Väestönmuutos haastaa varhaiskasvatusta

Meneillään oleva väestörakenteen muutos vaikuttaa merkittävästi ­varhaiskasvatuksen järjestämiseen kunnissa. Suomi jakautuu kahtia. Isoissa kaupungeissa ja niiden lähellä varhaiskasvatuksen tarve tulee ­todennäköisesti kasvamaan, pienillä paikkakunnilla vähenemään.

Kouluikäisten lasten määrä tulee vähenemään seuraavan kymmen vuoden aikana merkittävästi. Sen sijaan varhaiskasvatusikäisten lasten määrään liittyy paljon epävarmuutta.

– Syntyvyys vaikuttaa siihen, miten alle kouluikäisten lasten määrä kehittyy. Varhaiskasvatusikäisten lasten määrä on viime vuosina vähentynyt merkittävästi syntyvyyden laskun vuoksi, mutta tulevaisuudesta ei ole tietoa, sanoo Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n johtava asiantuntija Rasmus Aro.

Isot paikkakunnat kasvavat

Suurissa kaupungeissa ja niiden ympäristöalueilla maahanmuutto kasvattaa lasten määrää, koska osa maahaanmuuttajista on lapsia. Varhaiskasvatuspalvelujen kysyntä kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän varhaiskasvatukseen osallistuu lapsia.

– Maahanmuuttajavetoisilla paikkakunnilla ympäristö muuttuu monitaustaisemmaksi ja varhaiskasvatuksen henkilöstön työn kuva haastavammaksi.

Isojen kuntien haasteena on saada riittävästi osaavaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Etenkin varhaiskasvatuksen opettajista on pula.

– Alan palkka on heikko suhteessa elinkustannuksiin. Isoissa kaupungeissa ja niiden liepeillä haasteena on se, miten varhaiskasvatuspalvelut kustannetaan, ja miten osaavista ja motivoituneista työtekijöistä pidetään kiinni.

Varhaiskasvatukseen osallistuu eritaustaisia lapsia. Tämä vaikuttaa varhaiskasvatuksen työn luonteeseen. Aron mukaan on tärkeä huolehtia siitä, etteivät päiväkodit eriydy toisistaan sen perusteella, minkä verran niissä on maahanmuuttajataustaisia lapsia. Kouluissa tämä kehitys on jo nähtävillä, eikä se tee Aron mielestä lapsille hyvää.

– Tähän eriytymiseen ja sen estämiseen on kiinnitettävä ajoissa huomioita, jotta lapsilla on hyvä oppimisympäristö, joka luo hyvän pohjan sekä esiopetusta että peruskoulua varten. Henkilöstön riittävyyteen, jaksamiseen, osaamiseen sekä mahdolliseen erityisosaamiseen täytyy resursoida. Tämä voi tarkoittaa sitä, että eriytyneempiin alueisiin on panostettava rahallisesti enemmän kuin muihin.

On riski, että lasten tasa-arvoisuus kärsii väestönkehityksen seurauksista. Koulujen ja mahdollisesti myös päiväkotien eriytyminen isoilla paikkakunnalla heikentää haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten mahdollisuuksia. Hyvin toimeentulevilla perheillä on mahdollisuus valita.

Pienet paikkakunnat kutistuvat

Maaseutukunnissa ja pikkukaupungeissa varhaiskasvatuksen ikäluokat pienenevät, mikä heijastuu päiväkotien ja mahdollisesti myös varhaiskasvatuksen henkilöstön määrään. Monilla pienillä paikkakunnilla päiväkodit toimivat koulujen yhteydessä. Koululaisten määrä pienenee, jolloin kouluja todennäköisesti suljetaan. Riskinä on, että siinä yhteydessä päiväkotejakin suljetaan.

Sama kehityskulku näkyy esiopetuksessa. Tosin esiopetuksen puolella lasten määrä vähenee nopeammin kuin varhaiskasvatuksessa, jossa lasten ikähaarukka on suurempi.

Niillä alueilla, joilla varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä uhkaa vähentyä, sivistyspuolen palveluverkon järjestämistä kannattaa pohtia ajoissa.

– Ratkaisujen on lähdettävä hakemaan paikalliselta tasolta. Pienillä paikkakunnilla varhaiskasvatuksen järjestämisen perushaaste linkit-tyy väestön vähenemiseen ja syntyvyyden laskuun.

Pikkupaikkakunnilla lasten matka lähimpään varhaiskasvatuspisteeseen tulee melko varmasti kasvamaan, mikä vaikuttaa negatiivisesti lasten elämään. Haasteena on lasten oikeuksien turvaaminen.

Teksti Tiina Komi Kuvat Getty images