Ohita navigaatio

Koulutulokkaiden osaamisessa näkyi esiopetuksen jälkeiseen varhaiskasvatukseen osallistuminen

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on selvittänyt ensimmäistä kertaa kansallisesti syitä koulutulokkaiden osaamiseroihin. Ensimmäisen luokan oppilaiden osaamiseen vaikuttavat erityisesti koti- ja kielitausta. Myös syntymäkuukaudella ja harrastuksilla on merkitystä. Alkumittaus-raportti julkaistiin 6. elokuuta.

Analyysissa löydettiin muun muassa viisi keskeistä tekijää, jotka ennakoivat matalaa lähtötasoa. Esiopetuksen jälkeinen varhaiskasvatus nousi varhaiskasvatuspoluista ainoaksi selkeästi hyödylliseksi lapselle riippumatta vanhempien koulutustaustasta. Korkeimmin koulutettujen huoltajien perheissä lapsi osallistuu usein kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen päiväkodissa, ja pitkään kotihoidossa ja perhepäivähoidossa olleiden lasten huoltajilla taas oli useammin matalampi koulutus.

Esiopetuksen jälkeinen varhaiskasvatus on lapselle hyödyllistä

Kiinnostava löydös oli, että esiopetusta täydentävässä varhaiskasvatuksessa olleiden lasten keskimääräinen lähtötaso oli systemaattisesti korkeampi kuin niillä lapsilla, jotka olivat esiopetuksen jälkeen kotihoidossa. Systemaattisuus ilmiössä puhuu siitä, että esiopetusta täydentävä varhaiskasvatus on lapselle hyödyllistä esiopetusvuonna huoltajien koulutustaustasta riippumatta. VOL:n puheenjohtaja Anitta Pakanen kysyykin, mikä vaikutus tähän hyödyllisyyteen on sillä, että varhaiskasvatuksen opettajat työskentelevät pääsääntöisesti esiopetuksessa?

Alkumittaus-raportissa todettiin myös se, että mikään useimmin käytössä olleista varhaiskasvatuspoluista ei näytä olevan yksikäsitteisesti yhteydessä korkeampaan tai matalampaan lähtötasoon. Raportissa todettiin lisäksi, että varhaiskasvatuksen laatua tai sisältöjä ei kontroloitu. Alkumittaukseen osallistuneiden lasten saama varhaiskasvatus on siis voinut vaihdella paitsi varhaiskasvatusmuodoltaan, myös laadultaan varhaiskasvatuksen toimintamuotojen sisällä. Siksi raportoitavaan tarkasteluun jää epävarmuustekijöitä.

Yhdeksi epävarmustekijäksi voidaan nähdä varhaiskasvatuksen opettajien määrä tutkittavassa aineistossa. Tätä tietoa aineistossa ei ollut. Tiedossa on kuitenkin se, että vain laadukas varhaiskasvatus on vaikuttavaa, jossa keskeistä on henkilöstön koulutustaso. Meillä on päiväkotien henkilöstöstä vain noin 20 prosentilla opettajan koulutus. Karvin arviointi (2019) on osoittanut, että varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee runsaasti, ja osassa päiväkoteja ja perhepäivähoitoryhmiä sisällölliset tavoitteet toteutuvat heikosti. Nyt viimeistään yliopistojen opettajakoulutusmääriä tulee nostaa pysyvästi, Pakanen korostaa.

Viisi mahdollista tekijää matalaan lähtötasoon

Matematiikan että äidinkielen lähtötasoon oli yhteydessä viisi keskeistä tekijää: ennen koulun alkua tehty tehostetun tai erityisen tuen päätös, suomi tai ruotsi toisena kielenä -oppimäärä (S2), lähisuvussa ilmenneet oppimisvaikeudet, loppuvuodesta syntyminen ja huoltajien matala koulutustausta.

Aineistossa kymmenesosalla perusopetuksen aloittavista lapsista oli jo ennen kouluun tuloa joko tehostetun tai erityisen tuen päätös. Tällaiset oppilaat saivat sekä matematiikan että äidinkielen tehtävistä keskimäärin noin 100 pistettä vähemmän kuin muut oppilaat. Isolla osalla tehostetun tuen oppilaista taidot olivat kuitenkin koko aineiston keskiarvon tasolla tai jopa sitä parempia. Tukipäätöksestä seuraakin velvoite. Voidaan siis ajatella, että varhaiskasvatuksessa tarjotuista tukitoimista on mahdollisesti ollut heille hyötyä, koska osaamisen jakaumat kolmiportaisen tuen eri tasoilla ovat valtaosin päällekkäisiä.

– Lapsen kasvun ja oppimisen tuki varhaiskasvatuksessa on saatava kuntoon. Lainsäädäntöön tarvitaan selkeä rakenne varhaiskasvatuksen erityisopetukselle, Pakanen toteaa.

Kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta hyötyivät aineiston perusteella erityisesti ne lapset, joiden elämään on kasautunut useita matalaa lähtötasoa ennakoivia tekijöitä. Matalimpia pistemääriä on tullut niille ryhmiin kuuluville oppilaille, jotka olivat olleet pitkäaikaisimmin osapäiväisessä varhaiskasvatuksessa. Näyttää siltä, että kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta hyötyvät erityisesti ne lapset, joiden elämään on kasautunut useita matalaa lähtötasoa ennakoivia tekijöitä.

Pakanen korostaa, että tämä on osoitus siitä, että kokoaikaisen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen oli lasten tasa-arvon näkökulmasta tärkeä päätös.

Lukemisharrastus selittää lähtötasoa – koulutetuissa perheissä luetaan

Vahvimmin lähtötasoon oli yhteydessä perheen lukemisharrastus, joka kattoi sekä sen, että lapsi lukee itse tai hänelle luetaan ääneen. Lukeminen näyttäytyi erityisesti koulutettujen perheiden harrastuksena. Yliopistokoulutettujen huoltajien lapsista 77 % harrasti lukemista tai lukemisen kuuntelemista, kun taas korkeintaan ammatillisen tutkinnon suorittaneiden huoltajien lapsista vain 52 % harrasti lukemista.

Karvi suositteleekin, että lapsille saa toistuvia lukukokemuksia ja kielitietoista vuorovaikutusta ylläpidetään lasten kanssa. Pakanen toteaa, että tähän on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota Karvin viime syksynä julkaistun varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen arvioinnin valossa. Siinä todettiin, että vain puolet varhaiskasvatuksen henkilöstöstä raportoi, että lapsiryhmässä lorutellaan, riimitellään sekä leikitään äänteillä ja tavuilla päivittäin. Lisäksi vain puolet vastaajista kertoi, että ryhmässä luetaan kirjoja päivittäin.

On myös tärkeää muistaa, että suomalaisen varhaiskasvatuksen vahvuudet ovat moninaisia ja varhaiskasvatuksesta on monenlaista hyötyä lasten ja perheiden elämässä.

Tämä ensimmäisten luokan oppilaiden alkumittaus tuotti tietoa oppilaiden lähtötasosta peruskoulun alussa. Tarkoituksena on seurata pitkittäisarviointina matematiikkan ja suomen kielen ja kirjallisuuteen liittyvien taitojen kehittymistä koko perusopetuksen ajan.