Varhaiskasvatuksen hyvä alku

Lauman jäsenillä on taipumus töniä pois uusia tulokkaita. Näin toimitaan myös varhaiskasvatuksen pienten ryhmässä heti, kun silmä välttää. Varhaiskasvatuksen turvallinen alku rakentuu monesta tärkeästä palasesta. 

Lapselle varhaiskasvatuksen alkutaival on yksi hänen elämänsä ainutkertaisista tapahtumista. Mitä pienempi lapsi, sitä haastavampaa hänen viestiensä, tarpeidensa ja toiveidensa tulkitseminen on. Tutkijatohtori Annukka Pursi on kiinnostunut erityisesti pienten lasten vuorovaikutuksesta, koska se on niin kehollista. Hän on tutkinut sekä väitöstutkimuksessaan että jatkotutkimuksissaan alle kolmevuotiaita varhaiskasvatuksessa olevia lapsia.

Lapsi aloittaa varhaiskasvatuksen yleensä pehmeästi vanhemman läsnä ollessa. On vaikea tietää etukäteen, milloin lapsi on valmis jäämään päiväkotiin ilman äitiä tai isää. Sen näkee vasta aidoissa vuorovaikutustilanteissa, joissa lapsen suhteet varhaiskasvatuksen henkilöstöön ja muihin lapsiin alkavat rakentua.

Eri kunnissa on erilaisia käytänteitä sen suhteen, kuinka kauan vanhempien toivotaan olevan mukana varhaiskasvatuksen aloitusvaiheessa. Yleinen ohjeistus on 1-2 viikkoa. Käytännössä tämä saattaa kutistua muutamaan päivään.

Kavereiden iso merkitys

 Muiden lasten merkitys on suuri. Vertaiskohtaamiset vaikuttavat paljon siihen, kokeeko lapsi kuuluvansa ryhmään.

Pienille lapsille on luontaista karsastaa aluksi ryhmään tulevaa uutta lasta. He saattavat töniä tulokasta pois. Uuden lapsen pois sulkemista ryhmästä tapahtuu erityisesti silloin, kun lapset ovat varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan katseen tavoittamattomissa. – Tämä ei ole pahantahtoisuutta vaan tyypillistä ihmislajin käyttäytymistä silloin, kun ei vielä tunneta. Varhaiskasvatuksen opettajan tehtävä on ”merkata” uusi tulokas ryhmän jäseneksi ja varmistaa, että hänellä on mahdollisimman turvallinen olo. Lapsen täytyy saada tuntea olevansa tervetullut.

Ryhmää ei saa jättää toimimaan vapaasti keskenään liian pitkäksi aikaa, kun ryhmään on tullut uusi lapsi. Myös siirtymävaiheissa on tärkeä varmistaa, että tulokkaalla on turvallinen ja hyvä olo.

Selvät pelisäännöt vanhemmille

 Vanhemmat kaipaavat varhaiskasvatuksen aloittamiseen nykyistä selkeämpiä ohjeita. Moni on jälkeenpäin kertonut kokeneensa tutustumisjakson epämääräisenä vaiheena, koska varhaiskasvatuksen henkilöstö ei kertonut etukäteen, mitä vanhemmalta ja tutustumiselta oikeastaan odotettiin ja toivottiin.

Pursi neuvoo avaamaan aloitusvaiheen käytänteitä vanhemmalle. Hänelle kannattaa sanoa suoraan, että ”toivomme, että vietät täällä päiväkodissa lapsen kanssa aikaa useana päivä ja istut tutustumisjakson ajan aina samalla paikalla, jotta lapsesi löytää sinut nopeasti”. Varhaiskasvatuksen opettajille on selvää, että lapsi käy tankkaamassa turvallisuutta vanhemman luona, mutta vanhemmat eivät välttämättä osaa ajatella samalla tavalla.  Se pitää kertoa selkeästi.

Lapsen ja vanhempien ensimmäiset eroamishetket ovat tärkeä osa varhaiskasvatuksen aloittamista. Pienelle lapselle vanhemman pois lähteminen päiväkodista on valtavan merkityksellinen kokemus. Hän ei vielä osaa ennakoida, kuinka kauan vanhempi on poissa, eikä välttämättä osaa luottaa siihen, että tämä palaa takaisin. Jotta eroamishetki sujuisi mahdollisimman hyvin, pelisäännöistä kannattaa sopia etukäteen.

Vanhemmilta voi kysellä, miten lasta yleensä lohdutetaan ja suunnitella yhdessä mitä erohetkellä tehdään. ”Kun Venla jää maanantaina ensimmäistä kertaa yksin tänne, minä otan hänet vastaan näin, ja sinä toimit noin…” Vanhemman kanssa voi etukäteen sopia esimerkiksi, miten toimitaan, jos lapsi takertuu vanhemman jalkaan kiinni ja itkee sydäntä särkevästi. Vanhempien ja henkilöstönyhteiset pelisäännöt lisäävät lapsen turvallisuutta ja helpottavat varhaiskasvatuksen alkutaivalta.

Annukka Pursi ei soisi varhaiskasvatuksen henkilöstön päivittelevän keskenään, saati lasten kuullen vanhempien reaktioita erohetkellä. Se ei ole reilua. Lapsesta eroaminen voi olla vanhemmalle todella vaikea paikka. Varhaiskasvatuksen opettaja voi kannustaa häntä kertomalla, että myös vanhemman suru kuuluu tähän elämänvaiheeseen mutta sitä ei kannata näyttää lapselle. Oleellista on kuulla vanhempaa. Jos lapsi jää itkemään vanhemman lähtiessä, vanhemmalle voi laittaa tekstarin perään, kun lapsi on rauhoittunut.

Anna surulle tilaa

 Lapsi tarvitsee turvalliset rituaalit sille, miten päiväkotiin tullaan ja miten vanhemmasta erotaan. Lapselle on tärkeää, että äiti tai isä sanoo hänelle ”heipat” ja antaa turvalelun käteen, jos se on tapana. Lapselle ikävintä on se, että vanhempi lähtee salaa tai ”heittää” hänet nopeasti ovesta sisään. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun vanhemmalle on tullut joku yllättävä ja äkillinen meno.

– Itkevä lapsi pitää nostaa erohetkellä sylistä syliin ja antaa hänen surra turvallisesti varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan kanssa vanhempansa lähtöä. Varhaiskasvatuksessa on tapana kiinnittää lapsen huomio johonkin kivaan asiaan, jotta itku unohtuu. Tässä ei sinänsä ole vikaa, mutta vaarana on se, ettei lapsen suru tule kohdatuksi. Lapsi tarvitsee viestin, että itkeminen on luonnollista. On ihan normaalia olla vähän surullinen, kun äiti tai isä lähtee pois päiväkodista. Lapsen tunteita voi sanottaa ja todeta, että nyt tuli iso itku mutta pyyhitään kyyneleet rauhassa pois ja mennään sitten katsomaan, mitä muut lapset tekevät.

– Pienten ryhmissä jutellaan liian harvoin kyyneleistä, sanoo Annukka Pursi.  Pitkään itkevää lasta saatetaan myös siirrellä vanhemman lähdettyä sylistä syliin. Tätäkin käytäntöä kannattaa miettiä lapsen kannalta. Myös uraansa juuri aloitteleva varhaiskasvatuksen opettaja tai hoitaja voi tarvita kokeneen kollegan tukea ja rohkaisua sille, että lapsi tyyntyy aina lopulta, vaikka aluksi ei siltä tunnukaan. Pursi on huomannut, että uransa alussa olevien opettajien epävarmuudesta puhutaan liian vähän.

Kuvat kotoa tuovat turvaa

 Kotoa tuodut valokuvat helpottavat eroahdistusta. Lapsi saa niistä lohtua. Tilannekuvista näkee, mistä lapsi pitää. Kuvakollaasi tarjoaa mahdollisuuksia jutustelulle ja helpottaa myös eri kulttuureista tulevien perheiden arjen ymmärtämistä.

Hakutilanteet ovat lapselle tärkeitä jälleen näkemisen hetkiä. Hän oppii, että vanhempi tulee aina takaisin. Varhaiskasvatuksen henkilöstön on tärkeä mietitä, millaisia asioita lapsen päivästä välitetään vanhemmille. Keskustelussa päivän kulusta kannattaa keskittyä oleelliseen. Joissain päiväkodissa syömiset, nukkumiset, vaippojen loppuminen ja muut arkiset asiat kirjataan tussitaululle, joka on kiinnitetty lapsen lokeron oven sisäpuolelle. Kohtaamishetki käytetään lapsen leikeistä, kohtaamisista, iloista ja muista tärkeistä asioista juttelemiseen.

Varhaiskasvatuksen aloittamisessa tärkeintä on Annukka Purren mukaan lapsen oma, ainutkertainen kokemus. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävä on varmistaa, että siitä tulee mahdollisimman hyvä, turvallinen ja iloa tuottava.

Teksti Tiina Komi kuva Nina Kaverinen

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 3/20, joka ilmestyi 15.10.2020.

Lastentarha on VOL:n jäsenetu ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin: tilaukset vol.fi -> Lastentarha