Ohita navigaatio

Opetuksen ja oppimisen taso nousuun

Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto ja OAJ asettivat neljä varhaiskasvatuksen kärkitavoitetta seuraavalle hallituskaudelle. Varhaiskasvatuksen opettajien koulutuspaikkoja on lisättävä vastamaan alan tarvetta, joka on vähintään 1 400 aloituspaikkaa vuodessa ainakin vuoteen 2030 asti. Tätä varten yliopistoille on saatava pysyvä rahoitus.

Puheenjohtaja Anitta Pakanen toivoo, että tämä kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan.

”1990-luvun lamavuosina tehdyt koulutuspoliittiset säästöratkaisut johtivat opettajien valtavaan koulutusvajeeseen ja sen myötä osaamisvajeeseen päiväkodeissa, mikä näkyy tälläkin hetkellä. Koulutuksen siirtoa yliopistoihin oli pitkään odotettu, mutta kustannussyistä aloituspaikat vähenivät rajusti.”

Tähän reagoitiin vasta vuoden 2013 jälkeen. Opettajia on liian vähän, koska heitä ei ole koulutettu tarpeeksi.

”Ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutus ei ole ratkaissut opettajapulaa.”

Tutkimukset osoittavat kiistatta, että varhaiskasvatuksen opettaja vaikuttaa merkittävästi varhaiskasvatuksen laatuun. Mitä korkeampi koulutus, sitä osaavampi opettaja. Mitä pienempi lapsi, sitä koulutetumman opettajan hän tarvitsee.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen vuonna 2013 tekemän varhaiskasvatuksen koulutusarvioinnin mukaan sosionomien ydinosaamista on perhetyö ja työskentely yhteistyöverkostoissa. Varhaiskasvatuksen opettajan osaamista on pedagogiikka ja didaktiikka.

”Jokaiseen lapsiryhmään on saatava vähintään yksi pedagogisesti koulutettu opettaja, joka vastaa oman tiiminsä pedagogisesta johtamisesta. Jokaisella lapsella on oikeus opettajan suunnittelemaan ja toteuttamaan pedagogiseen varhaiskasvatukseen.”

Tuen lainsäädäntöä ­tarkennettava

Varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus varhaiskasvatuslaissa säädettyyn tukeen. Tämän toteuttamiseen tarvitaan lisää varhaiskasvatuksen erityisopettajia. Tällä hallituskaudella tehty lapsen tukea koskeva lakiuudistus jäi vajavaiseksi, joten tukea koskevaa lainsäädäntöä on täsmennettävä ja lapsen oikeutta eritystukeen on vahvistettava.

Esiopetuksessa pitäisi olla yksi erityisopettaja viittäkymmentä lasta kohden ja varhaiskasvatuksessa sataa lasta kohden, jotta lapsen oikeus tarvitsemaansa oikea-aikaiseen tukeen toteutuu ja lapsen kehitys ja kasvu saadaan raiteilleen. Tämä tulee näkymään perusopetuksessa aiempaa pienempinä erityisen tuen kustannuksina.

Kun varhaiskasvatukseen saadaan riittävästi koulutettuja varhaiskasvatuksen opettajia ja varhaiskasvatuksen erityisopettajia, opetuksen ja oppimisen taso nousee, mikä puolestaan heijastuu perusopetuksen oppimistuloksiin.

”Varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamisvaje ja tuen puutteet näkyvät selkeästi oppimistulosten laskuna perusopetuksessa. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksessa annettava pohja vaikuttaa lasten koko koulupolkuun. Suomi saadaan koulutusmaana nousuun, kun tämä perusta saadaan kuntoon.”

Paras alku opintielle

Kolmas kärkitavoite on tasa-arvoisen koulutuksen vahvistaminen takaamalla kaikille lapsille oikeus maksuttomaan kaksivuotiseen esiopetukseen. Tämä turvaa osaltaan lasten valmiudet myöhemmälle opinpolulle, mikä puolestaan parantaa koulujen oppimistuloksia. Kaksivuotinen maksuton esiopetuskokeilu on lisännyt selvästi erityisesti matalan keskitulon perheiden lasten osallistumista varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen.

Neljäntenä tavoitteenaan VOL toivoo seuraavan hallituksen kirjaavan ohjelmaansa päiväkodin ryhmäkokojen inhimillistämisen.  Suhdelukujen tulee olla samat riippumatta siitä, onko lapsi osapäiväisesti vai kokopäiväisesti paikalla. Alle kolmevuotiaiden ryhmään täytyy saada yksi koulutettu varhaiskasvatuksen opettaja neljää lasta kohden ja yli neljävuotiaiden ryhmään yksi seitsemää lasta kohden.

”Lapsi ei ole puolikas! Suhdeluvun on oltava sama riippumatta siitä, onko lapsi puoli päivää varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Ei voi laskea, että kaksi puolikasta lasta käyttäisi yhden paikan. Suhdeluku 1:13 on ehdottomasti poistettava. Vaihtuvat ryhmät eivät tue lapsen oppimista, leikkiä tai ystävyyssuhteita”, sanoo Anitta Pakanen.

Teksti Tiina Komi Kuva Nina Kaverinen

Artikkeli on julkaistu VOL:ssa 1/23.