Ohita navigaatio

Taidekasvatus on lahja

Osa varhaiskasvatuksen henkilöstöstä ajattelee, että alle kolmevuotiaita lapsia voi ryhtyä taidekasvattamaan vasta sitten, kun he kasvavat isommiksi. Osa kokee, ettei heillä ole itsellä riittävästi osaamista. He eivät ole mielestään musikaalisia tai taiteellisia.

Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala ei hämmästy Karvin arvioinnissa alle kolmevuotiaiden taidekasvatuksessa esiin nousseita puutteita. Elinvoimainen taidekasvatus ei koskaan ehtinyt juurtua pienten ryhmiin, vaikka niihin siirtyi 1980-luvulla lastentarhanopettajia.

Kun 1990-luvun taitteessa alettiin puhua siitä, että ohjattu toiminta alistaa ja rajoittaa lasta, taidekasvatus päästettiin tässä muutosmylläkässä näivettymään isompienkin ryhmässä. Siihen asti esimerkiksi musiikkikasvatus oli jokapäiväistä, nykyisin harvinaisempaa herkkua. – Vaikka lapset elävät tärkeimpiä vuosiaan, varhaiskasvatuksessa jätetään tekemättä paljon asioita, joita voitaisiin tehdä. Esimerkiksi musiikkikasvatus pitäisi aivotutkimuksen mukaan aloittaa viimeistään syntymästä, eikä ole yhtään hyvää syytä, miksi sen jättäisi tekemättä.

Varhaiskasvatuksessa on viime vuosikymmeninä ollut liikaa vapautta tehdä tai jättää tekemättä asioita. Samalla varhaiskasvatuksen henkilöstölle on sysätty liikaa vastuuta. Kalliala muistuttaa, että nyt varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatuksen valtakunnalliset perusteet velvoittavat. Ne eivät kuitenkaan anna eväitä esimerkiksi siihen, miten taidekasvatusta pitää soveltaa pienten ryhmässä. – Asiat eivät tapahdu omalla painollaan vaan vasussa esiin nostettujen asioiden äärelle on pysähdyttävä ja mietittävä, miten esimerkiksi pienten taidekasvatuksen velvoite täytetään. Se vaatii omanlaistaan osaamista ja ymmärrystä.

Taidekasvatus on tekemistä

Osa varhaiskasvatuksen henkilöstöstä kokee, että heidän osaamisessaan taidekasvattajina on puutteita. Kalliala on tästä sekä iloinen että pahoillaan. Pahoillaan siitä, ettei koulutus tai työkokemus ole antanut riittäviä valmiuksia. Iloinen siitä, että varhaiskasvatuksen opettajat ja hoitajat tunnistavat sen, mihin he tarvitsevat lisää tietoa ja osaamista. – Jos ei osaa jotain, pitää opetella. Varhaiskasvatus tarjoaa opettajille jatkuvan mahdollisuuden harjoitella uusia asioita.

Tarvitaan myös täydennyskoulutusta. Varhaiskasvatuksesta puuttuu Kallialan mielestä kunnollista opetusmateriaalia. Valtakunnalliseen levitykseen pitäisi viipymättä tuottaa rahaa säästämättä materiaalipaketti videoesimerkkeineen muun muassa alle kolmevuotiaiden taidekasvatuksesta. Ilman konkreettisia esimerkkejä on usein vaikea toteuttaa pienille sopivaa taidekasvatusta.

Kalliala kertoo esimerkin 2–3 -vuotiaiden kuvataidetuokiosta. Taaperot saivat ensin tupsuttaa valmiiseen kuusen malliseen sapluunaan vihreän värin. Kun väri kuivui, jokainen lapsi sai muutaman pumpulipallon kuuseensa liimattavaksi. Kalliala seurasi, miten eräs lapsi kiinnostui liimasta ja olisi halunnut tutkia sitä mutta hänen kättään ohjattiin painamaan pumpulipallerot kuuseen. – Kuvataidetuokio alkoi ja loppui hyvin nopeasti.

Toinen esimerkki on Iso-Britanniasta, jossa Kalliala on käynyt tutustumassa useita kertoja varhaiskasvatukseen. Tässäkin esimerkissä pienille on annettu liimaa. Pöydät on peitetty tummalla paperilla reunoja myöten.

Taaperot tutkivat valkoisen liiman olemusta. He kastoivat pensseleitään liimapurkkiin ja vetelivät antaumuksella liimaa pitkin pöytää. Liimaa meni käsiin ja vähän poskiinkin, mutta se ei haitannut. Kun liimausvaihe oli ohi, lapset pääsivät ihastelemaan, miten paperisilppu tarttui liimaiseen paperiin. – Lapset sitoutuivat toimintaan sellaisella antaumuksella, ettei minulle jäänyt epäselväksi, miten valtavan merkityksellistä se heille oli. Lasten päähän ei kaadettu valmista mallia siitä, miltä lopputuloksen piti näyttää. Tekeminen on pääasia, ei lopputulos.

Osa henkilöstöstä on sitä mieltä, että aikapula jarruttaa taidekasvatusta. Tämäkin selitys on Kallialan mielestä kestämätön. Hän ottaa aikaa kellosta ja esittää lorun Harakka huttua keittää. Tähän leikkiin – tai sanataiteen esitykseen – menee 15 sekuntia. – Mielestäni päiväkodeissa menee kohtuuttomasti aikaa kaikenlaiseen kirjaamiseen, raportointiin ja kokouksiin. Näitä pitäisi karsia, jotta aikaa riittää lasten kanssa toimimiseen.

Tilaa ihmettelylle

Taidekasvatus saattaa kuulostaa juhlalliselta. Kannattaa muistaa, että taide ja leikki ovat sisaruksia. Esimerkiksi sillä, missä draamakasvatuksen ja leikin raja kulkee, ei ole merkitystä vaan sillä, että aikuinen menee mukaan kuvitteluun ja vie leikkiä eteenpäin.

Kuvitteluleikit, musiikki, kuvataide, sanataide, draama ja tanssi kumpuavat kaikki samasta idusta. Taidekasvatuksen ja muun toiminnan raja on vain veteen piirretty viiva. Taidekasvatukseen kuuluvat sekä taiteen tuottaminen itse että sen vastaanottaminen.

Taidekasvatus on lahja lapselle. Tällainen on esimerkiksi nukkarissa laulettu tuutulaulu.

Kallialan mielestä musiikkia pitää olla joka päivä, samoin sanataidetta. Jos opettaja puhaltaa hengen pehmoleluun, siitä tulee lemmikki, joka elää lasten ja henkilöstön kanssa päivästä toiseen – ja tällainen leikkihän on draamakasvatusta. Lapsilla pitää olla päivittäin mahdollisuus kuvalliseen ilmaisuun. Tarvitaan myös pöytäteatteria ja tanssia!

Pienten kanssa kannattaa viljellä tapoja, jotka toistuvat. Aamupiirit ja muut ryhmän yhteiset hetket ovat lyhyitä, joten ne kannattaa käyttää viisaasti lauluihin, tanssiin, draamaan, sanataiteeseen ja kuvalliseen ilmaisuun.

Kyse ei ole suorituksista vaan yhteisistä kokemuksista ja ilosta, jonka rinnalla tapahtuu myös oppimista. Taidekasvatusta toteutetaan sekä suunnitellusti että spontaaneissa tilanteissa. Esimerkiksi, kun lapset kiinnittävät ulkona huomiota varikseen, voidaan yhdessä laulaa, että ”kolme varista, istui aidalla, silivati seilaa, silivati seilaa, yksi lensi pois”.

– Ihmettelylle täytyy jättää tilaa! Lätäkössä puut kasvavat väärinpäin ja linnut lentävät syvällä, sanoo varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala.

Tyvestä puuhun – kohti elävää taidekasvatusta

  • Tehkää aamupiiristä yhteinen taidekasvatus- ja leikkihetki.
  • Opetelkaa yhdessä tiimin kanssa lauluja ja leikkejä. Aloittakaa parista aamupiirilaulusta ja -leikistä sekä tuutulaulusta, jonka voi laulaa nukkarissa joka päivä.
  • Viljelkää sanataidetta iloisesti ja uutterasti. Ujuttakaa rikasta kieltä, loruja, lauluja ja tarinoita päivän kaikkiin tilanteisiin.
  • Maalatkaa, muovailkaa, piirtäkää ja liimatkaa lasten kanssa. Harjaannuttakaa lasten käden taitoja monipuolisesti. Laittakaa lasten töitä esille.
  • Lainatkaa kirjastosta kirjoja, joissa on erityylisiä kuvituksia ja tekstejä. Katselkaa ja lukekaa niitä lasten kanssa eri kokoonpanoissa.
  • Valmistakaa pöytäteatterivälineistöä ja kartuttakaa sitä vähitellen.
  • Leikkikää lasten kanssa kuvitteluleikkejä, perinteisiä sormileikkejä ja muita leikkejä päivittäin.
  • Eläkää lasten kanssa taidekasvatuksellista elämää myös ulkona.

Puutteita taidekasvatuksessa

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvin toteuttaman arvioinnin mukaan taidekasvatuksessa on puutteita. Kuvataidekasvatus ja osin musiikkikasvatuskaan eivät ole osa varhaiskasvatuksen päivittäistä arkea. Niiden toteuttaminen on osassa päiväkoteja satunnaista.

Päiväkotien henkilöstöstä kolmannes raportoi, että kuvataidekasvatusta on tarjolla kuukausittain tai harvemmin. Kaksi kolmannesta vastaajista raportoi, että draamaa, tanssia ja teatteria on tarjolla kuukausittain tai harvemmin.

Vain puolet kyselyyn vastanneista kertoi, että lapsille luetaan joka päivä tai, että lasten kanssa riimitellään, lorutellaan ja leikitään kielellisesti päivittäin.

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 1/2020

Teksti Tiina Komi

Kuva Nina Kaverinen

Tapahtumat

Yhdistyksemme