai hyvän vastaanoton päiväkotien lapsilta, oli ”Härliga hål!” (suom. Ihanat reiät!). Teema houkuttelee tutkimaan, millaisia reikiä eri materiaaleissa voi olla, miten reikiä voidaan tehdä sekä mihin reikiä voidaan käyttää. Reikien tekeminen käsiporalla, akkukäyttöisellä porakoneella tai muulla sopivalla työkalulla voi olla todella hauskaa. Eri muodostelmissa olevat reiät voivat muodostaa kauniin kuvion tai niitä voi täyttää muilla materiaaleilla, kuten tikuilla, oksilla tai helmillä.

Hankkeemme tavoitteena on tehdä näkyväksi, miten käsityö voi saada suuremman tilan varhaiskasvatuksessa ja kuinka se voidaan kokea antoisaksi ja hauskaksi toiminnaksi, johon sekä opettajat että lapset haluavat osallistua.

Stefan Myrskog, lehtori, tekninen käsityö

Lilly Swanljung, tekstiilitaiteen yliopisto-opettaja

Mia Porko-Hudd, käsityöpedagogiikan professori

Eva Staffans, yliopiston lehtori, varhaiskasvatus

Fakulteten för Pedagogik och Välfärdsstudier, Åbo Akademi