Valtakunnallisena varhaiskasvatuspäivänä juhlimme Lastentarhanopettajaliiton historiaa – katsoen samalla tulevaisuuteen.

Tänä vuonna ja erityisesti tänään Varhaiskasvatuspäivänä juhlimme Lastentarhanopettajaliiton historiaa julkaisemalla Intomielellä – Lastentarhanopettajaliitto 100 vuotta -juhlakirjan. Noin 300-sivuiseen kirjaan on koottu LTOL:n ja varhaiskasvatuksen satavuotista historiaa sekä yli 30 järjestöaktiivin tarinat. Samaan aikaan, kun juhlitaan LTOL:n pitkää historiaa, katsomme tulevaisuuteen. Varhaiskasvatuspäivää vietetäänkin tänä vuonna teemalla Varhaiskasvatuksen opettajan työ tulevaisuudessa.

Tuskin Hanna Rothman ja Elisabeth Alander aavistivat perustaessaan ensimmäistä kansanlastentarhaa ja lastentarhanopettajakoulutusta Sörnäisiin, kuinka sadan vuoden päästä lastentarhat ovat laajentuneet kymmeniksi tuhansiksi päiväkodeiksi ympäri Suomea, varhaiskasvatuksen opettajakoulutus tapahtuu yliopistoissa, varhaiskasvatusta tutkitaan omana tieteenalanaan ja liki 200 000 suomalaista lasta osallistuu päiväkotien varhaiskasvatukseen.

Kansanlastentarhan perustaminen osui aikaan, jolloin Suomi oli teollistunut ja äitien työssäkäynti yleistyi vauhdilla. Tarve lasten kodin ulkopuoliselle huolenpidolle oli huutava. Lastentarhanopettajakoulutus aloitettiin Ebeneser-kodissa muutama vuosi lastentarhatoiminnan käynnistämisen jälkeen. Lastentarhanopettajakoulutuksen käynnistäminen joudutti kansanlastentarhojen perustamista myös muualle kuin Helsinkiin.

Joitakin vuosia kansanlastentarhojen perustamisen jälkeen lastentarhanopettajat ryhtyivät kaipaamaan tukea toiminnalleen. Näihin tarpeisiin Helsingin lastentarhanopettajat ryhtyivät perustamaan Suomen lastentarhanopettajatar-yhdistystä. Sisällisota keskeytti suunnitelmat, mutta lopulta perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1919.

Perustamiskokouksessa Suomen lastentarhanopettajatar-yhdistys määritteli tehtäväkseen lastentarhanopettajien yhteenkuuluvuuden vahvistaminen, lastentarhanopettajien aseman parantaminen ja lastentarhatyön tarkoituksen ja tärkeyden esiintuominen. Nämä ovat edelleen kantavia periaatteita Lastentarhanopettajaliiton ja sen paikallisyhdistysten toiminnassa.

Lastentarhanopettajapula pahenee

Lastentarhojen laajentumisen yhteydessä lisääntyi pula koulutetuista lastentarhanopettajista. Lastentarhanopettajaliiton kolmas puheenjohtaja Elsa Borenius totesi jo liiton perustamisvuonna, ettei Suomen lastentarhoissa ollut kelpoisia lastentarhanopettajia. Borenius vaati, että lastentarhatyö vaatii koulutettuja lastentarhanopettajia. Lastentarhanopettajapula lisääntyi toisen maailmansodan jälkeen äitien siirtyessä yhä enemmän työelämään. Borenius huolestui siitä, että lastentarhoihin palkataan epäpäteviä työntekijöitä pätevien lastentarhanopettajien tilalle ja että lastentarhatyön taso laskee. Pula koulutetuista opettajista on kulkenut läpi lastentarhatyön historian ja kärjistyi 2000-luvulla. Pula korkeasti koulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista on todellisuutta tänäkin päivänä.

Päivähoidosta varhaiskasvatuksen aikaan.

Vuoden 1973 päivähoitolakia pidetään yhtenä suomalaisen päivähoidon taitekohtana. Päivähoitolain jälkeen alkoi päiväkotien määrällisen kasvun huomattava lisääminen. Lastentarhanopettajakoulutus valtiollistettiin ja lastentarhanopettajien ULO-koulutus yliopistoissa aloitettiin. Tämä raivasi osaltaan tietä lastentarhanopettajakoulutusten siirtämiseksi yliopistojen kasvatustieteellisten tiedekuntien opettajakoulutusyksiköihin, joka lopulta toteutui 1995. Lastentarhanopettajatutkinnosta tuli alempi korkeakoulututkinto, kasvatustieteen kandidaattitutkinto. Merkittävää oli myös se, että varhaiskasvatus omana tieteenalanaan alkoi myös kehittyä voimakkaasti, joka tarjoaa arvokasta tietoa varhaiskasvatuksen kehittämiseksi.

1990-luvulla tehtiin muitakin rohkeita linjauksia. Vuonna 1996 subjektiivinen päivähoito-oikeus laajeni koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä. Päivähoito muuttui tuolloin tarveharkintaisesta sosiaalipalvelusta lapsen oikeudeksi. Samalla vuosikymmenellä liitettiin esiopetusta koskevat säädökset perusopetuslakiin ja vuosituhannen taitteessa kunnat velvoitettiin järjestämään maksutonta esiopetusta kaikille kuusi vuotta täyttäneille.

Varhaiskasvatus intensiivisen ja nopean kehittämisen kohteena.

Varhaiskasvatus siirtyi pitkän vaikuttamistyön tuloksena vuonna 2013 opetusministeriön hallinnon alaisuuteen ja se on osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Päivähoitolaki uudistettiin vuonna 2015 varhaiskasvatuslaiksi, jota täsmennettiin keskeisiltä osilta viime syksynä voimaantulleella varhaiskasvatuslailla.  Lastentarhanopettajat ovat nyt varhaiskasvatuksen opettajia ja varhaiskasvatustoiminta painottaa pedagogiikkaa. Varhaiskasvatuksen opettajan yhteys korkeaan varhaiskasvatuksen laatuun on ymmärretty ja toteutuakseen laatu tarvitsee varhaiskasvatuksen opettajia.

Lastentarhanopettajaliiton 100-vuotisjuhlavuonna on syytä juhlia menneiden vuosikymmenten lastentarhanopettajien, järjestöaktiivien ja muiden alan vaikuttajien saavutuksia ja toimintaa. Syytä on myös juhlia viime vuosien varhaiskasvatusuudistuksia, jotka viitoittavat meitä uuteen aikakauteen. Suomalaisessa varhaiskasvatusjärjestelmässä on käynnistymässä henkilöstörakenteen muutos, joka nostaa varhaiskasvatuksen opettajien määrää päiväkodeissa ja päiväkodin johtajan kelpoisuusvaatimuksen kasvatustieteen maisteriksi. Henkilöstörakenteen osalta olemme palaamassa samalle tasolle, kuin se oli ennen 1990-luvun lamavuosia.

Tie Sörnäisten kansanlastentarhasta tähän päivään ei ole ollut kuitenkaan helppo. Lastentarhanopettajilla, Lastentarhanopettajaliitolla, 130-vuotisella lastentarhatyöllä on vahva perusta, joka on kestänyt monia vastoinkäymisiä vuosikymmenten varrella. Tämä perusta on lastentarhanopettajien ja järjestöaktiivien rakentama.

Varhaiskasvatuspäivän hengessä Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen toteaa, että tarkastelemalla lastentarhatyön ja Lastentarhaopettajaliiton historiaa tavoittaa, miten suomalaisen varhaiskasvatuksen kehittämistä tulee jatkaa ja miksi tarvitaan korkeasti koulutettuja varhaiskasvatuksen opettajia. – Uuden lainsäädännön ja ohjausasiakirjojen valossa, tämä kysymys on ajankohtaisempi, kuin koskaan. Aina ei julkisessa keskustelussa ole kaikille selvää, mistä puhutaan, kun puhutaan vaikuttavasta, pedagogisesta varhaiskasvatuksesta.

Pakanen korostaa, että opettajan tutkinnolla varmistetaan päiväkodeissa tarvittava pedagoginen osaaminen. – Myös tulevaisuudessa varhaiskasvatuksen opettajan työ nojaa pitkään ammattitraditioon ja vahvaan ammatti-identiteettiin. Niihin, joilla lastentarhanopettajat ovat rakentaneet suomalaista varhaiskasvatusjärjestelmää ja pienten lasten opettajuutta. – Näkisin mielelläni Suomen ottavan varhaiskasvatuksessa käyttöön ylemmän korkeakoulututkinnon, kasvatustieteen maisteritutkinnon varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuudeksi. Tämä osoittaisi sen arvostuksen ja merkityksen, mikä varhaislapsuudelle ja korkealaatuiselle varhaiskasvatukselle kuuluu, Pakanen sanoo.

Hyvää Varhaiskasvatuspäivää ja ennenkaikkea – intomieltä, meille kaikille varhaiskasvatuksen opettajille, erityisopettajille ja päiväkodin johtajille maailman tärkeimpään työhön!

Kuva: Ebeneser-säätiö.

Olli Luukkaisen varhaiskasvatuspäivän blogin voit lukea täältä