VOL valtiovarainministeriön esityksistä: varhaiskasvatuksen näkeminen säästökohteena on loputtava!

Valtiovarainministeriö on laatinut julkisen talouden meno- ja rakennekartoituksen, jonka tavoitteena on nostaa keskusteluun vaihtoehtoisia toimia julkisen talouden säästötoimepiteisiin. Raportti julkaistiin 6. maaliskuuta. Varhaiskasvatusta koskevat esitykset ihmetyttävät. Ne ilmentävät tapaa ymmärtää varhaiskasvatus lähinnä säästötoimien kohteena, josta Suomen olisi jo syytä irtaantua. Tällainen käsitys varhaiskasvatuksesta on eurooppalaisittain varsin erikoinen ja vastoin esimerkiksi opetusministeriön virkanäkemystä. 

Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan ratkaisuksi raportissa esitetään paluuta aikaan ennen vuoden 2018 varhaiskasvatuslakia, jossa henkilöstörakenne ei koostu kahdesta korkeakoulutetusta ja opettajakelpoisuus avattaisiin jälleen sosionomeille. Esitykset viime hallituskaudella laaditun varhaiskasvatuslain avaamisesta ja paluusta aikaan ennen vuoden 2018 varhaiskasvatuslakia tyrmistyttävät. Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto tukee opetusministeriön helmikuussa julkaistua virkanäkemystä, jonka mukaan varhaiskasvatuslain toimeenpanoa on nimenomaan jatkettava määrätietoisesti, jotta henkilöstön koulutustasoa saadaan nostettua vuoteen 2030 mennessä.

-Varhaiskasvatuksen työvoimapulan ratkaisuksi on kautta aikojen tarjottu alan kelpoisuuksien väljentämistä. Alan arvostuksen ja lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta tämä on kestämätöntä, puheenjohtaja Anitta Pakanen jyrähtää.

Varhaiskasvatuslaki vahvisti varhaiskasvatuksen asemaa osana suomalaisten lasten koulutuspolkua ja koulutuksellisen tasa-arvon tuottamisessa. Yliopistollisen opettajakoulutuksen keskeinen merkitys on siinä, että se muodostaa jatkumon lapsen oppimispolulle. Kaikki opettajat opiskelevat samoissa opettajakoulutuslaitoksissa, muodostaen yhtenäisen tieteelliseen tietopääoman yliopistoissa, josta lapset päiväkodeissa ja kouluissa hyötyvät. Varhaiskasvatuslaki rakentuu aivan keskeisesti lasten oikeuksiin, joka on pidettävä mielessä aina varhaiskasvatuksesta keskusteltaessa. Valtiovarainministeriön esityksestä tätä emme tavoita.

Varhaiskasvatuslaissa on osoitettu suunta sosionomien osaamiselle, jota pystytään nyt hyödyntämään varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävässä, Pakanen jatkaa. Eri koulutustaustaisille on eri vahvuuksia, joita nykyinen laki haluaa hyödyntää.

Varhaiskasvatuksen opettajia tulee jatkossakin kouluttaa muiden opettajien tapaan yliopistoissa

Viime hallituskauden varhaiskasvatuslaki oli merkittävä ja historiallinen edistysaskel varhaiskasvatuksessa, jota rakennettiin pitkään. Varhaiskasvatuslailla pyrittiin varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden parantamiseen ja laadun yhdenvertaistamiseen.

Varhaiskasvatus ei tarvitse enää poukkoilevaa politiikkaa, vaan määrätietoista ja suunnitelmallista varhaiskasvatuslain osoittaman suunnan toimeenpanoa. Päiväkotien henkilöstö kaipaa päättäjiltä nyt viime vuosina esitettyyn suuntaan nimenomaan työ- ja kehittämisrauhaa, Pakanen alleviivaa.

-Äärimmäisen huolestuttavaa on myös raportin esitykset varhaiskasvatuksen mitoitusten keventämisestä, jolla halutaan säästöjä julkiseen talouteen. Säästöjä halutaan myös sillä, että varhaiskasvatuksen kysyntää vähennetään varhaiskasvatusmaksuja korottamalla. On jo pitkään ollut nähtävissä suomalaislasten heikentyneet oppimistulokset. Kaikki lapset eivät osaa kunnolla lukea peruskoulun päättäessään. Tässä valossa pyrkimys vähentää lasten varhaiskasvatukseen osallistumista on vähintään erikoinen. On hyvä muistaa, että hyvin rahoitettu varhaiskasvatus, jota toteuttaa yliopistokoulutetut opettajat tuottaa säästöjä myöhemmin perusopetuksen puolella ja mielenterveyspalveluissa.

OAJ:n mukaan varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen määrä on vakiinnutettava opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen seuraavalle sopimuskaudelle vuodesta 2025 vähintään 1 400:n aloituspaikan vuositasolle. Aloituspaikkamäärä pitää nostaa 1400:an kuitenkin myös vuosiksi 2023–24, ja näille vuosille tarvitaan päätökset koulutukseen kohdennettavasta lisärahoituksesta.

Pakanen muistuttaa myös, että  eduskuntapuolueet ovat parlamentaarisesti sitoutuneet koulutuspoliittisessa selonteossa kelpoisuuksien säilyttämiseen. Opetusministeriön virkajohdon näkemys on se, että osallistumisaste on tärkeää saada nousemaan, jotta kaikki lapset voivat saada yhdenvertaisesti tukea oppimiseensa, kehitykseensä ja hyvinvointiinsa sekä myöhemmälle opinpolulleen. Koulutuspoliittisen selonteon tavoite on, että puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon, jota varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen nosto korkeakoulutettuihin myös osaltaan tukee.

Varhaiskasvatus ei tarvitse lakimuutoksia henkilöstöpulan ratkaisuun, vaan lisää varhaiskasvatuksen opettajia ja parannusta palkkaukseen sekä työolosuhteisiin, Pakanen summaa. On hyvä ymmärtää, että lakimuutos vesittäisi nämä vaatimukset täysin.

Myönteistä on se, että raportissa esitettiin, että rahoituksen painopistettä tulisi siirtää entistä enemmän
perusrahoitukseen ja pitkäjänteisen kehittämisen tukemiseen lukuisten yksittäisten avustushakujen sijaan. Varhaiskasvatus tarvitsee tukevia rakenteita toimintansa turvaamiseksi. Hyvin rahoitettu varhaiskasvatus turvaa myös henkilöstön pitovoiman.