Työilmapiirin myrkyttäjät

Töissä puhutaan pahaa selän takana. Palaverissa pyöritellään silmiä toisten ­ehdotuksille. Miten ikävän toiminnan voi muuttaa paremmaksi?

Psykoterapeutti Heli Pruuki kehottaa rakentamaan yhdessä työpaikkaa, jossa tunteita voi ilmaista turvallisesti. Jokainen on vastuussa siitä, että työssä voidaan hyvin. Huono käytös on epäsuoraa aggression kanavointia. Käytös kertoo siitä, että omaa tunnetta ei osata käsitellä. Joskus huono käytös voi kieliä tarpeesta vahvistaa omaa asemaa eli esimerkiksi halusta edetä uralla. Heli Pruuki on psykoterapeutti ja teologian tohtori, ja hän on kirjoittanut yhdessä psykoterapeutti Terhi Ketola-Huttusen kanssa kirjan Vihainen nainen – hyvä, paha aggressio (Kirja­paja, 2018).

Pruukin ja Ketola-Huttusen kirjassa todetaan, että epäterveen aggression kanavoinnin pysäyttäminen vaatii peiliin katsomista. Mitä tunteita tapahtuma herättää – esimerkiksi pelkoa tai huolta? Onko tunteen taustalla konfliktin pelko?Aggressio on sinänsä tarpeellinen tunne. Viha auttaa viemään asioita eteenpäin, vetämään rajoja ja se antaa rohkeutta kertoa omista tunteistaan muille. Aggression avulla voi saada voimaa tehdä iloa tuovia asioita.Tunnemaailma luodaan lapsuudessa.

On hyvä pohtia, miten lapsuudenperheessä ratkottiin ristiriidat ja kuinka ne sovittiin. Oliko kotona lupa ilmaista tunteita? Jos kotona ei ole voinut näyttää kiukkua tai jos on joutunut sisarusparvessa altavastaajan rooliin, se voi heijastella aikuisuuteen ja myös työyhteisöön.

Ota vastuu

Heli Pruuki toteaa, että epäsuora tai passiivis-aggressiivinen käytös eli esimerkiksi silmien pyörittely, vino hymyily toisen puheille, jatkuva toisten neuvominen tai ovien paiskominen kertoo siitä, että toimija ei osaa ilmaista asioita rakentavasti ja ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestään. Ikävä käytös myrkyttää työpaikan ilmapiiriä. Epäterve tunneilmasto heijastelee päiväkodissa myös lapsiin. Varhaiskasvatus on vaativaa moniammatillista yhteistyötä, jossa hyvä ilmapiiri on erityisen tärkeä. Työpaikka on työn tekemistä varten.

”Tulehtunut ilmapiiri on kierre, joka ruokkii itseään. Joskus on hyvä pyytää työpaikalle ulkopuolinen työnohjaaja tai konsultti, jotta kierre saadaan katkaistua”, Pruuki sanoo.

Positiivisuus ­voimavarana

Työpaikalla jokainen on vastuussa ilmapiiristä. On hyvä kysyä itseltään, mitä tulee sisään, kun minä tulen sisään? Tuonko töihin omia ongelmiani, miten rakennan omalta osaltani hyvää yhteisöä? Millainen työtoveri olen?

Päiväkodissa työskentely on tunnetyötä. Yksi ohjenuora hyvän ilmapiirin rakentamisessa on positiivinen asenne. Kun ajattelee lähtökohtaisesti muista hyvää ja suhtautuu toisiin kannustavasti, kantaa omaa korttaan paremman työilmapiirin kekoon. Positiivinen kierre ruokkii itseään. Jos esimerkiksi legot on jätetty edellisenä iltapäivänä keräämättä, voisi aamulla töihin mennessään miettiä positiivista syytä tähän sen sijaan, että hermostuu ja antaa kiukun näkyä. Legot on saatettu jättää sijoilleen vaikkapa siksi, että rakentelua halutaan aamulla jatkaa.

Esihenkilö on avainasemassa työpaikan ilmapiirin rakentamisessa. Positiivista työyhteisöä voidaan luoda jakamalla palavereissa kiitosta tasapuolisesti kaikille ja kannustamalla nostamaan toisia, esimerkiksi valitsemalla viikon työkaveri. Työnohjauksessa asioita voidaan pohtia ajatuksella ja luottamuksellisesti.

Pelisääntöpalaverit toimivat. Palavereissa sovitaan yhdessä, miten työpaikalla käyttäydytään ja myös se, miten siellä ei olla. Jokaista tervehditään, jokaista katsotaan silmiin. Aina ei tarvitse olla puhelias, mutta ystävällinen voi olla joka päivä. Esimerkiksi työkavereiden ja vanhempien moittiminen selän takana on epäammatillista käytöstä, joka ei kehitä yhteisöä.

”Yhdessä voidaan sopia, että selän takana puhutaan hyvää. Voidaan myös miettiä, miten asioita ilmaistaan suoraan mutta ystävällisesti”, Pruuki jatkaa.

Tunnepalaverit apuun

Palavereissa rakentava ilmapiiri tuottaa tuloksia. Jokaista pitää kuunnella, sillä ihminen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yhdessä voidaan sopia, miten palavereissa toimitaan, jotta jokainen saisi ajatuksiaan julki.

Toisinaan voi olla hyvä pitää sellaisia palavereja, joissa puhutaan tunteista. Palaverissa voidaan sopia myös, että esimerkiksi kenenkään ulkonäköä ei arvioida. Kilojen kertymistä, hiusten harmaantumista tai nuoren kollegan trendikästä pukeutumista tai vahvaa meikkiä ei kommentoida ikävästi. Jokaisen ulkonäkö on osa omaa persoonaa.

Kun vanhempi nainen arvostelee nuoremman naisen ulkonäköä, käytös kertoo siitä, että hän ei ole sinut oman vanhenemisensa ja siihen liittyvän surun kanssa. Jos nainen ei käsittele ikä­suruaan, hänestä voi tulla vanhemmiten katkera ”odota vaan kun olet itse tämän ikäinen”-huokailija, jonka seurassa ei ole hyvä olla.

Tylyttäminen ei auta

Joskus työyhteisössä voi olla ikävä töksäyttelijä. Tällainen työpaikan myrkyttäjä voi kokea olevansa jotakin vailla. Hän ei ole ehkä saanut toteuttaa itseään riittävästi. Esihenkilön kannattaakin kysyä, millaisia tehtäviä hän haluaisi ja mitä ovat ne taidot, joita hän voisi tuoda päiväkotiin. On mahtavaa, jos työpaikalla jokainen saa kukoistaa ja käyttää omia vahvuuksiaan.

”Kun työntekijä kokee olevansa arvostettu, hän tekee työnsä hyvin ja sitoutuu työpaikkaan”, Pruuki toteaa.

Ilmapiiri ei muutu tylyttämällä paremmaksi. Myrkyllinen käytös ei muutu toisenlaiseksi silläkään, että joku niin määrää. Pruuki kehottaa muuttamaan tilannetta johtamalla omalla esimerkillä ja pysäyttämään ikävä käytös kysymyksillä. Kun työntekijä pyörittelee silmiä palaverissa, häneltä voisi kysyä ystävälliseen mutta päättäväiseen sävyyn, mitä hän haluaa sanoa asiasta. Kysymällä pysäyttäminen laittaa ihmisen miettimään omaa toimintaansa.

Mieti, mitä voit tehdä itse?

Oletko sitä ketjua, joka tukee muita vai sitä, joka latistaa? Entä jos käynnistäisit myönteisen kierteen ja antaisit joka päivä mukavaa palautetta jollekin työtoverille? Ikävä käytös myrkyttää työpaikan ilmapiiriä. Epäterve tunneilmasto heijastelee päiväkodissa myös lapsiin.

Näin vastaat töksäyttelijälle

Työkaverilla on ikävä tapa möläytellä milloin mitäkin, josta pahastun. Hän saattaa kommentoida ulkonäköäni tai tekemisiäni ilkeästi. Yleensä en sano mitään, koska en tiedä, mitä sanoisin. Harjoittele uudenlaista tapaa! Kun harjoittelet etukäteen, osaat suhtautua asiaan, kun se tulee yllättäen. Mitä sanoit – sanotko tuon uudelleen? on kysymys, joka laittaa töksäyttelijän ottamaan vastuuta omista sanoistaan.

Opettele ohjaamaan ­keskustelu uusille raiteille. Työkaveri kertoo paljon kotiasioistaan töissä. Hän on ilmeisen tyytymätön elämäänsä ja minua väsyttää kuunnella tauolla tai lasten kanssa ulkoillessa hänen ongelmistaan. Kodin huolet eivät kuulu isoissa määrin töihin. Jos kotona on hyvin ikävä tilanne, työkaveria voi ohjata puhumaan murheistaan esihenkilön kanssa. Opettele vetämään rajat rauhallisesti ja napakasti. Sano kotiasioihin jotakin myötätuntoista kuten ”sinulla on varmasti rankkaa” ja vaihda puheenaihe työpaikan teemoihin.
Ikävä käytös myrkyttää työpaikan ilmapiiriä. Epäterve tunneilmasto heijastelee päiväkodissa myös lapsiin.

Teksti Terhi Friman.

Artikkeli on julkaistu VOL-lehdessä 1/23.