Ohita navigaatio

Sosiaalisten taitojen herkkyyskausi

 Varhaiskasvatuksen professori Nina Sajaniemi ihmettelee, että Suomessa käydään edelleen keskustelua siitä, onko alle kolmevuotiaan lapsen parempi olla kotihoidossa vai päiväkodissa. – Lapsen on hyvä olla sosiaalisesti virikkeellisessä päiväkodissa, jossa on koulutettu henkilöstö, sopivasti vaatimuksia ja tarvittaessa riittävästi sensitiivistä tukea. Alle kolmevuotiaiden lasten yhdessä olemisen taitoja voidaan vahvistaa varhaiskasvatuksessa. Nämä taidot kantavat koko elämän läpi.

Ensimmäiset vuodet ovat sosiaalisten taitojen herkkyyskautta, jolloin lasten on tärkeää päästä harjoittelemaan sosiaalista kanssakäymistä muiden taaperoiden kanssa. Varhaiskasvatuksen professori Nina Sajaniemi Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että jo yksivuotiailla on havaittavissa selkeää sosiaalista leikkiä. He ovat sosiaalisesti paljon taitavampia kuin aiemmin ajateltiin.

Pienet lapset peilaavat tarkkaan ympäristöään ja seuraavat, millaisia tapoja toisilla taaperoilla on olla toistensa kanssa ja miten varhaiskasvatuksen opettajat, lastenhoitajat ja vanhemmat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Jos taapero havaitsee epäreilua toimintaa, hän reagoi siihen.

Ihminen on hyvin orientoitunut toisiin ihmisiin kaiken ikäisenä. Meidät on viritetty toimimaan toistemme kanssa.

Jo pienten ryhmässä syntyy ystävyyssuhteita. Nina Sajaniemi arvelee, että keskenään ystävystyvät lapset resonoivat samaan tahtiin. Heillä on ehkä samankaltainen temperamenttirakenne, mikä auttaa löytämään yhteisen taajuuden. Keskinäinen synkronointi vahvistaa kiintymyshormoni oksitosiinin tuotantoa, mikä osaltaan hitsaa ystävyksiä yhteen.

– Tämä voidaan todentaa erilaisilla menetelmillä kaikenikäisten ihmissuhteissa.

Tilaa auttamisen aloitteille

Sajaniemen mukaan taaperot tekevät paljon enemmän sosiaalisia aloitteita kuin on luultu. Aloitteet ovat joskus niin hentoja, että ne jäävät huomaamatta. Onkin tärkeää, että varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on sensitiivisyyttä huomata ne ja tukea lapsia.

– Sensitiivisyys on opittavassa oleva taito, joka korreloi koulutuksen kanssa. Mitä korkeampi koulutus, sitä sensitiivisempi ote yleensä on. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat näyttävät videotutkimustemme mukaan olevan sensitiivisempiä kuin varhaiskasvatuksen opettajat, jotka puolestaan ovat usein sensitiivisempiä kuin varhaiskasvatuksen lastenhoitajat.

Pienillä lapsilla on luontainen halu tehdä hyvää ja auttaa. He haluavat ilahduttaa ja olla avuksi. Taaperot tekevät runsaasti auttamisen aloitteita. Niitä ei tarvitse palkita tai ylistää, mutta niille täytyy antaa tilaa.

Esimerkiksi halu lohduttaa loukkaantunutta lasta voi näkyä pienenä liikahduksena, otsan kurtistamisena tai pään kääntämisenä tätä kohti. Ne ovat merkkejä siitä, että taapero haluaa vastata toisen pahaan mieleen. Temperamenttieroista johtuen eri lapset ilmaisevat itseään eri tavoin, mutta käyttäytymisen huomaa, kun osaa katsoa. Nähdessään, että taaperolla on aikomus lohduttaa, varhaiskasvatuksen opettaja voi avata kanavan, jonka kautta se pääsee tapahtumaan.

– Jos lapsen lohduttamistaipumusta ei huomata, se alkaa hävitä tai ruostuu. Varhaiskasvatuksen henkilöstön sensitiivisyys on valtavan tärkeää etenkin taaperoille, koska siinä iässä luodaan sosiaalisen käyttäytymisen perusta.

Lapsi tunnistaa reiluuden

Meillä on sisäänrakennettu valmius nähdä hyvää ja valmius tunnistaa reiluja, myötämielisiä tekoja. Kun taapero havaitsee jonkun toimivan väärin, se näkyy usein vetäytymisenä. Lapsi kääntää esimerkiksi päänsä pois. Tämä näkyy fysiologisissa mittauksissa stressitason kohoamiseen liittyvinä vaikutuksina.

– Tässä on siemen sille ilmiölle, jota voi kutsua ulkopuolelle jättämiseksi.

Taaperot alkavat karsastaa lasta, joka toimii ”väärin”. Jos joku taapero on syystä tai toisesta vielä niin heiveröinen, että hänen tunnesäätelyn taitonsa ovat vasta aivan alkuvaiheessa ja hän sotkee leikkejä tai tekee jotain muuta epäsopivaa, muut alkava karttaa hänen seuraansa.

Ulkopuolelle jättäminen vahvistaa ei-toivottuja käyttäytymistapoja. Siksi on tärkeää, että varhaiskasvatuksen opettaja tai varhaiskasvatuksen lastenhoitaja puuttuu tilanteeseen ja auttaa lasta säätelemään tunteitaan.

Pienet lapset haluavat, että kaikki saavat yhtä paljon. Asioiden pitää mennä tasan. Se on reilua. Tätä on testattu järjestetyissä kokeissa. Esimerkiksi niin, että resursseista on pulaa, eikä kaikille riitä yhtä paljon. Lapset ratkaisevat tämän niin, että se lapsi, josta on tarkoituksella tehty erilainen, jätetään ilman.

Jos aikuinen puuttuu tilanteeseen ja alkaa kehua ilman jäänyttä erilaista lasta tyyliin ”voi otta sä oot ihana, mä niin tykkään susta”, muut lapset hämmentyvät. He jättävät erilaisen lapsen edelleen ilman, mutta heistä tuntuu tosi pahalta, mikä näkyy fysiologisissa mittauksissa.

– Tämä osoittaa, miten paljon varhaiskasvatuksen henkilöstö voi vaikuttaa siihen, ketkä tulevat liitetyiksi joukkoon.

Sosiaalisissa tilanteissa opitaan tunnesäätelyä

Lapsessa kilpailee tavallaan kaksi eri käyttäytymistapaa. Toinen suosii oikeudenmukaisuutta ja myötämielisyyttä, toinen karttaa ”väärin” toimivia. Kun tämä ymmärretään, voidaan rakentaa oppimisympäristöjä ja toimintakulttuureja, missä hyvä pääsee vapautumaan.

Pienet lapset ovat kehityksensä alkutaipaleella. Heillä on osin temperamentistaan, osin lyhytaikaisesta elämänkerrallisesta kokemuksestaan johtuen erilaiset tunnesäätelyn edellytykset. Nähdessään kivan leikin tai jotain muuta palkitsevaa, taapero haluaa saada sen. Puutteelliset säätelytaidot omaava lapsi saattaa käyttäytyä tunkeilevasti, minkä muut taaperot kokevat ei-toivottuna käyttäytymisenä ja sulkevat hänet pois leikistä, jollei kukaan auta häntä liittymään leikkiin rakentavalla tavalla.

Nina Sajaniemi korostaa, että impulsiivinen käyttäytyminen on syvällä ihmisen biologiassa oleva käyttäytymistaipumus. Kaikki elolliset toimijat toimivat mielihyväperiaatteella. Kun ihminen näkee jotain palkitsevaa, kuten toisen riemun tai kivan tekemisen, hän haluaa mennä sitä kohti.

Lapsi oppii vähitellen, ettei hän voi saada aina sitä, mitä haluaa. Hän oppii myös odottamaan. Taapero ei tätä vielä osaa vaan tarvitsee siihen ohjausta.

– Tunteita voi oppia säätelemään vain kokemalla tunteita. Sosiaaliset tilanteet tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia tunnesäätelyn oppimiseen varhaiskasvatuksen henkilöstön tuella, sanoo Nina Sajaniemi.

Tiina Komi kuva Nina Kaverinen

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 3/22. Lastentarha on Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton jäsenlehti ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin ja kirjastoihin: tilaukset vol.fi -> Lastentarha

Tapahtumat

Yhdistyksemme