Varhaiskasvatushenkilöstön tehtäväkuvat on selkeytettävä

Helsinkiläinen varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja- ja kasvatustieteen maisteriopiskelija Taru Norberg haastatteli kahta lastenhoitajaa, jotka kertoivat näkemyksistään lastenhoitajan roolista ja työtehtävistä päiväkodeissa. Allaoleva artikkeli on Taru Norbergin tiivistelmä näistä haastatteluista. 

Varhaiskasvatuksessa on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten vuosien aikana

Lähihoitaja Katja ja lastenohjaaja Jutta pohtivat uusia rooleja ja työtehtäviä.  Miten tiimidynamiikka muuttui ja minkälaiset asiat edistää tiimin toimivuutta ja laadukasta varhaiskasvatusta. Minkälainen opettajuus on heidän mielestä toimivaa ja luo hyvän tiimin? Varhaiskasvatuksen hoitajaksi voi pätevöityä eri koulutuksien kautta. Katja on valmistunut lähihoitajaksi 2008 ja Jutta lastenohjaajaksi 2015. Moniammatillisuutta on siis myös hoitajien keskuudessa. Erilaiset koulutustaustat tuovat heille erilaista osaamista. Molemmat kuitenkin allekirjoittavat sen, että työssä tulee olla ammattilainen ja jakaa yhteinen ammatillinen tapa keskustella.

Katja: “Vaikka koulutus ei aina takaa laatua, niin se on tärkeää!”

Jutta: “Niin on, työssä tulee olla ammattilainen”

Katja: Epäpätevätkin voi olla kivoja, upeita tyyppejä, mutta kyllä on tärkeää, että on koulutus. Kyllä sen sitten keskustelussa huomaa, että ei puhuta sitten kuitenkaan samoista jutuista. Koulutukset tuo sen, että sitten tiimissä on kaikki palapelin palat”

 Varhaiskasvatuslaki muutti henkilöstön kelpoisuusehtoja ja rakennetta niin, että tulevaisuudessa tiimissä on oltava kaksi korkeakoulutettua ja yksi hoitaja. Työtehtävät on muutettu nyt myös vastaamaan koulutusta. Opettajalla on pedagoginen vastuu ja hän suunnittele toiminnan tiiminsä avulla. Muutoksiin on suhtauduttu kentällä vaihtelevasti. Katja ja Jutta näkevät muutokset positiivisessa valossa ja hoitajan roolin mielekkäänä moniammatillisessa tiimissä.

Katja: ”Lastenhoitajat ei suunnittelee eli käytä sak-työaikaa, mutta toteuttaa, havainnoi, arvioi ja osallistuu tiimipalaveriin, missä sitten keskustellaan ja pohditaan – se on sitä hoitajan suunnittelua. Aikaa valmistalla toimintaa voi toki olla. Ennen mullakin oli oma pienryhmä ja sille suunnittelin toimintaa. Silloin oli semmoista “epävirallista” suunnitteluaikaa. Töitä tehtiin niin kuin miten vanhat työntekijät teki.”

 Jutta: “Silloin, kun aloitin niin tavallaan vaan annettiin johonkin aika suunnitella. Oli kiinteät pienryhmät ja S2-opettaja toimi apuna siinä suunnittelussa sitten, kun oli niin paljon maahanmuuttajia.”

Päiväkodeissa vasuja tekivät kaikki tiimin työntekijät koulutukseen katsomatta. Nyt vasut on määritelty opettajan tehtäväksi. Hoitajien tulee osallistua vasuprosessiin edelleen ja heidän havainnoit ja ammatilliset huomiot kuuluvat kokonaiskuvan luomiseen. Pedagogisen suunnittelman toteuttajana toimii koko tiimi. Molemmilla hoitajilla on kokemusta vasujen teosta ja ne herättävät hilpeitäkin muistoja. Alkuun päästiin kokeneemman työkaverin avulla ja kehittyä saattoi koulutusten sekä kokemuksen kautta. Hoitajien koulutus ei varsinaisesti anna pohjaa pedagogisen asiakirjan luomiseen, mutta osallisuus vasuprosessiin on molemmille selvä asia.

 “Persoonan varassa ei kuitenkaan voi vasut olla ja on tarkoitus puhua asiaa. Toki niissäkin voi ja on ollut mahdollista kehittyä ja varmasti, jos on pitänyt tästä työtehtävästä, niin nyt harmittaa, kun se jää pois… mutta on heitäkin, jotka eivät koskaan tykänneet niitä tehdä ja kaikkien piti töissä oppia niitä tekemään tavallaan”, molemmat summaavat, Katja kertoo.

Jutta: “Menikö se ajatus nyt sitten osalla ihan ääripäähän, että nyt sitten lastenhoitajat on ihan kädettömiä ja aivottomia ja ei osaa yhtään mitään. Vaikka eihän se niin ole, hoitajat on ammattilaisia ja  osallisia ja pitääkin osallistua ihan joka tilanteessa. Olen kyllä myös kuullut, että hoitajille on puhuttu rumasti ja heidän panostaan vähätelty, se on asiatonta”

Perushoito puhuttaa, kenen ydintehtävää se on? Opettajan tehtävä on tietenkin suunnitella hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta, mutta onko ammatillinen hoito ja huolenpito katoamassa? Katja ja Jutta näkevät, että perushoito on kaikkien työnkuvassa, mutta eri määrissä. Molemmat peräänkuuluttavat joustavuutta ja valmiutta muutokseen nopeastikin. Päiväohjelmaa voi joutua muuttamaan pedagogisin perustein ja näissä tilanteissa opettajan on hyvä perustella, miksi suunnitelma muuttuukin. Keskustelu ja asioiden auki puhuminen on tärkeää.

 Katja: “Kyllä siellä vessassakin ihan pedagogisesti toimitaan. Tilannetaju on tosi tärkeää ja asenne. Ei voi olla tapojensa orja. Sehän on yksi kriteeri, että tarvittaessa pitää pystyä muuttamaan toimintatapaansa. Ei voi jämähtää ja sanoa, että ei kun minä toimin aina näin ja näin. Joskus se oma persoona ja luonne on niin paljon siinä työssä, että ehkä se vaikuttaa negatiivisesti. Työtä tekee ammatillisesti omalla persoonalla, mutta sitä ei saa tuoda liikaa. ”

“Toisaalta on hassua, että tästä saadaan riitaa aikaan, ne on työarjen asioita, eikä ihmisarvoasioita”,  Jutta toteaa.

Katja ja Jutta ajattelevat, että työ on mielekkäämpää, jos on erilaisia työtehtäviä. Tärkeintä on kuitenkin oma ylpeys omasta ammatista ja työstä. Suunnitelmiin sitoudutaan ja opettajavetoisen toiminnan yhteydessä hoitajalla on merkittävä rooli olla herkillä tuntosarvilla tukemassa kaikki lapsia vasujen mukaisesti. Molemmat sitoutuvat tavoitteisiin ja toimivat sen mukaisesti.

 “Ei perushoito kuulu opettajalle yhtään vähempää, sitä on vaan määränä vähemmän, kun on muitakin työtehtäviä”, Jutta painottaa.

Miksi minä sanoisin, että olen vain lastenhoitaja? Kun sovitaan, että jonkun lapsen kanssa toimitaan jollakin tavalla, ei se ole automaattisesti palaute sinulle, että hei olet tehnyt väärin. Me koitetaan vaan saada se lapsi voimaan paremmin ja oppimaan” Perushoito ja suunnitellun pedagogiikan mukainen vuorovaikutus lasten kanssa on mun ydinalaa ja sen osaan parhaiten”, Katja sanoo.

 Katja: ”On tärkeä saada yhteinen kokonaiskuva, että miten yksittäisen lapsen ja ryhmän kanssa toimitaan. Aikuiset toimii sitten yhdenmukaisesti. Ei ole järkevää, että jokainen yksikseen keksii pyörää uudestaan jokaisen lapsen kohdalla.

 ”Näistä perusteluista tulee sitä vasupuhetta, jota käydään sitten vanhempienkin kanssa haku- ja tuontitilanteissa” , molemmat lisäävät.

Sak-työaikaa pohditaan paljon ja nyt kun sen määrä on opettajien työajassa lisääntynyt, odottavat Katja ja Jutta suunnitelmia, jotka kertoisivat miten yhdessä toimitaan. Suunnitelmien vastaanottoon vaikuttaa hoitajan asenne ja paljon on myös merkitystä sillä miten opettaja viestii suunnitelmasta. Toiveissa olisi suunnitelmia, jotka kestää arjen muutoksia ja on toteutettavissa silti tavoitteellisesti. Pedagogisia suunnitelmia he toivovat sen vuoksi, että isoissa lapsiryhmissä on paljon asiaa ja on hyvä, että kaikki ovat perinpohjaisesti ymmärtäneet tavoitteet ja toiminnan idean. Silloin vanhemmillekin on helpompi kertoa asioista, jos vaikka itse ei olekaan ollut aamun toiminnassa mukana.

Jutta: Mutta tärkeintä on se miten nämä asiat viestitään. Itse yleensä pyydän vinkit ja toivon, että on suunnitelmat. Hyvät suunnitelmat on pohja ja mahdollisuus tehdä itse työtä hyvin. Eniten kaipaan sitä, että toiminta on hyvin kaikkien tiedossa, että tietää mitä muut tekee ja on yhtenäistä. “

Katja: “On jumpattu yhdessä salissa” ei juuri kerro mitään iltavuorolaiselle, jos toiminta(tavoitteet ja sisällöt) ei ole kaikille tiedossa. Esimiehen tuki on tärkeää, perehdyttäminen ja ohjeistus. Ei mielestäni ole hoitajan tehtävä ottaa sellaista roolia, vaikka tietysti ollaan työkaverille aina tukena. Ei ole järkevää ajankäyttöä samoista asioista vääntää aina vaan, kun esimies tai tiimin vetäjä voi perustellen linjata asiat jotenkin. Kun asiat on hyvin sovittu ja suunniteltu sekä tiedossa kaikilla, niin on enemmän aikaa vuorovaikutustyölle.”

Katja on tehnyt töitä jo pitkään ja Jutallekin on kertynyt työvuosia sitten valmistumisen. Molemmat ajattelevat, että vastavalmistuneen opettajan rooli ei ole ehkä helpoin, mutta ammattimainen käytös ja tuki puolin ja toisin vie maaliin. Kokeneet hoitajat voivat tukea vastavalmistuneen opettajan työn aloitusta.

Katja: “Asenne ja tapa ratkaisee. Opettaja voi haluta itse ottaa vastaan, mutta voi olla, että ei halua. Hoitajalla voi olla paljon tietoa perheistä, lapsesta ja talon toimintatavoista, jos on ollut pitkään töissä samassa talossa ja sitä tietoa voi uudelle opettajalle jakaa pohjaksi vasukeskusteluun ja työhön muutenkin. Olla tukena! ”

 Jutta: “Opettajat saa tietenkin tukea ja apua muilta opettajilta, mutta tietenkin annetaan palautetta ja kerrotaan havaintoja ja ehdotetaan asioita, jotka voisi auttaa yhdessä onnistumaan.”

 Molemmat arvostavat opettajassa sitä, että hän näkee kehittämisen paikat ja jos toiminta tai vuorovaikutus ei suju, niin opettajalta löytyy keinoja tilanteiden parantamiseksi. Jos valitut menetelmät ei toimi, työntekijät eivätkä lapset jaksa. Keskustelun kautta voidaan lähteä muuttamaan prosesseja, jotta  päästään tavoitteisiin. Vaikka uudelle opettajalle tämä voi olla jännittävä paikka, selkeät työnkuvat ja ammatillinen keskustelu, sekä luottamus auttaa siihen, että tiimi toimii. Kaikkien tulee sitoutua yhteiseen suunnitelmaan, tapaan toimia ja pedagogiikkaan.

Katja: “Minulle on itsestään selvää, että henkilöt vastaavat toimensa mukaisista tehtävistä. Minä odotan sitä ja katson jonkun aikaa miten lähtee etenemään ja sitten voin vaikka kysyä, että: Haluaisitko, että kerron tällaisen ja tällaisen, sillä tavalla varovasti, eikä töksäyttäen, että no höh minä olisin tehnyt toisella tavalla. Hoitajat on tiimissä silmät ja korvat. Kyllä, siinä tulee hyvä olo, kun minun havainnot ja minut on huomioitu”

 Jutta: “Opettajan tulee myös osata kysyä hoitajilta oikeat kysymykset lasten asioista, jotta tulee se koottu yhteinen tieto. Ei hoitajan pidä “pimittää” myöskään tietoa, ihan vaan sen takia, ettei käy niitä vasukeskusteluja, se ei ole ammatillista”

Katja: “ Muutoksen pelko voi aiheuttaa suuttumusta, jos ei ole kokemusta hyvästä tavasta tehdä työtä, eikä kukaan perehdytä siihen mitä on käytännössä edessä.”

 Jutta: “Sillä nyt ei ole väliä onko siinä vasukeskustelussa mukana, kyllä se on se tiimin keskustelu mikä on tärkeintä. Ei ne työtehtävät, vasukeskustelun tai kirjaamisen poistuminen, vieneet osallisuutta. Hoitajat on osallisia vasuprosessiin ja suunnitteluun keskustelun kautta. Asiat keskustellaan yhdessä ennen vasukeskusteluja ja niiden jälkeen, sekä käydään läpi kirjatut asiat ja miten sitten toimitaan.”

 Molemmat pohtivat, että kaikki lähtee koulutuksesta, yhteistyöstä ja kaikki tarvitsevat tukea ammatilliseen kehittymiseen. Tiimi toimii kun jokainen tekee niitä työtehtäviä, mihin on koulutus, hyödynnetään vahvuudet ja pidetään kiinni sovitusta. Kaikille ammattilaisille on tarvetta moniammatillisessa tiimissä. Johtajuus on tärkeää, niin tiimissä, kuin koko talossa. Päiväkodin johtajan velvollisuus selkeyttää ja linjata asioita on tärkeää, jotta ammattilaiset saavat rauhan tehdä töitä.

“Lapset tarvitsevat sitoutuneen ammattilaisen joka tilanteessa”  – Jutta

Teksti: Taru Norberg