Kuinka tukea nepsy-lasta päiväkodissa?

Nepsy-lapset ovat erityisen herkkiä kuormittumaan ja reagoivat ­voimakkaasti. Rutiinit ja aistikuorman vähentäminen auttavat heitä voimaan paremmin.

Kolmivuotias Veikko on juuri aloittanut päiväkodissa. Hän ei juurikaan puhu ja reagoi herkästi itkulla moniin tavanomaisiin ryhmätilanteisiin. Ryhmän opettajan mielestä Veikon käyttäytymisessä on autismin kirjon piirteitä, ja perhe onkin hakeutunut neuvolan kautta tutkimuksiin. Ne voivat kuitenkin venyä. Miten Veikkoa voitaisiin tukea päiväkodissa?

Erityispedagogi, nepsy-valmentajien kouluttaja Meri Lähteenoksa on perehtynyt lasten neuropsykiatrisiin haasteisiin vuosikymmenten ajan. Hän on myös kehittänyt erityisiä työkaluja arjen avuksi, kuten StressiprofiilinTM.

Mistä nepsyoireet tunnistaa?

On tavallista, että lapsen neuropsykiatriset oireet huomataan päiväkodissa.

”Autismin kirjon piirteet voidaan tunnistaa jo kaksivuotiaana esimerkiksi neuvolassa. Mitä aikaisemmin diagnoosiin päästään, sitä vähemmän lapselle ehtii kertyä kokemuksia negatiivisesta palautteesta. On tuhoisaa itsetunnolle, jos minuus alkaa kiertyä negatiivisten palautteiden ympärille”, sanoo Meri Lähteenoksa.

Nepsy-oireet, traumaoireet ja ylikuormitusoireet ovat Lähteenoksan mukaan hyvin samantyyppisiä. Ne näyttäytyvät kielen ja kommunikaation alueilla, leikissä sekä tunneilmaisussa. Autistin vuorovaikutus voi olla erikoista: lapsi vaikuttaa olevan omissa maailmoissaan ja häneen on vaikea saada kontaktia. Leikit eivät ole ikätasoisia eikä kiinnostusta muihin lapsiin ole. Lapsi saattaa vain järjestää tavaroita riveihin.

Ryhmätilanteissa voi olla keskittymisongelmia. Tunnetasolla oirehdinta voi näkyä aggressiivisuutena, muiden lasten esineellistämisenä ja riehumisena.

”Tämä on se, mitä näkyy ulospäin. Se, miltä lapsen sisäisessä maailmassa näyttää, onkin aivan eri asia. Lapsen kannalta on iso ongelma, jos hänen käytöksestään tehdään vääriä tulkintoja. Yksi suurimmista syistä niin sanottuun huonoon käytökseen on aistikuorman liiallisuus.

Voi näyttää siltä, että lapsi saa yhtäkkiä raivokohtauksen. Lähteenoksa näkee kuitenkin lukuisia ennakoivia merkkejä paljon ennen sitä, jos osaa lukea lasta.

”Lapsen katse lasittuu, hän alkaa liikehtiä levottomasti säädelläkseen kuormitusta. Jos liikehtimisestä huomautetaan, hänen sisäinen paineensa kasvaa. Lopulta lapsi reagoi aggressiivisesti tai karkaa paikalta.

”Autismin kirjon diagnoosi tehdään kolmen oireen perusteella: kommunikaation ongelmat, sosiaalisen mielikuvituksen heikkous ja jäykät toimintatavat. Äärimmillään voi olla myös unnutusta, kakalla sotkemista ja syömisongelmia.

Lapsen sisäinen kokemus

Autismin kirjolla olevan ihmisen sisäinen kokemus maailmasta on erilainen kuin neurotyypillisillä ihmisillä, sillä hänen aistinsa toimivat eri tavalla ja hänen sosiaaliset tarpeensa ovat erilaisia.

”Puhutaan kaksoisempatiaongelmasta. Neurotyypillisen on vaikea lukea autistia ja päin vastoin. Autisti tarvitsee omaehtoisuutta pitääkseen yllä toimintakykyään, mitä ei aina ymmärretä. Tällainen lapsi yleensä vastustaa kaikkea määräilyä.”

Omaehtoinen toiminta voi näyttää ulospäin jäykältä ja uhmakkaalta, mutta ­Lähteenoksan mukaan lapsi itse asiassa yrittää pysyä toimintakykyisenä ja välttää aggressiokohtausta.

Esimerkiksi Veikko voi olla keskittynyt järjestämään autoja riviin. Päiväkodissa on kuitenkin ruokailu tulossa ja tilaan tulee lisää ihmisiä järjestelemään paikkoja. Veikon aistikuorma kasvaa, jolloin hänelle tulee vielä suurempi tarve pysytellä leikissä. Jos se kielletään, hänen sisäinen paineensa kasvaa.

Lopulta Veikko heittelee tavaroita ja ryntää ulos. Ruokailussa hän pysyttelee pöydän alla ja pitelee käsiä korvilla, koska ei kestä meteliä.

Lapsen lukeminen ja tukeminen

Kuinka sitten ratkaista tällainen tilanne Veikon kanssa?

Lähteenoksa tekisi aluksi Veikosta Stressiprofiilin™.

”Se auttaa lukemaan ja tukemaan lasta. Se on resepti, jolla lasta voi auttaa jo ennen diagnoosia.”

Tähän yksinkertaiseen työkaluun kirjataan, mikä auttaa lasta pysymään toimintakykyisenä, miten hän reagoi ylikuormitukseen ja mikä auttaa rauhoittumaan. Se on eräänlainen liikennevalomalli, jossa vihreä tarkoittaa hyvää toimintakykyä, keltainen varoittaa ylikuormituksesta ja punainen merkitsee ylikuormitustilaa. Sininen, äärimmäinen stressitila, tarkoittaa lamaannusta.

Veikkoa Lähteenoksa auttaisi rauhoittumaan ohjaamalla hänen huomionsa lempeästi tämän hyviin ominaisuuksiin: olet parhaimmillasi muut huomioon ottava ja pystyt toimimaan näissä tilanteissa, nyt taidat olla kuormittunut. Mitä meidän kannattikaan tehdä, kun olet ”keltai­silla”?

”Niissä päiväkodeissa, joissa olen käynyt ohjaamassa, käytetään tätä värikieltä. Se auttaa poistamaan stigmaa lapselta ja tukemaan itsesäätelyn harjoittelua. Tätähän näiden lasten täytyy harjoitella koko elämänsä.”

Veikon Stressiprofiilissa™ voisi lukea, että hän näyttää keltaisella ollessaan siltä kuin olisi ”muurahaisia pöksyissä”. Silloin häntä varten voisi olla raidallinen matto, jonka päällä hän voi kävellä hitaasti raidalta toiselle ja joka askeleen jälkeen puhaltaa pitkään ilmaa ulos. Se rauhoittaa autonomista hermostoa.

”Myös roolin ottaminen voi helpottaa Veikkoa, oli se sitten sammakko tai Batman. Roolin kautta on helpompi opetella uusia taitoja. Voi kysyä Veikolta, mitä Batman tekisi tässä tilanteessa?”

Jos Veikko on jo kaaosrajalla lähestymässä ”punaista” ja paljon adrenaliinia veressä, tarvitaan purkua.

”Hän voisi vaikka työntää seinää tai nostaa jotakin painavaa – ei kuitenkaan juosta ympäri, sillä se vain lisää kierroksia.”

Lähteenoksa on perehtynyt Stephen Porgesin polyvagaaliteoriaan, jonka pohjalta Stressiprofiili™ on rakennettu. Teorian ydintä on ihmisen vireystila ja sen yksilöllinen säätely.

”Tältä pohjalta on helppo keskustella neutraalisti vaikkapa vanhempien kanssa, ilman kenenkään syyllistämistä. Voi kertoa, että Veikko on parhaimmillaan tällainen ja hän hyötyy näistä asioista. Kun hän menee kierroksille, hän on tällainen. Onko näin myös kotona?”

Päiväkodin rutiinit tukevat

Päiväkodissa tulisi miettiä, miten lasten vireystilaa säädellään ryhmätilanteissa.”Se on räätälöintiä. Muutenhan päiväkodissa on otolliset olosuhteet neurokirjon lapsille, sillä päivärutiinit ovat tarkkoja. Struktuurit ovat kohdillaan.”Neuropsykiatristen piirteiden voimakas kasvu on Lähteenoksan mukaan tosiasia, ja se johtuu nykyisestä hektisestä elämäntavastamme.

”Informaatiotulva on järjetön. Aivomme ovat kuitenkin kivikautiset. Ne eivät pysty käsittelemään kovin suurta määrää vaikkapa sosiaalisia suhteita. Aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus on vähentynyt älylaitteiden vuoksi, mistä puheterapeutit ovat olleet pitkään huolissaan. Myös lasten leikit ovat yksipuolistuneet.”

Lähteenoksan resepti tähän on yksinkertaistaminen. Hän kehottaa pohtimaan, voidaanko päiväkodissa esimerkiksi vähentää siirtymiä, alentaa melutasoja ja porrastaa pukemista, jolloin Veikko kavereineen menisi pukemaan jo etukäteen.

”Aistikuormaa tulee pienentää. Pakkosyöttäminen on ehdoton ei. Myös henkilökunnan vaihtuvuus on näille lapsille myrkkyä.”

Lähteenoksa vertaa neurokirjon lapsia kanarialintuihin, joita käytettiin muinoin kaivoksissa hälyttämään happitason laskusta.

”He herättävät, milloin olemme huonossa hapessa. Unelmani on stressitietoinen yhteiskunta. Silloin päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla osattaisiin lukea ihmisten stressitasoja. Jos yhteisöt olisi luotu meidän kivikautisten kehojemme tarpeita kunnioittaviksi – ilman määrätöntä aistitulvaa, voisimme paljon paremmin.”

teksti Tuija Siljamäki Kuvat Gettyimages