Ohita navigaatio

Opettajan vaativa arki

Lapsen oikeudet toteutuvat, kun varhaiskasvatuksen opettaja ottaa rohkeasti paikkansa tiimissä ja lapsiryhmässä. Opettajalla on oltava koko ajan tilanne hallinnassa ja uskallusta osoittaa se.

Lapset hiipivät hiljaa varpaisillaan kohti lähimetsää. Vesisade ei heitä haittaa. Varhaiskasvatuksen opettaja Essi Rutanen havainnoi vaivihkaa, miten varpailla kävely sujuu. Metsään päästyään lapset alkavat leikkiä luontevasti keskenään roolileikkejä.

Yksi ryhmän tytöistä jättäytyy ryhmän ulkopuolelle. Hän on kiinnostunut erilaisista hyönteisistä, lehdistä ja sammaleista. Huomatessaan tytön kiinnostuksen Rutanen alkaa kertoa tälle erilaisista sammaleista. Pian muutkin lapset kiinnostuvat ja kohta he jo erottavat toisistaan kynsisammaleen, karhunsammaleen, rahkasammaleen ja muut lajit.

Essi Rutasen ryhmässä ulos mennään lähes joka säällä. Se on lasten oikeus. Muu tiimi ei välttämättä ajattele ulkoilusta samalla tavalla, mutta Rutasen mielestä varhaiskasvatuksen opettajuus näkyy rohkeutena ottaa vastuuta ja perustella tarvittaessa kantansa. – Varhaiskasvatuksen opettajilla on vahva rooli arvokasvattajina. Niinpä pystyn perustelemaan tiimilleni, miksi niin ulkoilu kuin luonnossa liikkuminenkin ovat tärkeitä asioita. Myös tutkimukset osoittavat, että lapset liikkuvat ulkona aivan eri tavalla kuin sisällä.

Rutanen korostaa, että varhaiskasvatuksen opettaja on varhaiskasvatuksen asiantuntija. Hän ei luota mutuun vaan perustaa asiantuntemuksensa tieteelliseen tietoon. Siksi hän myös pystyy perustelemaan tarvittaessa, miksi asiat tehdään näin eikä noin. Tai miksi varhaiskasvatuksen henkilöstön kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten he puhuvat lasten kuullen asioista, kuten sateisessa säässä ulkoilemisesta.

Opettajan kuuluu opettaa

Rohkeus ilmenee myös Rutasen kyvyssä heittäytyä. Hän uskaltaa astua ulos omalta mukavuusalueeltaan, eikä jätä vasussa määrättyjä asioita tekemättä siksi että ei ole koe olevansa hyvä jossain. Opettajuuteen kuuluu kyky reflektoida itseään ja tunnistaa omat kehityksen paikkansa.

Opettajan tehtävä on opettaa. Rutanen on huomannut, että varhaiskasvatuksessa opettamisesta puhutaan vähän varoen. Toki pienten opettaminen on erilaista kuin isompien lasten, mutta opettajan tehtävä on silti opettaa esimerkiksi musiikkia ja muita taideaineita. Sitä varten koulutukseenkin sisältyy didaktiikan opintoja. – Soisin varhaiskasvatuksen opettajien puhuvan nykyistä rohkeammin opettamisesta.

Lapsen edun mukaista on se, että lapsiryhmän henkilöstön roolit ovat selkeät. Jokainen tuntee vastuunsa ja tehtävänsä ja on vahva omalla alueellaan. Näin aikaa ei kulu arjen käytänteiden pyörittämisen suunnitteluun vaan pedagogiikan toteuttamiseen. – Olen saanut työskennellä ammattitaitoisten varhaiskasvatuksen opettajien ja hoitajien kanssa. Vanhemmat kollegat ovat haastaneet minua kriittiseen pohdintaan.

Essi Rutanen valmistui varhaiskasvatuksen opettajaksi viisi vuotta sitten. Hän on työskennellyt Pekingissä pilotoimassa uutta päiväkotia. Hänellä on vakituinen työ päiväkodissa Uuraisilla, mutta tällä hetkellä hän tekee gradua Jyväskylän yliopistoon ja valmistuu kasvatustieteen maisteriksi. Opintojen ohella hän työskenteli viime syksynä parina päivänä viikossa päiväkodissa Vantaalla.

Sak-työajan merkitys kirkastui Rutaselle erilaisten kokemusten kautta. Hän huomasi, että jos suunnittelulle, arvioinnille ja kehittämiselle ei varata riittävästi aikaa tai sopivaa tilaa, toiminta kärsii. – Varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa täytyy suunnitella, toteuttaa, arvioida ja dokumentoida jatkuvasti. Syy tähän löytyy tutkimuksista ja tiedosta siitä, mitä lapsi tarvitsee ja mitä hyvä varhaiskasvatus merkitsee. Vasu perustuu tutkittuun tietoon siitä, mikä oikeasti tukee lapsen oppimista.

Rutanen seuraa tiivisti varhaiskasvatusta koskevaa yhteiskunnallista keskustelua. Hän tekee pedagogiikkaa näkyväksi vanhemmille ja puolustaa tarvittaessa lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. – Olen päässyt lyhyen urani aikana kehittämään jo paljon toimintaa ja erilaisia pedagogisia materiaaleja. Se on tärkeää, koska olen varhaiskasvatuksen arvioinnin ja kehittämisen asiantuntija.

Essi Rutanen on pohtinut, miten varhaiskasvatuslain tavoitteiden mukaista suomalaisen kulttuuriperinteen opettamista voisi siirtää lapsille. Hän osti kanteleen ja opetteli soittamaan sitä.

Vuorovaikutuksen asiantuntija

Essi Rutanen muistuttaa, että varhaiskasvatuksen opettaja on myös vuorovaikutuksen asiantuntija ja ammattilainen. Hän pyrkii ohjaamaan tiimiään omalla esimerkillään. Esimerkiksi aamuisin lapsia vastaanottaessaan Rutanen varmistaa, että jokainen lapsi tulee kohdatuksi ja kuulluksi. Hän saattaa sanoa lapselle, että ”ihanaa, kun tulit, odotinkin jo sua”.

Vaikka Rutasen päässä rullaisi sata ajatusta yhtenä kaaoksena, hän huokuu rauhallisuutta ja varmuutta lasten edessä. Kiire ei näy. Tähän hän haastaa myös tiiminsä muita jäseniä.

Rutasen tapa olla vuorovaikutuksessa vaihtuu sujuvasti sen mukaan, keskusteleeko hän lasten, vanhempien, varhaiskasvatuksen henkilöstön vai muiden yhteistyötahojen kanssa. – Minun on kyettävä asettumaan eri positioihin tilanteen mukaan. Koulupsykologi saattaa pyytää minua kirjaamaan havaintoja lapsen toiminnasta ryhmän jäsenenä sekä siitä, mitä olemme yhdessä tiimin kanssa keskustelleet. Teen yhteistyötä myös esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan, toimintaterapeutin ja puheterapeutin kanssa.

Opettajan kuuluu tukea lapsia yksilöllisesti ryhmän jäsenenä. Jos lapsi on kiinnostunut metsässä ötököistä ja kasveista, tarkkaavainen opettaja huomaa tämän. Myös lasten erilaisten tarpeet on tunnettava. Varhaiskasvatuksen opettajalla on oltava tilanne hallinnassa koko ajan ja rohkeus näyttää se. – Opettajana minun on huomattava esimerkiksi ne hetket, jolloin tarvitaan toiminnan muutosta. Jos huomaan, että leikit käyvät levottomiksi, saatan sanoa, että otan tästä tämän porukan mukaani pukemaan ulkovaatteita, ota sinä nämä lapset mukaasi kirjaa lukemaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja on vastuussa siitä, että kaikki sujuu. Tätä vastuuta ei voi delegoida varhaiskasvatuksen hoitajalle, eikä se ole tarkoituksenmukaistakaan.

Teksti Tiina Komi kuvat Hanna-Kaisa Hämäläinen

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 2/2020, joka ilmestyi 14.5.2020.

Tapahtumat

Yhdistyksemme