Ohita navigaatio

Varhaiskasvatuksen pedagogiikan professori Inkeri Ruokonen: varhaiskasvatuksen opettajat ovat avainasemassa lasten taidepedagogiikan vahvistamisessa

Yliopistollisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen nostaminen kokonaan maisteritasolle, tutkimuksen resursointi ja koulutuksen kehittävä sekä yhdenvertaisen yliopistollisen harjoittelupäiväkotijärjestelmän luominen vahvistavat edelleen suomalaisen varhaiskasvatuspedagogiikan laatua. Samalla on huolehdittava kentällä olevan henkilöstön jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista ja esimerkiksi kenttäharjoittelupäiväkotien ohjaavien opettajien täydennyskoulutuksesta, totesi Turun yliopiston varhaiskasvatuksen pedagogiikan professori Inkeri Ruokonen juhlaluennossaan.

Turun yliopistojen uusien professoreiden luennot pidettiin keskiviikkona 11. maaliskuuta Turun yliopistossa. Professoriluennoilla eri aloille nimitetyt uudet professorit kertoivat tieteenalastaan ja tutkimuksestaan. Varhaiskasvatuksen pedagogiikan professori Inkeri Ruokonen tarkasteli professoriluennollaan kokonaisvaltaisen taito- ja taidekasvatuksen mahdollisuuksia varhaiskasvatuksen pedagogiikassa, sekä pohti
tutkimusperustaisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen roolia suomalaisen varhaiskasvatuspedagogiikan kehittämisessä.

Ruokonen teki luennossaan katsauksen taidepedagogiikkaan osana suomalaista varhaiskasvatuspedagogiikkaa sekä taidepedagogiikan tutkimukseen. Hän totesi professiluentonsa aluksi varhaiseen oppimiseen liittyvän aivotutkimuksen osoittaneen viime vuosina, miten merkittävä yhteys varhaisiän musiikkikasvatuksella ja muilla taito- ja taidekasvatuksen muodoilla on lapsen kokonaisvaltaiseen oppimiseen, kehittymiseen ja hyvinvointiin.

– Oman tutkimustyöni kautta olen havainnut taidekasvatuksen keskeisen merkityksen lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Varhaiskasvatuspedagogiikka luo pohjan koko elinikäiselle oppimiselle ja sen vuoksi varhaiskasvatuspedagogiikan arvioiminen, tutkiminen ja kehittäminen on tärkeää, Ruokonen totesi. Hän jatkoi, että parhaimmillaan päiväkoti tasoittaa lapsen kotitaustasta tulevia eroavuuksia ja päiväkoti on lapselle sellainen taiteiden oppimisen ja ilmaisun mahdollisuuksien paikka, ettei lapsen enää iltaisin, pitkän päivän jälkeen, tarvitsisi lähteä maksullisiin päiväkodin ulkopuolisiin taideharrastuksiin. – Opettajien täydennys- ja erikoistumiskoulutuksella sekä yhteistyöllä taiteen perusopetuksen kanssa voidaan vahvistaa tämän tavoitteen toteutumista.

Varhaiskasvatuksen opettajat avainasemassa lasten taidepedagogiikan vahvistamisessa

Ruokonen kertoi päiväkodeissa toteutetun taidekasvatuksen sisältäneen ajanjaksoja, joista voi havaita erilaisia varhaiskasvatuksen tehtäviin liittyviä historiallis-yhteiskunnalliset tulkintoja, koulutuspoliittisia linjanvetoja, sekä eri aikakausien tulkintoja varhaisiän taidekasvatuksen merkityksestä ja siihen vaadittavasta pedagogisesta koulutuksesta.

Hän totesi suomalaisen varhaiskasvatuspedagogiikan juurien olevan Friedrich Fröbelin pedagogisessa ajattelussa.

– Suomeen sen vakiinnuttivat suomalaisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen perustajat Hanna Rothman ja Elisabeth Alander. Pestalozzi-Fröbelin kasvatusfilosofisilla ajatuksilla oli pohja monille jälkipolville ja kokonaisvaltainen pedagoginen lähestymistapa, ajatus ehyestä ja harmonisesta ihmisestä heijastui myöhemmin moniin vaihtoehtopedagogisiin suuntauksiin ja taidekasvatuksen kehittäjiin sekä Suomessa että muualla maailmassa.

Ruokonen jatkoi, että nyt voimassaolevissa valtakunnallisissa varhaiskasvatuksen perusteissa (2018) sekä esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) on taidepedagogiikkaan liittyvä oppimisen alue. Tämä alue on ”Ilmaisun monet muodot” ja kattaa musiikillisen, kuvataiteellisen, käsitöiden sekä suullisen ja kehollisen ilmaisun tavoitteiden ja sisältöjen määrittelyt liittyneenä siihen kokonaisvaltaiseen pedagogiseen lähestymistapaan, jossa lapsen mielenkiinnon kohteista lähtevä pedagogiikka liittyy laaja-alaisen osaamisen alueeseen, oppimisen moniin muotoihin ja toimintaympäristöihin kokonaisvaltaisena tavoitteenaan oppiva ja hyvinvoiva lapsi.

Ruokosen näkemyksen mukaan varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen siirryttyä yliopistoihin vuonna 1995 akateeminen koulutustaso nousi, samalla varhaiskasvatuksen opettajan rooli monipuolustui. – Nykyisin varhaiskasvatuksen kentällä työskentelee moniammatillinen joukkue, jossa varhaiskasvatuksen opettajan on osattava ottaa sekä akateemisesti koulutetun opettajan että ryhmän pedagogisen johtajan roolit. Hän korosti, että pedagogisen koulutuksen saaneet opettajat ovat olleet aina avainasemassa lasten taidekasvatuspedagogiikan vahvistamisessa.

Ruokonen jatkoi, että varhaiskasvatuspedagogiikan kehittämiseen tulee jälleen uusia näkökulmia, jos nyt kokeiluvaiheessa oleva kaksivuotinen esiopetus toteutuu.

Varhaiskasvatuksen pedagogiikka kaipaa uutta tutkimusta

Ruokonen näkee varhaiskasvatuksen pedagogiikan tutkimuksen olevan kehittyvä varhaiskasvatuksen tutkimusalue, joka kaipaa jatkuvasti uutta ja uusiutuvaa tutkimusta. Yliopistollisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen ja tutkimuksen resursointi, arviointi ja kehittäminen sekä yhdenvertaisen yliopistollisen harjoittelupäiväkotijärjestelmän luominen vahvistavat edelleen suomalaisen varhaiskasvatuspedagogiikan laatua. Samalla on huolehdittava kentällä olevan henkilöstön jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista ja esimerkiksi kenttäharjoittelupäiväkotien ohjaavien opettajien täydennyskoulutuksesta.

– Varhaiskasvatuksen opettaja on usein lapsen ensimmäinen taidekasvattaja ja sillä on merkitystä pitkälle tulevaisuuteen. Varhaiskasvatuksen opettajankoulutus ja siihen liittyvät opetusharjoittelut luovat pohjan laadukkaalle varhaiskasvatuspedagogiikalle, Ruokonen painotti.

Aikaamme leimaa tutkimusperustaisen tiedon lisääntyminen ja kansainvälinen kiinnostus suomalaista varhaiskasvatuspedagogiikkaa kohtaan, Ruokonen sanoi ja totesi, että kasvatustieteellinen, erityispedagoginen ja psykologinen tutkimus sekä monitieteiset lähestymistavat tuottavat jatkuvasti uutta merkittävää tietoa, jonka pohjalle tutkimusperustainen opettajankoulutus rakentuu. – Edelleen varhaiskasvatuspedagogisen tutkimuksen tarve on suuri, puhumattakaan siihen liittyvästä taidepedagogiikasta.

Ruokonen päätti proffessoriluentonsa toteamalla, että yliopistollisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen nostaminen kokonaan maisteritasolle, tutkimuksen resursointi ja koulutuksen kehittäminen  sekä yhdenvertaisen yliopistollisen harjoittelupäiväkotijärjestelmän luominen vahvistavat edelleen suomalaisen varhaiskasvatuspedagogiikan laatua. Samalla on huolehdittava kentällä olevan henkilöstön jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista ja esimerkiksi kenttäharjoittelupäiväkotien ohjaavien opettajien täydennyskoulutuksesta.

Varhaiskasvatuksen pedagogiikan lahjoitusprofessuuri kohdistuu taide- ja taitoaineiden pedagogiikkaan

Inkeri Ruokosen viime elokuun alussa alkanut viisivuotinen professuuri Turun yliopistossa on Satakunnan korkeakoulusäätiön rahoittama. Viisivuotisessa varhaiskasvatuksen pedagogiikan lahjoitusprofessuuri kohdistuu taide- ja taitoaineiden pedagogiikkaan.

Ruokonen on toiminut Helsingin yliopistossa tutkijana ja opettajankouluttajana sekä päiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajana. Hän on suorittanut musiikin lisensiaattitutkielman Sibelius-Akatemiassa ja hän tutki kasvatustieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan suomalaisia ja eestiläisiä lahjakkaita lapsia oppimisympäristöissään. Hänen ohjauksessaan on ollut varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevia, luokanopettajaopiskelijoita sekä tohtorikoulutettavia.

Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton vuoden 2020 Varhaiskasvatuspäivän materiaaliksi Inkeri Ruokonen kirjoitti julkaisun Varhaiskasvatuksen taidekasvatus – leikkiä, lumousta, oppimista ja hyvää elämää.

Tapahtumat

Yhdistyksemme