Toteutuuko yhden­vertaisuus varhais­kasvatuksessa?

Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee lisää osaamista syrjinnän tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Hyvä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelu luo arkeen syrjintää ehkäiseviä käytänteitä. Ylevät tavoitteet ilman konkretiaa eivät riitä.

Päiväkodin lapset lähtevät joulukirkkoon. Uskontokuntaan kuulumattomat ja muihin uskontokuntiin kuuluvat lapset jäävät päiväkotiin askartelemaan, vaikka kirkosta pois jääville lapsille olisi järjestettävä tavoitteiltaan samankaltaista toimintaa ilman uskonnollista sisältöä.

– Askartelu ei sitä ole, eikä se edistä yhdenvertaisuutta, sanoo projektitutija Anna Mikkola Itä-Suomen yliopistosta.

Jos kaikki eri uskontoihin kuuluvat päiväkodin lapset osallistuisivat joulukirkkoon, kyse olisi syrjinnästä. Kaikkia lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti heidän taustastaan, ominaisuuksistaan tai taidoistaan riippumatta.

Varhaiskasvatuksessa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä arvoja. Silti arjessa saatetaan toimia huomaamatta tavalla, joka ei edistä niitä.

Mikkola teki valtioneuvoston kanslian yhdenvertaisuusvaltuutetulta tilaaman selvityksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelusta. Selvitys toteutettiin tekemällä laaja kysely varhaiskasvatuksen järjestäjille ja palvelun tuottajille sekä haastattelemalla varhaiskasvatuksen johtajia. Haastattelut tapahtuivat aikana, jolloin yhdenvertaisuusselvityksen laatiminen oli vielä päiväkotien vastuulla. Nyt laki on muuttunut.

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia edistämään toiminnassaan yhdenvertaisuutta. Niillä on velvollisuus laatia yhdenvertaisuussuunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tasa-arvosuunnitteluvelvoite koskee edelleen toimipaikkoja.

Kaikki ovat samanarvoisia, vai ovatko? 

Tutkimuksissa on noussut esiin huolestuttavia tapauksia, joissa jo varsin nuoret lapset ovat kokeneet syrjintää tai häirintää esimerkiksi alkuperän, uskonnon, vammaisuuden tai terveydentilan perusteella.

Asiantuntija Mervi Majoinen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta kertoo, että yhdenvertaisuusvaltuutettu sai viime vuonna 33 varhaiskasvatuksessa tapahtuneeseen syrjintään tai yhdenvertaisuuteen liittyvää yhteydenottoa. Kaikkien koulutus- ja kasvatusyhteydenottojen määrä oli 317 vuonna 2024.

Vanhemmat ottavat yhdenvertaisuusvaltuutettuun yhteyttä esimerkiksi vammaisten lasten palvelujen toteutumiseen ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämiseen liittyen. Yhteydenotto voi koskea esimerkiksi vammaisen lapsen mahdollisuutta osallistua retkelle.

Yhdenvertaisuus on Suomen perustuslakiin kirjattu perusoikeus. Se tarkoittaa, että kaikki ovat samanarvoisia riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, ihonväristä, kielestä, uskonnosta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Kaikilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet koulutuksen ja erilaisten palvelujen saamiseen.

Vaikka tasa-arvo ja yhdenvertaisuus koetaan varhaiskasvatuksessa tärkeiksi arvoiksi, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo suunnitelmiin suhtautuminen jakaa leirin kahtia. Osa pitää niitä turhina asioita, jotka vain lisäväät hallinnollista työtä.

Toukokuussa julkaistun selvityksen mukaan suunnittelutyö oli käynnistynyt valtaosassa varhaiskasvatuksen toimipaikoista. Haastatellut päiväkotien johtajat suhtautuivat suunnitelmien tekemiseen myönteisesti. He kokivat suunnittelun raamittavan työtä, lisäävän tietoisuutta ja tuovan keskusteluun yhteistä tavoitteellisuutta.

Suunnitelmasta tekoihin

Suunnitelman laatiminen ei tarkoita sitä, että velvoite yhdenvertaisuuden edistämiseen olisi täytetty. Se on vasta lähtökohta.

Mervi Majoinen muistuttaa, että suunnitteluvelvollisuus on vain osa varhaiskasvatuksen järjestäjän velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta. Käytänteitä tarkastellessa on huomattu, että varhaiskasvatuksessa on sekä suoraa että välillistä, arjen rakenteisiin piiloutunutta syrjintää. On tärkeä havaita ja muuttaa käytänteitä, jotka saattavat johtaa välillisesti syrjiviin tilanteisiin.

Majoinen toivoo, että lain muutoksesta huolimatta yhdenvertaisuussuunnitelmien tekemistä jatketaan toimipaikkojen tasolla, esimerkiksi päiväkodeissa. Mitä lähempänä varhaiskasvatuksen arkea suunnittelua ja arviointia tehdään, sitä paremmin yhdenvertaisuus toteutuu.

– Suunnittelun ideana on se, että varhaiskasvatuksen henkilöstö oppivat havaitsemaan aiempaa paremmin asioita, jotka asettavat ihmisryhmiä heikompaan asemaan. Kun tämä tapahtuu arjen tasolla, se on tehokasta. Mahdolliset ongelmat havaitaan ajoissa.

Majoinen kertoo esimerkin lapsen ruoka-aineallergioiden huomioimisesta. Jos ryhmässä on lapsi, jolla on vakava maitoallergia, välillisen syrjinnän riskin voi välttää ottamalla koko ryhmälle maidottomat eväät tilanteisiin, joissa on kohonnut kontaminaatioriski. Näin allerginen lapsi voi osallistua turvallisesti esimerkiksi retkille.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun teettämästä selvityksestä ilmeni, että yhdenvertaisuuden toteutumisen arviointi varhaiskasvatuksen arjessa on tärkeä tehdä toiminnan eri osa-alueita tarkastellen ja erilaisten syrjinnän mahdollisuuksien näkökulmasta. Varhaiskasvatusta tarkastellaan usein pedagogisten ratkaisujen kautta ja mahdolliset puutteet yhdenvertaisuuden toteutumisessa jäävät arvioimatta. Kun syrjintäperusteiden näkökulma puuttuu, toimenpiteet eivät lisää yhdenvertaisuutta.

Yhdenvertaisuussuunnitelma sisältää myös arvioinnin, jonka pohjalta päiväkodeissa ja lapsiryhmissä asetetaan tavoitteet. Tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävien toimenpiteiden konkretisoiminen on oleellista. Jos tavoitteet jäävät yleisluonteisiksi lauseiksi ”edistetään tasa-arvoa” tai ”ryhmässä ei hyväksytä kiusaamista”, niiden toteutumista on vaikea seurata. Konkreettiset toimenpiteet ehkäisevät ei-toivottua toimintaa.

Mikkola muistuttaa, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole toiminnan lähtökohta vaan tavoite. Kun ymmärretään, että nämä eivät ole vielä toteutuneet, niistä tulee päämääriä, joiden saavuttaminen on vielä kesken, mutta joita kohti pyritään. Suunnitelma on elävä asiakirja ja konkreettinen väline, jonka avulla varhaiskasvatusyksiköissä ja lapsiryhmissä toimitaan.

Päiväkodin henkilöstön on tärkeä tunnistaa sellaisia tilanteita, joissa toimitaan syrjinnän estämiseksi mutta ei edistetä yhdenvertaisuutta. Tällainen dialogi saattaa vaatia puhetavan muutosta.

Osaamista on vahvistettava

Yhdenvertaisuuden edistämisessä on tärkeä huomioida henkilöstön osaamistarpeet. Jos henkilöstöllä ei ole riittävää käsitteellistä osaamista syrjinnästä, yhdenvertaisuussuunnitelman tekeminen jää helposti pinnalliseksi. Siksi on tärkeä, että kaikilla olisi osaamista syrjinnästä ja yhdenvertaisuussuunnittelusta.

– Tämä pitäisi varmistaa kaikissa alan koulutuksissa sekä tarjota tarvittaessa täydennyskoulutusta, Majoinen sanoo.

Anna Mikkola on samaa mieltä.

– Osaamisen vahvistaminen on tärkeää. Pohja tälle luodaan varhaiskasvatuksen henkilöstön peruskoulutuksessa.

– Varhaiskasvatuksen työntekijä saattaa ajatella, että hänen pyrkimyksensä on hyvä, mutta se voi olla syrjivä. Henkilöstöltä vaaditaan tiedostamista, herkkyyttä ja sensitiivisyyttä sekä kykyä keskustella myös vaikeista asioista, Mikkola jatkaa.

Hän korostaa, ettei yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen voi perustua vain yksittäisten henkilöiden kiinnostuneisuuteen, vaan se koskee koko varhaiskasvatuksen henkilöstöä varhaiskasvatuksen lastenhoitajista päiväkodin johtajiin myös riippumatta siitä, onko kyseisessä yksikössä esimerkiksi kulttuurista moninaisuutta.

– Antirasistinen työ koskee kaikkia yksiköitä riippumatta siitä, onko siellä tunnistettavissa vähemmistöihin kuuluvia lapsia ja perheitä.

Teksti Tiina Komi Kuvat Getty Images, Anna Mikkola ja Mervi Majoinen