Varhaiskasvatuksen opettaja on lapsen ensimmäinen taidekasvattaja

Varhaiskasvatuksen opettaja on useinmiten ja ensimmäinen ja ainoa alle kouluikäisen lapsen taidekasvattaja. Varhaiskasvatuksen opettajan tehtävä voidaan tässä suhteessa siis nähdä jonkin arvokkaan, eli tässä tapauksessa taiteiden (draaman, kuvataiteen, lasten kirjallisuuden, kädentaitojen,
musiikin ja tanssin) välittämisen uudelle sukupolvelle. Taidekasvatuksen keskeinen tavoite voisi ollakin osalliseksi tuleminen ja ihmiseksi kasvaminen siinä taiteellisessa ja inhimillisessä vuorovaikutuksessa, jonka se tarjoaa. Yhdessä tanssiminen, musisoiminen, dramatisoiminen sekä yhteisesti jaetut lukukokemuset, kuvat ja käden taidon tuotteet ovat osallisuutta parhaimmillaan ja näin osallistavaa taidekasvatusta voisi kulttuurisen ja sivistyksellisen näkökulman kautta pitää lasten kasvatuksen arvoihanteena. Yksilön olemassa olo muodostuu parhaimmillaan intersubjektiivisesti yhteisön kautta eläen ja kokien. Esimerkiksi päiväkodin yhteislaulu- tai tanssihetkessä ei olla vain minä, vaan yhdessä me kaikki tanssivat tai laulavat yhteisön jäsenet.

Tässä yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa lapsi suhteuttaa itseään suhteessa muihin, rakentaen minuuttaan ja maailmankuvaansa taiteiden kautta. Taiteellisten elämysten ja kokemusten kautta uudet kulttuurit voidaan kokea rikkautena ja mielenkiintoisina tutustumiskohteina. Omaan kulttuuriin liittyvä traditio vahvistaa lapsen identiteettiä, ja muiden kulttuurien taiteisiin tutustumalla lapsi kasvaa ymmärryksessään laajempiin mittasuhteisiin, jotka liittyvät moninaisuuden ymmärryksen lisääntymiseen ja sivistyksellisen tiedon merkityksellisyyteen. Varhaiskasvatuksen taidepedagogiikka
on äärimmäisen vaativaa sillä se edellyttää taidekasvatuksen alueiden hallinnan lisäksi myös aktiivista havainnointia ja läsnäoloa sekä kykyä tunnistaa lapsen kehityksellisiä tarpeita ja tukea kutakin lasta tämän lähikehityksen vyöhykkeellä taiteiden ja leikin antamin välinein. Lisäksi tarvitaan
kykyä luoda tilaa jonka sisällä lapsi voi omaehtoisesti, moniaistisesti ja turvallisesti toimia. Näin Lapsen oikeuksien 30-vuotisjuhlavuonna on hyvä
muistaa taidekasvatuksen jokaiselle lapselle kuuluvana oikeutena ja arvona (artikla 31) johon on kirjattu lapsen oikeudesta leikkiin, virkistystoimintaan,
kulttuurielämään ja taiteisiin. Oppimisympäristö, jossa kaikilla lapsilla on mahdollisuus taiteellisiin kokemuksiin ja ilmaisuun tarjoaa olosuhteet luovuudelle ja lapsen oma-aloitteiselle taiteelliselle toiminnalle. Taiteellisen toiminnan kautta edistetään lapsen mielikuvituksen, itseluottamuksen, minäpystyvyyden tunnetta, kuten myös fyysisten, sosiaalisten, kognitiivisten ja emotionaalisten vahvuuksien ja taitojen kehittymistä eli toisin sanoen hyvää elämää ja sen hallintaa. Varhaiskasvatuksen opettaja on juuri se aikuinen, joka luo lapsille yhdenvertaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet taiteisiin tutustumiseen.

Teksti: Inkeri Ruokonen

Kuva: Marja Hurme

Kirjoitus ja kuva on julkaistu aiemmin Varhaiskasvatuksen taidekasvatus – leikkiä, lumousta, oppimista ja hyvää elämää-julkaisussa.