Lastentarhanopettajasta maisteriksi

Rovaniemeläinen Satu Linnamäki-Lumme päivitti lastentarhanopettajan tutkintonsa ja valmistui reilu vuosi sitten kasvatustieteen maisteriksi. Opinnot saivat alkusysäyksen kollegalta, joka kertoi muutama vuosi sitten aloittavansa maisteriopinnot Oulun yliopistossa.

Ihmettelin, miten se oli mahdollista ilman kandin tutkintoa. Olin nimittäin itsekin haaveillut asiasta. Hän kertoi, että vanhan LTO-tutkinnon voi päivittää henkilökohtaisen opintosuunnitelman pohjalta varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinnoksi maisteriopintojen ohella, Linnamäki-Lumme muistelee.

Hakuaika oli mennyt jo ohi, joten Linnamäki-­Lumme päätti valmistautua seuraavan kevään hakuun. Hän aloitti syksyllä Lapin yliopistossa hallintotieteen ja johtamisen 25 opintopisteen perusopinnot, jotka suoritti vuodessa.

Sitten hänellä kävi tuuri. Syksyllä 2022 alkoivat Oulun yliopistossa kahden vuoden mittaiset maisterin monimuoto-opinnot, joihin hän haki ja pääsi.

Linnamäki-Lumpeen opinnot alkoivat edetä nopeasti, sillä hän oli suorittanut vuosien varrella tutkintoon soveltuvia opintoja lähes 100 opintopistettä.

– Olin tehnyt esi- ja alkuopetuksen perusopinnot sekä johtamiseen liittyviä opintoja. Kun vielä täydensin suorittamiani yliopiston täydennyskoulutuksia esseillä, sain korvattua niillä osan opinnoista. Työkokemustakin pystyi hyödyntämään, hän listaa.

Johtaja tarvitsee tukea

Gradun Linnamäki-Lumme teki yhdessä opiskelijakollegansa Heli Mäntynenän kanssa. He tutkivat Rovaniemen varhaiskasvatusyksiköiden johtajien ajatuksia siitä, millainen varajohtaja tukisi parhaiten heidän johtajuuttaan. Tärkein tulos oli, että jos varajohtajan työajasta 50 prosenttia on varattu lapsiryhmässä toimimiseen ja 50 prosenttia johtamisen avuksi, lapsiryhmässä työskentely nielaisee suurimman osan ajasta.

– Johtaja ei tuolloin kokenut saavansa tukea riittävästi. Koska nimike varajohtaja viittaa siihen, että henkilö vain sijaistaa johtajaa, ehdotimme että se muutettaisiin apulaisjohtajaksi ja heidät vapautettaisiin ryhmävastuusta.

Linnamäki-Lumpeen mukaan apulaisjohtajan tukea pedagogiikan johtamiseen tarvitaan erityisesti niissä ryhmissä, joissa on pulaa koulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista.

– Vaikka apulaisjohtaja olisikin vapautettu ryhmävastuusta, on lyhyiden, muutaman tunnin poissaolojen sijaistaminen mahdollista oman työn ohella. Ne ovat myös hyviä hetkiä ryhmätoiminnan havainnoimiseen.

Varmuus lisääntyi

Linnamäki-Lumme valmistui lastentarhanopettajaksi keskelle lamaa vuonna 1993. Tuolloin ei työtä ollut Rovaniemellä juurikaan tarjolla. Niinpä hän perusti juuri Jyväskylästä LTO:ksi valmistuneen ystävänsä kanssa oman, yksityisen päiväkoti Reppuressun.

– Parin vuoden päästä elämä vei minut Espooseen ja myin oman osuuteni pois. Siellä työskentelin kolmessa eri päiväkodissa 16 vuoden ajan, joista viimeiset viisi vuotta päiväkodin johtajana. Vuonna 2011 minuun iski nostalgia ja palasin Rovaniemelle.

Linnamäki-Lumme on työskennellyt viimeiset 10 vuotta johtajana Poropolun jatketun aukioloajan päiväkodissa. Kolmikerroksisessa, entisessä koulurakennuksessa tarjotaan vuorohoitoa joka päivä klo 5.30–22. Ryhmiä on yhdeksän, lapsia noin 150 ja alaisia 50.

Hän hakeutui maisterin opintoihin, koska hän koki, ettei yli 30 vuotta sitten tehty tutkinto vastannut nykyajan vaatimuksia.

– Varhaiskasvatus on kehittynyt viime vuosina huimin harppauksin ja koin epävarmuutta erityisesti pedagogisessa johtamisessa. Nyt minun ei tarvitse enää työskennellä mututuntumalla, koska olen tutustunut alan uusimpiin tutkimustuloksiin. Niinpä minulla on varmempi olo, hän pohtii.

Parasta edelleen lapset

Opintojen myötä ovat syventyneet sekä käsitys varhaiskasvatuksen merkityksestä oppimisen polun alkutaipaleella että laajempi näkemys varhaiskasvatuksen vaikuttavuudesta yhteiskunnassa. Myös oma rooli varhaiskasvatuksen asiantuntijana on vahvistunut.

– Olen saanut muilta opiskelijoilta hyviä vinkkejä ja neuvoja moneen käytännön asiaan ja pulmaan. Meitä kannatteli opintojen aikana vahva yhteisöllisyys ja on ollut ilo tutustua näihin ihmisiin. Olen nyt osa laajaa varhaiskasvatuksen maistereiden verkostoa ympäri Suomen, hän iloitsee.

Parhaita hetkiä työssä ovat edelleen arjen kohtaamiset lasten kanssa. Kun hän vierailee lapsiryhmässä ja istahtaa sohvalle, tulee joku lapsi heti viereen kirja kainalossaan, ja pyytää lukemaan.

– Eskarilaisia näen useasti, koska he ovat samalla käytävällä kuin toimistoni. Osa heistä on ollut päiväkodissamme jo 1-vuotiaasta asti.

Iloa Linnamäki-Lumpeelle tuottavat myös henkilöstön onnistumiset lasten kanssa. Äskettäin eräs opettaja kertoi hänelle kehityskeskustelussa, kuinka tiimi oli saanut ujon ja vetäytyvän lapsen rohkaistumaan vuorovaikutuksessa.

– Puhkesimme molemmat kyyneliin, kun mietimme, miten mahtava työporukka meillä täällä on. Ja parasta työssäni ovat edelleen lapset. Se ei ole muuttunut vuosien mittaan miksikään.

Teksti Päivi Tolonen Kuva Jouni Jorsanger