Kuvataide limittyy kaikkiin ­oppimisen alueisiin

Kaija toteaa, että grafiikan tekeminen vaatii sen verran alkuvalmisteluja ja myös loppusiivousta, että samaan aikaan voi ottaa myös toisen ryhmän lapset mukaan.

Taidekasvatus osana arkea

Kaija Pehkonen painottaa sitä, ettei taidekasvatus ole erillinen osa varhaiskasvatusta, vaan se kuuluu jokaiseen päivään – lukuisin eri tavoin. Jokaisessa päiväkodissa luetaan kirjoja ja katsellaan niiden kuvituksia. Kaikissa päiväkodeissa piirretään, askarrellaan, muovaillaan, rakennellaan. Lapsella on tarve tehdä käsillään.

“Käsittää-termi kuvastaa hyvin oppimista. Kun teemme jotain omin käsin, saamme konkreettisen tuntuman opittavaan asiaan. Käsin tekemällä käsittää”, hän toteaa.

Kuvataidetta voi Pehkosen mukaan harjoittaa myös päiväkodin ulkopuolella.

“Olemme käyneet taidenäyttelyissä ja varanneet myös Ateneumista työpajan. Lapsista on ollut kiinnostavaa käydä erilaisissa museoissa ja näyttelyissä.”

Kaija on tehnyt lasten kanssa kaupunkiretkiä, jolloin lapset ovat saaneet ottaa kiinnostavista rakennuksista valokuvia.

“Valokuvista ja piirroksista on tehty kollaaseja, jotka kertovat, kuinka lapsi näkee kaupungin.”

Patsaskävelyillä lapset ovat tutustuneet kaupungin monumentteihin ja patsaisiin tehden niistä luonnoksia piirtämällä. Lukemisen ja piirtämisen Kaija on yhdistänyt muun muassa Astrid Lindgren -teemaviikolla.

“Luin Peppi Pitkätossu -kirjaa hyvin rauhalliseen tahtiin ja lapset saivat samalla piirtää seinälle kiinnitetylle suurelle paperille niitä kirjan hahmoja, joita he halusivat olla.”

Värioppia ja kolmiulotteisia ­mielikuvitusmaailmoja

Pehkosen ryhmän lapset ovat oppineet pää- ja välivärit hyvin konkreettisella tavalla.

“Olemme jäädyttäneet jääpalarasioihin sinisellä, punaisella ja keltaisella värillä värjättyä vettä.  Lapsista on ollut jännittävää seurata mitä tapahtuu, kun lämpimään veteen pudotetaan keltainen ja sininen jääpalakuutio.  Ja millaista väriä syntyykään, kun sininen ja punainen jääpala yhdistyvät, tai keltainen ja punainen.”

Värejä on opittu myös ikkunaan kiinnitettyjen värikalvojen avulla. Päällekkäiset värikalvot muodostavat aina vain uusia värisävyjä.

Savitöitä Kaija on tehnyt alle kolmevuotiaidenkin kanssa.

Pikkuruisista ”veistoksista” voi tehdä vaikkapa kattoon kiinnitettäviä mobileja.

Kolmiulotteisia töitä on syntynyt saven lisäksi itse tehdystä muovailumassasta. Joskus massasta muovaillut pienet otukset ovat saaneet asuinpaikan pienestä laatikosta, jota on sisustettu esimerkiksi tapettien jämillä.

“Kerralla ei tarvitse tulla valmista, vaan kolmiulotteinen mielikuvitusmaailmaprojekti voi kestää pidempäänkin.”

Kipsireliefejä Kaija on tehnyt lasten kanssa myös hiekkalaatikolla.

“Kaivetaan kuoppa hiekkalaatikkoon, jonka pohjalle asetellaan mieleisiä luonnonmateriaaleja ja näiden päälle kaadetaan kipsivalua.”

Taideprojekteihin Kaija saa ideoita myös lapsilta.

“Lapset saavat esittää vapaasti ideoitaan. Kun teema on valittu, niin mietimme yhdessä, mitä kaikkea teeman puitteissa voi tehdä, ja millaisia tekniikoita tarvitaan. On tärkeää, että aikuisetkin innostuvat ja työskentely on vastavuoroista.”

Pitkä taidepolku

Taide on kuulunut Kaijan elämään aina.

“Innostukseni taiteen tekemiseen syntyi jo varhain lapsuudessa, jolloin sain lahjaksi jokaisena jouluna vesivärit ja maalauslehtiön”, Kaija kertoo hymyillen.

Grafiikan tekeminen kiinnostaa häntä nykyään, samoin kuin erilaiset käsityöt.

Valmistuttuaan lastentarhanopettajaksi vuonna 1984 Jyväskylän yliopistosta, hän jatkoi päivätyön ohella taideopintojaan erilaisilla kursseilla, joista pisimpiä kursseja olivat Taideteollisen korkeakoulun Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton Kuvataide varhaiskasvatuksessa, jonka Kaija koki erityisen antoisaksi.

Kouluttajana Kaija toimi varhaiskasvatuksen työntekijöille suunnatulla Kasvun ja työniloa taiteesta taidekasvatuskurssilla, jota toteutettiin kolmen vuoden ajan MLL:n Helsingin yhdistys ry:n toimesta.

“Me aikuiset teimme innolla taidetta. Ideana olikin oppia se, että aikuinen ei ole vain opastamassa lapsia, vaan osallistuu myös itse.”

Päiväkoti Rööperissä Kaija on työskennellyt viisi vuotta, joista neljä vuotta esikouluryhmän opettajana. Tätä ennen hän työskenteli Rööperi-Wilholassa kuusi vuotta.

Syksyn mittaan Rööperin seinät alkavat jälleen täyttyä lasten tekemästä taiteesta.

“Erilaisissa kuvataiteen prosesseissa lapsi tuo ajatteluaan näkyväksi. Tärkeää kuvallisessa ilmaisussa on luomisen ilo ja elämyksellisyys”, Kaija toteaa.

Teksti Anne Tarsalainen Kuvat Tapani Romppainen