Tarinareppu tuo kirjan osaksi arkea ”tunteista on helppo jutella”

Tarinareppu-hanke toi kirjallisuuden päiväkotiin uudella tavalla ja lisäsi yhteisöllisyyttä huimasti. Hanke päättyi mutta Tarinareppu jatkuu Pikkurepussa  täydentäen päiväkodin arvomaailmaa eli ystävyyden ja kaveritaitojen merkitystä.

Varhaiskasvatuksen opettaja Saara Kouhia on hyvin tyytyväinen Tarinareppu-hankkeeseen ja sen mukanaan tuomiin innostaviin asioihin.

Hän on oppinut paljon uutta ja saanut käyttää luovuuttaan. Yhteistyö päiväkodin eri ryhmien kesken on syventynyt.

Yhdessä ideoiminen on hienoa ja se on vastavuoroista.

”Tässä päiväkodissa työskentelyilmapiiri on hyvä ja nyt se on entisestään parantunut. Autamme toisiamme yli ryhmärajojen ja opimme toisiltamme. Olen oppinut nuoremmilta paljon”, Kouhia kiittelee.

Punainen lanka

Tarinareppu on porilaisen Pikkurepun päiväkodin hanke. Idean äiti on päiväkodinjohtaja Teija Suvanto.

Hän oli pitkään haaveillut siitä, että päiväkodissa voitaisiin toteuttaa jokin kirjallisuuspohjainen juttu. Vuosi sitten unelma toteutui.

Tarinarepussa koko päiväkoti toimii samojen kirjojen parissa ja jakaa saatuja ideoita, kokemuksia ja elämyksiä. Tavoitteena on saada uusi lastenkirjallisuus kaikin tavoin osaksi arkea.

Koko päiväkoti toimii saman punaisen langan eli kirjallisuuden mukaan. Kun näin tehdään, opettajien päivittäisen toiminnan ideointi ja työn arviointi helpottuvat.

Opetushallitus rahoitti Tarinareppua. Hankerahoilla päiväkotiin hankittiin digitaalista materiaalia. Päiväkodin kaikissa ryhmissä on lapsentasoiset kosketusnäytöt, useampi tabletti, dokumenttikamerat sekä videokamera.

Jokaisesta hankkeessa mukana olleesta kirjasta saatiin valtavasti materiaalia esimerkiksi kaveritaitojen harjoittelemiseen.

”Meidän päiväkodin arvoihin kuuluvat juuri tunnetaitojen ja kaveruuden taitojen kehittäminen ja erilaisuuden hyväksyminen”, Suvanto kertoo.

Joka kirjasta video

Jokaisesta Tarinarepun kirjasta tehtiin video.

Teija Suvanto esittelee videota, jolla lapset esittävät vuorollaan peruukki päässä kirjan päähenkilöä Amandaa (kirjailija-kuvittaja Tom Percivalin kirja Amandan huoli) ja eläytyvät näin hänen maailmaansa.

Lapset pohtivat videolla vuorotellen, mikä huoli on ja kuinka huolen saa pienenemään.

Kirjan kanssa tehtiin työtä Ukrainan sodan syttymisen aikaan, jolloin huolta riitti myös lapsilla.

”Kirjallisuus on hieno keino tunteiden käsittelyyn”, Suvanto sanoo.

Hän on itse kirjallisuuden suurkuluttaja.

”Kirjat ovat minulle tärkeitä. Olen lukenut omille lapsilleni valtavan paljon. Olen tehnyt lukemistani kirjoista lukupäiväkirjoja. Ei ole elämää ilman lukemista”, Suvanto sanoo.

Sama kirja pitkään

Tarinarepussa samaa kirjaa käsitellään lasten kanssa kaksi kuukautta. Näin kirjan teema tulee tutuksi ja syvenee kerta kerralta.

Huoltajille asiasta tiedotetaan paljon ja heillä on mahdollisuus seurata teeman edistymistä päiväkodin Teamsin ja verkkosivujen kautta. Kotoa onkin saatu positiivista palautetta Tarinarepusta.

Kirjasto on päiväkodin hyvä yhteistyökumppani. Perheet voivat lainata kirjaston kirjoja päiväkodin kirjahyllystä. Näin perheitä kannustetaan lukemaan yhdessä. Monet vanhemmat lukevatkin paljon ja innostuvat tutkimaan tarjolla olevia kirjoja.

Tarinareppu-hanke päättyi heinäkuun lopussa 2022 mutta toimintamalli jatkuu.

Syksyllä aloitetaan rakastetun runoilijan Kirsi Kunnaksen parissa. Jokaiseen ryhmään on ostettu viisi Kunnaksen runokirjaa. Kunnaksen lorut ja runot ovat mitä parhainta materiaalia tunteiden ja ystävyyssuhteiden käsittelemiseen.

Tarinareppu laajenee syksyllä myös toiseen päiväkotiin, lähellä sijaitsevaan Leppäkerttuun, jota Suvanto myös johtaa.

Kirja auttaa puhumaan

Pikkurepun aistihuone on jäänyt elämään omaa elämäänsä päiväkodin edellisestä hankkeesta. Aistihuoneessa lapset voivat harjoittaa aistejaan ja kokea luontoelämyksiä esimerkiksi silloin, kun säätila ei mahdollista metsäretkeä.

Tänään neljä lasta tutkii varhaiskasvatuksen opettaja Saara Kouhian kanssa värejä värikuutioiden avulla. Sen jälkeen he etsivät lattialta mukavan paikan pehmeän alustan päältä ja rentoutuvat.

Kouhia lukee heille pientä rauhoittavaa tarinaa, jossa matkataan unen maailmaan.

Uusi toimintakulttuuri on Kouhian mielestä onnistunut. Kaveruusteema on koko ajan esillä ja kun näin on, lasten on helppo puhua kaveruudesta ja myös tunteista.

Kummiryhmätoiminta tukee päiväkodin arvoja ja tuo paljon uutta toimintaan. Kaksi ryhmää toimii toistensa kummiryhminä ja esimerkiksi kerran kuukaudessa tehtäville metsäretkille suunnataan yhdessä kummiryhmän kanssa.

Sadan lapsen talo

Vuosi on kulunut nopeasti ja antanut paljon, Kouhia muistelee:

”Alku oli vähän kaaosta, koska emme vielä tienneet, mihin olemme menossa. Kävimme yhdessä läpi asiat ja myös ongelmakohdat. Nyt on hienoa miettiä, minne polku vie Kirsi Kunnaksen runojen kanssa”, hän sanoo.

”Kunnas on minulle tärkeä runoilija ja on hienoa käsitellä hänen runojaan lasten kanssa.”

Syksyn tullen Kunnaksen runoista tartutaan ensimmäiseksi Sadan lapsen taloon. Runo on kirjailijan pojan Martti Syrjän lapsena kuvittamassa kirjassa Puupuu ja käpypoika (WSOY, 1972).

Sadan lapsen talo

 Siinäpä talossa vasta

on vilskettä, melskettä, molsketta,

jossa juoksee sata lasta.

 Yksi kun yskän saa

ja köhisee,

heti kaikki yskimässä

röhisee

että koko talo töhisee.

 Siinäpä talossa vasta

on suhinaa, tuhinaa, puhinaa

jossa nukkuu sata lasta.

 Yksi kun unen saa

ja nyssyttää,

toiset toisiansa heti

hyssyttää

että

koko talo tyssyttää.

(Kirsi Kunnas)

Päiväkodinjohtaja Teija Suvanto on syystä tyytyväinen onnistuneeseen hakkeeseen.

”Idea on minun mutta en tee tätä yksin vaan meidän hienon henkilökunnan kanssa.”

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 3/22. Lastentarha on Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton jäsenlehti ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin ja kirjastoihin: tilaukset vol.fi -> Lastentarha