Pieniä tasa-arvotekoja

Pitkän linjan varhaiskasvatuksen erityisopettaja Liisa Lattu on nähnyt Suomen moninaistumisen. Jokaisen lapsen kohtaaminen arvokkaana yksilönä on hänen työnsä tärkein ohjenuora.

Liisa Lattu valmistui varhaiskasvatuksen opettajaksi 1980-luvun alussa ja erityisopettajaksi vuonnaa 2005. Hän on työskennellyt paljon kehitysvammaisten ja monivammaisten lasten ja nuorten kanssa.  – Työni heidän parissaan on jättänyt minuun vahvan jäljen osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon merkityksestä. Käytän viittomia kaikkien lasten kanssa – ja mieheni mukaan myös kaikkien aikuisten kanssa, Liisa Lattu naurahtaa.

Mistä yhteinen kieli?

Liisa Lattu työskentelee nykyisin Vilppulan päiväkodissa Helsingissä, kahdessa lapsiryhmässä.  – Meillä yli 80 prosenttia lapsista on monikulttuurisia. Moni heistä puhuu kahta tai kolmea kieltä. Siihen päälle pitäisi oppia suomi. Kyllähän siinä on pienelle ihmiselle hommaa!

Lattu on suorittanut kieli- ja kulttuuritietoisen varhaiskasvatuksen opinnot Itä-Suomen yliopistossa. Opinnot avasivat hänen silmänsä sille, mitä kaikkea päiväkodissa voidaan tehdä, jotta lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja yhdenvertaiseksi.

– Ne ovat pieniä asioita, mutta ne täytyy vain huomata. Lapsi, joka ei yhtään tiedä, mitä tapahtuu ja miksi hänen äitinsä lähtee pois, on syystäkin hämillään ja pahalla mielellä. Olisin itsekin hädissäni, jos joutuisin vaikkapa Somaliaan eikä kukaan kommunikoisi kanssani.

Siksi Lattu kulkee työpaikalla aina kuvanippu kaulanauhassaan. Kuvissa on iloisia ja surullisia kasvoja. Surullisen näköisen hahmon ajatuskuplassa on toinen ihminen. Kuvakorttien avulla Lattu voi auttaa lasta sanoittamaan ikävänsä äitiä kohtaan.  – Kuvissa on päiväjärjestys, jonka avulla voin kertoa päivän kulusta. Lisäksi viiton. Vaatii aikuiselta viitseliäisyyttä näyttää kuvat monta kertaa päivässä ja selittää sama asia viittoen sensitiivisesti ja hellästi. Näiden kuvien avulla aloitan joka syksy.

Kuvat auttavat myös vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä.  – Voin kuvien avulla kertoa, mitä olemme tehneet ja millaisella mielellä lapsi on ollut. Olemme pohtineet yhdessä tiimissämme, miten voimme tukea vanhempia, joiden kanssa ei ole yhteistä kieltä. Haasteet täytyy tiedostaa.

Kun päiväkodissa on nykyisin monista maista tulevia isejä ja äitejä, Lattu etsii aluksi heidän kanssaan kepeitä keskustelunaiheita, kuten vaikka sää tai formulat. – Sitten kun tulee hankalampi keskustelunaihe, olemme jo tutustuneet. He tietävät jo, että olen ystävällinen ja ajattelen heidän lapsensa parasta.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus arjessa

Liisa Lattu on pohtinut uransa varrella paljon, mitä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tarkoittavat. – Ne eivät tarkoita sitä, että kaikki saavat yhtä paljon samaa, vaan että jokainen saa tarpeeksi juuri sitä tukea, mitä sillä hetkellä tarvitsee. Kyse on mahdollistamisesta. Tuki mahdollistaa ryhmään liittymisen tai uuden taidon oppimisen.

Monivammaisten lasten kanssa työskennellessään Lattu käytti monenlaisia kommunikoinnin apuvälineitä: kenellä oli tietokoneen puheohjelma, kenellä painikkeet. Välillä hänen täytyi päätellä ilmeistä arvuuttelemalla, mitä lapsi tarkoittaa.

– Erään tytön kanssa selvitimme kyllä- ja ei-painikkeiden avulla, miksi häntä harmitti. Kävi ilmi, että isoveli oli kiusannut häntä aamulla. Mikä riemu hänelle olikaan, kun puhelaitteen avulla nauhoitimme hänelle vastaukseksi veljelleen: et saa kiusata minua enää koskaan!

Tytöllä oli vaikea liikuntavamma, mutta hänen älyssään ei ollut mitään vikaa. Hän sai kerrankin sanoa vastaan isoveljelleen. – Kaikilla täytyy olla mahdollisuus osoittaa niin ilon kuin kiukun tunteita sekä myös höpsötellä. Työni on paljolti sanoittamista.

Kaikki pääsevät leikkiin

 Lattu pitää päiväkodissaan pienryhmiä, joissa harjoitellaan kaveritaitoja, tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista.

– Leikimme esimerkiksi, osaammeko tehdä samanlaisia asentoja. Käymme läpi käsitteitä: mitä tarkoittaa samanlainen tai erilainen. Pohdimme, mitä se merkitsee. Sitten jokainen voi näyttää jonkun taitotempun, jota kehumme.

Lattu alkaa jo heti elokuussa ryhmien aloittaessa puhaltaa yhteishenkeä. – Leikimme leikkejä, joiden avulla opimme toistemme nimet. Teemme selväksi säännöt, esimerkiksi sen, ettemme jätä ketään ulkopuolelle. Vaikean tilanteen tullen lapsi voi aina tulla pyytämään apua, vaikkapa leikkiin pääsyyn.

Leikkiin pääseminen voi olla yllättävän vaikeaa kenelle tahansa. – Me kaikki pelkäämme torjutuksi tulemista. Opettajan tuki on tarpeen: voin neuvoa näyttämään oikeaa kuvaa ja muistuttaa leikkijöitä yhteisistä säännöistämme. Kaikkien pitää päästä mukaan.

Leikkejä läheltä seuratessaan Lattu näkee, mitä taitoja lapsen kannattaa harjoitella myös kotona. – Yhdenvertaisuuden esteenä saattavat olla myös ristiriitaiset käsitykset vanhempien kanssa siitä, millaista tukea lapsi tarvitsee. Tehtävämme on puhua myös tyttöjen oikeudesta harrastaa vaikkapa jalkapalloa.

Ammattieettinen ohjeistus kehottaa opettajaa varmistamaan, että jokaisen lapsen oikeus syrjimättömyyteen varhaiskasvatusympäristössä toteutuu. – Haluan tutustua jokaiseen ryhmäni lapseen henkilökohtaisesti, en niinkään papereiden kautta. Opin näkemään läheltä lapsen temperamentin, mielialan ja suhtautumisen muihin. Kun opin tuntemaan, huomaan jos käytös muuttuu ja pystyn arvioimaan, onko ryhmäytyminen onnistunut.

Nykyisin on valtavasti kirjoja ja muita materiaaleja, joissa käsitellään kiusaamista ja syrjimistä, Lattu vinkkaa.

– Meillä opettajilla on paljon koulutuksen aikana kertynyttä tietoa tämän aiheen lauluista ja leikeistä.

Mitä tarkoittaa sensitiivisyys?

Ammattieettisen ohjeistuksen mukaan opettajan sensitiivinen vuorovaikutus ohjaa kaikkea kohtaamista ja kuuntelemista. – Näen, välitän, kuulen. Viestitän: olet tärkeä ja olen iloinen, että olet täällä. Meistä aikuisistakin on kiva mennä työpaikalle, jossa kaverit sanovat, että ihanaa nähdä sinua.

Lattu pitää sensitiivisyyttä itsetuntemukseen liittyvänä asiana, jota voi opetella tunnistamaan ja myös tietoisesti harjoitella. – Varhaiskasvatuksen opettajiksi hakeutuvilla on sisäsyntyinen halu ohjata lapsia sensitiivisesti. Se on tunnetaito, joka auttaa aistimaan, miten kannattaa toimia lapsen kanssa. On tärkeää puhua tästä ääneen tiimissä ja nostaa esiin toisten onnistumisia sensitiivisyydessä.

Hän kertoo esimerkkiä tuntemastaan lastenhoitajasta, jolla on tapana mennä aivan lapsen tasolle, esimerkiksi lattialla raivoavan lapsen luo ja tyynen rauhallisesti selittää lapselle, miksi hänen kannattaisi tulla esimerkiksi syömään.  – Kiire hankaloittaa sensitiivisiä kohtaamisia. Pitää vain itse tunnistaa, milloin syke nousee ja pyrkiä pysymään rauhallisena.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen opettajan ammattieettisten ohjeiden mukaan opettajan velvollisuuksiin kuuluu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen päiväkodissa. Vaatimus lasten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta on kirjattu sekä kansainvälisiin että kansallisiin lakeihin ja sopimuksiin, kuten YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. Nämä arvot ohjaavat päiväkotien kaikkea toimintaa.

Jokaisen yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan ja esiopetussuunnitelmaan tulee sisältyä myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Osa kunnista on jo laatinut oman tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmansa, jota voidaan suoraan hyödyntää päiväkotien opetussuunnitelmissa.

Text Tuija Siljamäki, kuva Tapani Romppainen

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 4/2021 Varhaiskasvatuksen opettajan ammattieettiset ohjeet -artikkelisarjassa.

Lastentarha on Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton jäsenetu ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin ja kirjastoihin: tilaukset vol.fi -> Lastentarha