Ohita navigaatio

Kuinka lapsi haluaa tulla nähdyksi

 Varhaiskasvatuksen erityisopettajat Emma Meriläinen ja Veera Tervo toteuttivat keväällä omassa ryhmässään valokuvaprojektin, jonka perusajatuksena oli se, kuinka lapsi haluaa tulla nähdyksi. Opettajat keskustelivat keskenään myös siitä, kuinka he omassa työssään haluavat itse tulla nähdyiksi.

Emma Meriläinen ja Veera Tervo työskentelevät integroidussa erityisryhmässä helsinkiläisessä Meri-päiväkodissa.

– Majavat-ryhmämme on utelias, vauhdikas, innostuva ja mielikuvituksekas. Lapsimäärä on vaihdellut toimintakauden aikana. Tällä hetkellä ryhmässämme on seitsemän 3-5 -vuotiasta lasta, varhaiskasvatuksen erityisopettajat kertovat.

Majavat-ryhmän valokuvaprojekti sai alkunsa roolivaateleikeistä. Alkuvuodesta lapset innostuivat kokeilemaan erilaisia asuja ja heittäytymään leikeissään mitä erilaisimpiin rooleihin.  Veera Tervo ja Emma Meriläinen tarttuivat yhdessä tuumin tähän intoon ja ideoivat pariviikkoisen projektin, johon kuului roolileikkien lisäksi valokuvausta ja kädentaitoja. Ne ovat menetelmiä, joiden kautta harjoiteltiin muun muassa näkökulmanottokykyä, luovuutta ja itseilmaisua.

Roolileikit olivat kiinnostaneet lapsia niin paljon, että opettajat ja myös lapset itse halusivat jatkojalostaa aihetta.

­– Mietimme, mitä taitoja voisimme harjoitella roolileikkien myötä. Valokuvaus tuli menetelmänä mukaan aika sattumanvaraisesti. Otamme arjessamme lähes päivittäin valokuvia, joten kyseessä oli tuttu puuha, Veera Tervo toteaa.

Tervo ja Meriläinen kertovat roolivaatteiden mahdollistavan rooli- ja yhteisleikin harjoittelua sekä antavan rohkaisua itselle jännittävien asioiden kokeilemiseen.

– Näiden leikkien myötä ryhmässä on keskusteltu runsaasti muun muassa sukupuoleen liitettävistä pukeutumisodotuksista ja siitä, miten kunkin kuuluisi pukeutua. Tällä hetkellä ritaripaidat, hämähäkkimiesasu kuin muhkeat mekotkin ovat tasapuolisesti ryhmän kaikkien lasten suosiossa, Veera Tervonen kertoo.

Valokuvaprojektissa lapset saivat ohjeen miettiä itselleen roolin, jossa hän haluaa tulla kuvatuksi.

– He suhtautuivat oman roolin valitsemiseen ja esittämiseen vaihtelevasti. Osalla lapsista oli heti selkeä visio, jonka he halusivat toteuttaa, jotkut taas mietiskelivät pidemmän aikaa, mikä olisi itselle toimivin ratkaisu. Osa lapsista toi asun kotoa, osa valitsi päiväkodin roolivaatteista. Asun oheen saatettiin ottaa omaa roolia tukevaa rekvisiittaa, kuten siivet tai taikasauva. Rooliasujen suunnitteluun käytetty aika oli lyhyt, ja lapset toimivat spontaanin oloisesti. Kameran edessä näkyi myös innokkuutta ja luovuutta, Meriläinen kertoo.

– Osa lapsista oli kuviinsa tyytyväinen heti ensimmäisellä yrittämällä, osa taas intoutui kokeilemaan ja ideoimaan uusia kuvausideoita. Joitain lapsia ujostutti, ja heidän kanssaan pidettiinkin tauko. Kameran eteen sai tulla, kun se tuntui hyvältä, Meriläinen jatkaa.

Lapset päättivät itse, miten haluavat tulla nähdyksi, miten he pukeutuvat ja minkälaisen asennon ottavat kameran edessä.

Työ, jossa lapsi ei hae aikuisen hyväksyvää katsetta

Valokuvien tulostamisen jälkeen ryhmässä pidettiin suunnitteluhetki, jossa katsottiin jokaisen lapsen kuvat ja pohdittiin, millaisen miljöön kukin haluaa oman kuvansa taustaksi. Suunnitellessa lapset kehittivät samalla tarinoita roolihahmostaan.

Lapset valitsivat mieluisimman kuvan itsestään, jonka he liimasivat tekemilleen taustakuville.

– Tukeuduimme ajatukseen, jossa lapsella on omistajuus omista päätöksistään ja itsensä esittämisen tavoista. Tällöin lapset eivät enää niinkään hae aikuisen hyväksyvää katsetta, vaan heille mahdollistuu luottaminen omaan päätöksentekoon ja tätä kautta myös heidän itseluottamuksensa kasvaa, Emma Meriläinen ja Veera Tervo kertovat.

Kolmevuotias Topias kertoo, että omassa valokuvassaan hän halusi olla Spiderman, joka asuu puussa.

– Mä näen puusta ketun, suden ja kummituksen, enkä pelkää yhtään! hän toteaa.

Matilda puolestaan sanoo olevansa keijukainen, joka asuu salaisessa metsässä.

– Keijukaisella pitää olla metsän värinen mekko, ettei kukaan näe häntä, tyttö ilmoittaa.

Leo sanoo olevansa lentävä prinsessa.

– Tykkään prinsessoista, hän kertoo.

Valokuvaprojektin lisäksi Majavat ovat toteuttaneet tänä vuonna monta muutakin projektia. Näitä ovat kestävä kehitys, itsetunto, turvataito sekä arjen taidot ja rutiinit.

– Suunnittelemme toimintaa teemalähtöisesti ja kehitämme projekteja eri teemojen ympärille. Monet projektimme ovat lapsista lähtöisin, kun jokin idea, aihe tai leikki nousee mielenkiinnon kohteeksi, opettajat kertovat.

Tervo ja Meriläinen toteavat, että projektien kokonaisvaltaista onnistumista on haastavaa arvioida, sillä onnistumista voi tarkastella niin monesta eri näkökulmasta.

– Onnistuneessa projektissa ei välttämättä tarvitse olla selkeää lopputuotosta, vaan tärkeää on, että jokainen pääsee osallistumaan tavallaan, erilaiset taidot karttuvat ja projektia työstetään turvallisessa ilmapiirissä. Projekteissamme keskeistä ovat tänä toimintakautena olleet yhteistyötaidot, vertaisoppiminen, tunnetaidot, itsetunnon vahvistuminen ja itseluottamus, he muotoilevat.

Kuinka opettaja itse haluaa tulla nähdyksi?

Kysymykseen, kuinka Emma Meriläinen ja Veera Tervo haluavat itse tulla nähdyiksi on heillä ytimekäs vastaus.

– Työssämme haluamme tulla nähdyksi ammattilaisina. Ammattilaisuus määrittyy eri tavoin eri näkökulmista katsottuna: yhteiskunnan suunnalta ammattilaisuuteen sisältyvät muun muassa pätevyys, työympäristö ja työyhteisö. Perheiden suunnalta ammattilaisuutta voi kuvailla adjektiivein: luotettava, saavutettava, pedagogisesti kestävä. Lasten toivomme näkevän meidät turvallisina ja heille aina avoimina olevina aikuisina, joiden kanssa voi olla minkä tahansa asian äärellä.

Veera Tervo valmistui luokanopettajaksi ja erityisopettajaksi Helsingin yliopistosta elokuussa 2021.

– Päiväkoti Meren Majavat-ryhmä on siis ensimmäinen työpaikkani pätevänä opettajana. Olen opiskellut myös varhaiskasvatusta Oulun yliopistossa. Ajattelin, että haluan ensimmäisenä työvuotenani syventyä erityisopettajan työn arkeen. Olin valmistuttuani onnekkaassa tilanteessa ja sain valita muutamasta työpaikasta. Ummikkona valitsin varhaiskasvatuksen erityisopettajan homman päiväkoti Meressä, sillä tämä oli ainoa paikka, jossa minulla olisi työpari, joka on myös erityisopettaja.

Emma Meriläinen on puolestaan valmistunut erityisopettajaksi 2020 keväällä.

– Tätä ennen olin työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana viitisen vuotta. Kiinnostus erityispedagogiikkaan ja sen eri menetelmiin heräsi jo opintojen alkuvaiheessa. Työn myötä kiinnostus vahvistui ja tuntui luonnolliselta jatkaa opintoja niiden parissa.

Millaisia haasteita koette työssänne?

– Vasta aloittaneena opettajana koen haasteelliseksi oman teoreettisen ajattelun ja käytännön arjen toisiinsa sulauttamisen. Toki koen erityisen haasteelliseksi myös pätevän työvoiman puutteen, heikon palkkakehityksen ja alan vähäisen arvostuksen. Nämä rakenteelliset seikat kasautuvat ja tuottavat osaltaan uuvuttavaa arkea, jossa resurssipula, alituinen kiire ja työn silppuinen luonne jäytävät yksittäistä tekijää! Tämä näkyy esimerkiksi jatkuvana väsymyksenä ja kuormittumisena, kun työstä ei ehdi palautua. Ajattelen myös, ettei työ ole koko elämä eikä vapaa-ajan pitäisi kulua vain työstä palautumiseen, Veera Tervo toteaa.

Myös Emma Meriläinen toteaa, että haasteellisinta on tasapainotella työn kuormittavuuden ja oman jaksamisen välillä.

– Työn haluaa tehdä täydellä sydämellä ja se on usein uuvuttavaa. Alan yleinen tilanne; henkilöstöpula, koulutetun henkilökunnan puute sekä alan heikko arvostus näkyvät arjessa. Työssä saa joustaa ja venyä loputtomasti. Lasten kohtaaminen, yhdessä asioiden ihmetteleminen ja uuden oppiminen kuitenkin motivoi ja kannustaa jaksamaan työssä, hän sanoo.

Tiimityö auttaa jaksamaan

Tervon mielestä parasta omassa työssä on ollut päivittäiset kohtaamiset lasten kanssa, ammattitaitoinen työpari ja sitoutunut tiimi.

– Tiimillä on läsnä oleva utelias ote ja vapaus tehdä arjesta oman näköistä. Kun lapset ovat päiväkodissa omina itsenään, rentoina sekä näyttävät laajasti erilaisia tunteita, koen olevani merkityksellisen ja vaikuttavan työn äärellä. Pedagoginen kehittyminen ja kestävien ratkaisujen tekeminen on vastuullista ja perustavanlaatuisella tavalla kutkuttavaa niin yksittäisten tilanteiden tasolla kuin pidemmän aikavälin päätöksiä tehtäessä.

Tiimityö on myös Meriläisen mielestä lasten ohella parasta omassa työssä.

– Hyvän tiimin merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Yhdessä tiimin kanssa jaetaan havaintoja, mietitään toimintatapoja sekä iloitaan ja ihmetellään yhdessä arjen asioita.

Lasten pienet ja isommat edistymiset ja uudet taidot ovat isoja juttuja ja niistä iloitaan yhdessä. Lapselle hyvän varhaiskasvatuspäivän varmistaminen ja samalla tärkeiden taitojen opettaminen ovat merkityksellisiä asioita itselleni.

Teksti Anne Tarsalainen, kuvat Tapani Romppainen

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 3/22. Lastentarha on Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton jäsenlehti ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin ja kirjastoihin: tilaukset vol.fi -> Lastentarha

Tapahtumat

Yhdistyksemme