Ohita navigaatio

Suomalais-venäläisen päiväkoti Kalinkan johtaja Merja Värtö: Jokaisella on oikeus omaan äidinkieleensä

Päiväkoti Kalinkassa työskentelee useita venäjää äidinkielenään puhuvia varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Ukrainan sota on järkyttänyt syvästi heitä kaikkia, ja sodan seurauksena monet heistä pelkäävät puhua omaa äidinkieltään päiväkodin ulkopuolella. Suru ja häpeä synnyinmaan puolesta ei kuitenkaan näy iloisessa työpäivässä. Kalinka luottaa edelleen luovuuden voimaan.

Heti Venäjän hyökkäystä seuraavana päivänä moni lapsi kysyi Kalinkan työntekijöiltä, onko Venäjä paha, ja mitä sota tarkoittaa. Päiväkodin johtaja Merja Värtö on joutunut hetken miettimään, mitä vastata.

– Sodasta olemme puhuneet niin, että kun ihmiset suuttuvat oikein kovasti, he voivat satuttaa toisiaan, mikä ei tietenkään ole oikein. Olemme puhuneet asiasta lohdullisesti ja olleet aina valmiita kuuntelemaan.

Maaliskuussa Merja Värtö huomasi, kuinka viisivuotiaat pojat rakensivat legoista aseita, ja olivat myös levottomampia kuin yleensä.

– Lapset imevät aikuisten tunteita. Jos niitä ei käsitellä, voi mieleen jäädä turvattomuutta ja ahdistusta. Monet venäjänkielisten perheiden vanhemmat ovat olleet tilanteen vuoksi hyvin ahdistuneita, ja tunne on välittynyt lapsiin.

Värtö on huomannut, että moni venäjänkielinen vanhempi arastelee käyttää omaa äidinkieltään päiväkodin ulkopuolella. He pelkäävät, että heihin suhtaudutaan vihamielisesti. Ryssittelyä moni onkin joutunut kokemaan.

– Nyt olisi hyvä muistaa, että venäläisten lisäksi monista muistakin maista tulleiden äidinkieli on venäjä, muun muassa lukuisten ukrainalaisten.

Lupa omiin tunteisiin

Moskovassa syntynyt lastenhoitaja Vera kertoo, että kauhun tunne asettui häneen heti, kun hän katseli uutisia venäläiseltä tv-kanavalta ja kuunteli Putinin puhetta, jossa tämä kertoi ”sotilaallisesta erikoisoperaatiosta Ukrainaan”.

– Se oli shokki. Tiesin, että hän valehtelee, ja että tulossa on jotain paljon pahempaa, mikä sitten suomalaisia uutisia seuratessa osoittautuikin todeksi.

Vera opiskeli Pietarissa diplomi-insinööriksi. Suomeen muutettuaan hän pääsi harjoittelijaksi Kalinkaan, innostui alasta ja opiskeli lähihoitajaksi.

– Suuren osan elämästäni olen asunut Suomessa, mutta Venäjällä asuu edelleen iäkkäitä sukulaisia, joiden kanssa en voi puhua nykytilanteesta. He ovat täysin Putinin puheiden aivopesemiä, samoin kuin äitini, joka asuu täällä Suomessa. Venäjän propaganda ulottuu valitettavasti myös tänne asti heihin, jotka seuraavat kielitaidon puutteessa vain Venäjän mediaa.

Vera sureekin sitä, että hänellä on liki päivittäin erimielisyyksiä äitinsä kanssa. Asioiden oikeilla nimillä hän pystyy puhumaan suomalaisten ystäviensä kanssa. Venäjällä asuvien ystävien kanssa asiasta ei voi enää puhua.

– Kaksi päivää sodan syttymisen jälkeen he vielä puhuivat sodasta, mutta sitten tuo sana julistettiin pannaan. Sen käyttämisestä voi saada 15 vuotta vankeutta. Nyt Venäjällä vallitsee pelon ilmapiiri.

Vera kertoo olevansa kiitollinen siitä, kuinka työyhteisössä on suhtauduttu hänen, samoin kuin muiden Venäjältä aikanaan tänne muuttaneiden tunteisiin.

– Työkaverit ovat olleet hyvin empaattisia, samoin lasten vanhemmat. Jotkut heistä ovat kysyneet, kuinka jaksan olla töissä.

 Omassa työssään viisivuotiaiden ryhmässä Vera pystyy siirtämään alitajunnassaan jäytävän surun ja pelon toisaalle. Juuri haastattelupäivänä ryhmässä vietetään nurinkurin-päivää, jolloin kaikki tehdään nurinpäin. Ruoka syödään pöydän alla ja lepohetki vietetään lattialla, eikä sängyssä. Vaatteetkin saa laittaa päälle väärinpäin, jos siltä tuntuu. Hassuista tilanteista syntyy vapauttavaa naurua, joka saa Verankin unohtamaan hetkeksi kaikki pahat uutiset.

Kieli ilman kulttuuria on tyhjää

 Merja Värtön äidin isä oli Venäjältä paennut emigrantti, joka uudessa kotimaassaan ei halunnut puhua venäjää.

– Olin surullinen siitä, ettei hieno kieli säilynyt suvussa. Minä päätin ottaa sen perheelleni takaisin. Kaikki viisi lastani on käynyt Suomalais-venäläisen koulun ja heistä neljä aloitti jo Kalinkassa kieleen ja kulttuuriin tutustumisen.

Kalinkaan töihin Merja Värtö päätyi hauskan sattuman kautta.

– Kun hain kahdelle lapselleni hoitopaikkaa Kalinkasta, piti hakemukseen laittaa myös ammatti, joka minulla tuolloin oli lastentarhanopettaja. Hämmästyin, kun minulle sitten soitettiin, että haluaisinko tulla tänne töihin lastentarhanopettajaksi. Työhaastattelukin oli poikkeuksellinen. Kun kerroin, etten pääse haastatteluun, koska lapsi on kipeänä, niin silloinen johtaja tuli kotiin haastattelemaan.

Venäläistä kulttuuria Värtö on arvostanut aina, ja iloitsee, kun on saanut elää sen keskellä myös omassa työssään. Päiväkodin kirjastosta löytyy venäläistä lastenkirjallisuutta. Venäjää äidinkielenään puhuvat opettajat ja lastenhoitajat osaavat lukuisia loruja ja lauluja, jotka tarttuvat nopeasti lasten ja aikuistenkin mieliin. Ja salissa on taiteilija Alexander Reichsteinin rakentama Pushkinin satupuu, joka innostaa jännittäviin leikkeihin.

Päiväkodissa lapset oppivat venäjän kielen tohtori Ekaterina Protassovan kehittämän kielileikkimenetelmän avulla.

– Suomalaiset, samoin kuin monista muistakin kulttuureista tulleet lapset omaksuvat kielen leikiten.

Alussa päiväkodin nimi oli Venäjänkielinen päiväkoti Kalinka.

– Se herätti luulon, että täällä toimitaan vain venäjän kielellä, siksi nimi muutettiin. Vanha nimi herätti toiminnan alussa myös ajatuksia siitä, että toiminta olisi jotenkin poliittisesti sitoutunutta, jota se ei ole koskaan ollut. Politiikka ei ole koskaan kuulunut tähän taloon, Värtö painottaa.

Merja Värtö on iloinnut aktiivisesta vanhempaintoimikunnasta, joka on järjestänyt päiväkodissa lukuisia erilaisia tempauksia, kuten illallisia, tanssiaisia ja teatteriesityksiä. Yhdessä on tehty myös monia matkoja Pietariin.

Tänä vuonna eläkkeelle jäävä Värtö kertoo, että itku tulee lähdön hetkellä varmasti.

– Olen hoitanut tätä kuin kuudetta lastani.

Viimeiset vuodet eivät tosin olleet sellaisia, jollaisiksi Merja Värtö ne kuvitteli.

– Ensin korona ja sitten tämä sota. Mutta kannan mielessäni monia upeita vuosia, kaikkia yhteisiä tapahtumia henkilökunnan, vanhempaintoimikunnan ja lasten kanssa.

 Haastateltavan lastenhoitaja Veran nimi on muutettu turvallisuussyistä.

 

Suomalais-venäläinen päiväkoti Kalinka

Päiväkoti Kalinka on Suomalais-venäläisen koulun kannatusyhdistys ry:n ylläpitämä yksityinen päiväkoti, jossa on tilat neljälle lapsiryhmälle, yhteensä 84 lapselle.

Arkkitehti Osmo Siparin suunnittelema päiväkoti rakennettiin vuonna 1990 Helsingin Kaarelaan. Rakennuksen arkkitehtuuri sekä päiväkodin kielileikki-menetelmä on saanut myös kansainvälistä huomiota, ja talossa onkin vieraillut lukuisia ryhmiä eri maista.

Kalinka on kaksikielinen. Kaikki toiminta tapahtuu suomeksi ja venäjäksi. Henkilökunta on suomea ja venäjää äidinkielenään puhuvia varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Kalinkassa painotetaan oman äidinkielen kehityksen tukemista.

Teksti Anne Tarsalainen, kuva Tapani Romppainen

Tapahtumat

Yhdistyksemme