Sanataiteesta monenlaista ­hyötyä lapselle

Kun pidät sanataidehetken päiväkodissa, valitse kirja jossa on lyhyet tekstit ja isot, selkeät kuvat.

Sanataide ei ole pelkkää lukemista ja kirjallisuuteen tutustumista. Siinä rohkaistaan lasta käyttämään mielikuvitusta ja ilmaisemaan itseään, kertoo vastaava sanataiteen opettaja, lastenkirjailija Maami Snellman.

– Sanataiteen harjoittaminen kasvattaa muun muassa lapsen sanavarastoa ja kertomisen taitoja. Kielellinen leikki ja toiminnallisuus ovat olennainen osa sitä, sillä on tärkeää, että lapset viihtyvät sanataiteen parissa.

Snellmanilla on vankka kokemus alalta, hän on työskennellyt Vantaan sanataidekoulussa vuodesta 2006. Koulu tarjoaa harrastepohjaisia sanataideryhmiä lapsille ja nuorille, sekä järjestää alakoululaisille iltapäiväkerhotoimintaa.

Snellmanin vetämä 4–6-vuotiaiden lasten sanataideryhmä aloitetaan alkupiirillä. Ensin jutellaan lasten kuulumisia. Sitten sanataideopettaja kysyy kultakin lapselta, mikä on heidän päivän sanansa ja värinsä, sekä millä kulkuneuvolla he tulivat paikalle.

–Joskus olen lapsia lämmitelläkseni sanonut, että tulin tänne yksisarvisella, jonka jätin tuohon talon kulmalle. Lapset saattavat tuijottaa minua, että mitä höpönlöpöä toi Maami oikein puhuu. Kerron heille, että se on mielikuvitusta ja sitten lapset alkavat keksiä kaikenlaisia hauskoja juttuja, hän myhäilee.

Jos lapsen tekee mieli syödä jäätelöä, voi päivän sana olla vaikkapa jäätelö. Joskus se on vaikkapa lentokone, siitä syystä, että lapsi halusi mennä aamulla lentokoneella päiväkotiin.

Alkupiirin jälkeen Snellman lukee lapsille kuvakirjan. Sitten lapset esimerkiksi muovailevat, askartelevat tai piirtävät jotakin kirjan tarinan pohjalta.

– Koska alle kouluikäiset lapset eivät osaa vielä ilmaista itseään kirjoittamalla, on sanataide heidän kohdallaan hyvin toiminnallista. Taidehetkien avulla voidaan avata myös erilaisia sanallisia käsitteitä.

Snellman lukee lapsille usein myös runon, johon hän on suunnitellut liikemaailman. Esimerkiksi Tikka nakuttaa -runon aikana kopsutetaan yhdessä jalkoja lattiaan. Joskus runoon sopivat liikkeet keksitään yhdessä lasten kanssa.

Rakenna sanavarasto päiväkotiin

Kun ryhmässä on paljon muunkielisiä lapsia, Snellman kehottaa valitsemaan sanataidehetkiin lastenkirjan, jossa on isot, selkeät kuvat ja riittävän lyhyt teksti.

– Jos joku lapsista ei ymmärrä esimerkiksi kuvaa, jossa pupu loikkii niityn poikki, pyydän jonkun toisen lapsen loikkimaan kuin pupu. Kerran eräs lapsi halusi askarella kirahvia esittävän keppihahmon, mutta ei tuntenut kirahvi-sanaa. Pyysin lasta näyttämään, mitä hän tarkoitti. Hän nousi varpailleen ja nosti kaulansa ylös, ja ymmärsin että kyseessä oli kirahvi. Sana jäikin sitten lapsen mieleen juuri toiminnallisuuden kautta.

Hän kehottaa rakentamaan muunkielisille lapsille konkreettisen sanavaraston johonkin sopivaan hyllykköön päiväkodissa. Lapsia voi pyytää keräämään sanoja kirjoista tai eri tiloista ja piirtämään niistä kuvia. Sitten opettaja kirjoittaa piirustukseen sanan, jota se esittää. Sanat luokitellaan omiin ryhmiinsä, joita voivat olla vaikkapa kulkuneuvot, hedelmät, huonekalut, pyöreät esineet, keltaiset asiat tai mutkikkaat asiat. Kullekin sanaryhmälle annetaan oma hylly, jonka yläpuolelle laitetaan sen nimi.

Hyllyä voi hyödyntää esimerkiksi siten, että pyydetään kutakin lasta hakemaan yksi sana sanavaraston hyllystä. Sitten tehdään sanoista yhdessä tarina.

– Jos sanoina ovat vaikkapa pilvi, kissa, omena ja käärme, voin kysyä lapsilta, mitä pilvi voisi tehdä taivaalla. Sitten saatan näyttää kolme liikettä: lentääkö pilvi näin? Vai pomppiiko se? Vai pyöriikö se? Lapsi voi sitten valita jonkun liikesanan, jolla aloitetaan tarina. Toinen lapsi puolestaan ottaa tarinaan mukaan kissan puuhat. Sanoista voi tehdä myös pelkän sanarunon: Pilvi, kissa, omena, käärme.

Snellman muistuttaa kehumaan lapsia heidän oivalluksistaan. Hän esimerkiksi sanoo lapsille usein ”mahtavasti keksitty!”.

Sanataiteen ja lukemisen hyödyt ovat kiistattomat. Lapsi oppii esimerkiksi tunnistamaan ja sanoittamaan tunteita jäljittelemällä tarinan tapahtumia. Snellman kysyykin lapsilta aina ensimmäiseksi, mitä kirjassa tapahtui.

– Lapsi saattaa kertoa, ettei tykännyt pupusta, koska se ei suostunut syömään puuroa ja tykkäsi siksi pikku karhusta, koska se söi aina puuronsa ja sai pupunkin syömään sitä. Koska lasten suosikkihahmot vaihtelevat, lapset oppivat myös, että asioista voidaan olla eri mieltä, hän listaa.

Sanataideoppia vakaopettajille

Vantaan sanataiteenopettajat vierailevat tilauksesta myös pääkaupunkiseudun päiväkodeissa. Tuokio kestää 60 minuuttia ja niitä voi tilata samalle ryhmälle yhden tai kaksi. Tuokion aikana Snellman saattaa lukea lapsille vaikkapa jonkun eläinaiheisen kirjan. Sen jälkeen lapset muovailevat tarinan pohjalta erilaisia otuksia, joille tehdään myös pienet pesät villasta.

– Sitten kysyn lapselta, mikä hänen otuksensa nimi on, mitä se osaa tehdä tosi hyvin ja mistä se tykkää. Joku lapsista saattaa sanoa vain nimen, ja se riittää. Tärkeintä on, että lapsille jää hyvä mieli. Jos tapaamme toisen kerran, teemme niille yhteisen tarinan, jonka voi esittää päiväkodissa.

Hän kouluttaa myös luokanopettajia, varhaiskasvatuksen opettajia ja henkilökuntaa. Koulutukset sisältävät helposti lähestyttäviä sanataideharjoituksia, jotka on helppo ottaa käyttöön arjessa.

– Olen todennut, että 60–90 minuuttia on sopiva pituus kurssille; sen verran voivat vakaopettajatkin irrottautua lapsiryhmästä.

Maami Snellman on kirjoittanut myös useita lastenkirjoja. Viimeisin kirja Tutta ja koiranpentuloma julkaistiin syksyllä 2024. Tekeillä on myös jatko-osa kirjaan.

– Kirjoitan, koska tulen siitä onnelliseksi. Samalla rauhoitun ja saan koottua ajatuksiani. Kirjoittaminen tukee myös opetustani.

Teksti Päivi Tolonen Kuva Tapani Romppainen