Vuorovaikutustaidot eivät vanhene

Taitojen päivittäminen mietityttää monia. Millaista osaamista varhais­kasvatuksessa tarvitaan jatkossa?

Varhaiskasvatuksen opettajien tärkeät taidot kytkeytyvät lasten maailmassa tapahtuviin muutoksiin, sillä tulevat lapset kohtaavat uusia haasteita.

Tulevaisuudentutkija Otto Tähkäpään mukaan on tärkeä kysymys, miten lasten oikeudet turvataan jatkossa. Tähkäpää toimii Sitrassa ennakoinnin asiantuntijana.

Lasten ja nuorten huoli tulevasta on kasvanut. Lapset ovat perimässä epävakaamman ja turvattomamman maailman.

Tähkäpään mukaan kansainvälisessä politiikassa asioista sopimisen edellytykset ovat heikentyneet, mikä vaikeuttaa monia ongelmia.

– Miten lasten osallisuus ja hyvä elämä turvataan ikääntyvässä yhteiskunnassa? Olemme ihmiskuntana hyvin uudenlaisen tilanteen äärellä, hän sanoo.

Tähkäpään mukaan luonnon kantokyvyn järkkymisen, talouden haasteiden ja turvallisuusympäristön muutosten vuoksi lasten elämä on jatkossa erilaista kuin nyt. Tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuutta, jonka kanssa on opittava elämään. Huolestuttava näkymä kuormittaa lapsia ja aikuisia. Kasvatus ja koulutus auttavat kuitenkin kuvittelemaan erilaisia mahdollisuuksia ja luomaan tulevaisuususkoa maailmassa toimimiseksi.

– Tämä edellyttää kasvatus- ja koulutusalalla tietynlaista tulevaisuuslukutaitoa eli tietoisuutta siitä, millaiseen tulevaisuuteen ja maailmaan lapsia kasvatetaan. Ensin on kuitenkin hahmotettava, millainen lasten maailma on nyt, hän sanoo.

Erityistaidot voivat vanheta

Tähkäpää nostaa esiin monia tulevaisuudessa tärkeitä taitoja.

– Ajattelen, että siellä korostuvat monet inhimilliset ja pehmeät taidot, kuten vuorovaikutustaidot, empatia, luovuus ja kriittinen ajattelu.

Toivon luomiseksi tarvitaan yhteisöllisyyttä, johon myös aikuisten tulee kasvattaa lapsia. Ihmisten pitäisi Tähkäpään mukaan oppia elämään toistensa kanssa, vaikka yhteiskunnassa onkin nähtävissä jakautumiskehitystä. Varhaiskasvatus voi olla mukana auttamassa ihmisiä tulemaan toimeen keskenään ja ratkaisemaan yhteisiä ongelmia.

Lasten kohtaaminen ja kasvokkainen vuorovaikutus voidaan nähdä kestäviksi taidoiksi. Digitaalisten laitteiden merkitystä varhaiskasvatuksessa Tähkäpää ei korostaisi, sillä oppiminen ja tiedon käsittely sujuvat paremmin käsillä tekemällä, kirjoittamalla ja laskemalla.

– Monet spesifit taidot muuttuvat aika nopeasti eikä vielä tiedetä, mikä esimerkiksi nopeasti kehittyvän tekoälyn rooli on ja mitä siitä halutaan, konkreettisista työkaluista puhumattakaan. Nyt opeteltu taito voi olla jo parin vuoden päästä vanha ja väärä. On kuitenkin vaikea kuvitella sellaista tulevaisuutta, jossa vuorovaikutustaidot vanhenisivat tai eivät olisi kelpoisia käyttää, Tähkäpää sanoo.

Ennakointia ei ole vielä tehty kovin paljoa lasten ja nuorten näkökulmasta.

Tähkäpään mielestä tarvitaankin lisää ymmärrystä suurten kehityskulkujen ja muutosten merkityksestä lapsille. Olisi tärkeää muistaa kuunnella myös lasten ääntä eri tilanteissa.

Muutokset vaikuttavat varhaiskasvatukseen

Opetusneuvos Heidi Sairanen ajattelee, että varhaiskasvatuksen opettajan työhön vaikuttavat aina yhteiskunnasta heijastuvat tiedot ja taidot. Opetus- ja kasvatusala on vahvasti sidoksissa yhteiskuntaan, ja siellä tulisi olla ajantasainen ymmärrys yhteiskunnan tapahtumista ja tulevaisuuden näkymistä.

Työntekijän ei kuitenkaan tarvitse olla tilanteessa yksin, sillä koulutus ja täydennyskoulutus toimivat apuna. Olennaista työssä on pohtia, mikä muuttuu ja mikä ei.

– Ennen muutos oli hitaampaa. Nyt muutos on aiempaa nopeampaa, ja myös perheet muuttuvat ja lapsuus muuttuu. Vaikka lapset elävät erilaisessa maailmassa, lapsuuden tärkeys on pysyvää. Millä tavalla kannattelemme lapsia ja haluamme heille aina parasta? Sairanen pohtii.

Varhaiskasvatus kytkeytyy monenlaisiin poliittisiin päätöksiin, joten alalla on myös ristivetoa.

–  Näen, että meillä on sellaisia kehityslinjoja, jotka ovat pysyvämpiä ja sitten meillä on kehityslinjoja, jotka heilahtelevat enemmän, hän sanoo.

Ammatillista kehittymistä

Opetusneuvos Kati Costiander korostaa kokonaiskuvan tärkeyttä. Varhaiskasvatuksen opettajat tarvitsevat ymmärrystä, mistä päätökset tulevat varhaiskasvatukseen. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi päätöksiin ja rahoitukseen liittyvien syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä.

Kyse on arjen kannalta olennaisen löytämisestä. Informaatiota on tarjolla paljon, mutta työssä tarvitaan oikean tiedon erottamista väärästä sekä monipuolista, kriittistä lukutaitoa. Vaikka esimerkiksi sosiaalisessa mediassa huhut liikkuvat, faktatiedot lopulta ratkaisevat.

– Oman ammatillisuuden tutkiminen on tärkeää. Mitä opettajuus tarkoittaa ja mitä se on nykypäivänä? Mitä lapset tarvitsevat minulta, kun toimin heidän opettajanaan? Opetusneuvos Kati Costiander kysyy.

Sairanen korostaa taitoa punnita linjauksia itse, sillä työtä tehdään lapsia varten. Varhaiskasvatuksessa kansallisen ohjauksen rooli on muuttunut, siksi ymmärrys ohjaavien asiakirjojen merkityksestä onkin tämän päivän ja tulevaisuuden tärkeitä taitoja.

– Myös moninaistuminen on tällä hetkellä tärkeä teema. Samoin kuin muun muassa digitalisaatio ja tekoäly, kestävä kehitys ja ympäristöön liittyvät asiat ovat muutoksessa, Sairanen luettelee.

Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumilla on tehty laajempaa alaan liittyvää koulutuksen kehittämistyötä. Opetushallituksen koulutuksia kehitettäessä on pohdittu alan lyhyen ja pitkän aikavälin tarpeita. Yhteiskunnan ennakoimattomat muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa tarpeisiin yllättäen.

Myös poliittiset päätökset ja kentän toiveet vaikuttavat sisältöihin, joiden tarkoituksena on kehittää varhaiskasvatuksen opettajille tärkeitä taitoja.

Perustaidot tärkeitä

Opetushallituksen kansalliset kehittämisverkostot taas pyrkivät välittämään tietoa ja Costiander nostaa esiin verkostojen kehittämistyön merkitystä. Verkostojen kautta tiedon pitäisi levitä eri suuntiin. Samalla uusien ideoiden ja tiedon kehittämistarpeista pitäisi kulkea. Tästä syystä viestintäosaamisen merkitys korostuu verkosto­-osaamisen rinnalla.

Vaikka suomalainen varhaiskasvatus on kansainvälisesti vertaillen monessa asiassa edelläkävijä, tutustuvat asiantuntijat myös muiden maiden toimintatapoihin ja tutkimukseen. Costiander kertoo esimerkkinä, että maahanmuuttotaustaisten lasten kanssa toimimisesta on esimerkiksi Ruotsilla ja Tanskalla paljon kokemusta.

Työ sisältää paljon kohtaamisia ja erilaisia tilanteita lasten kanssa, joissa varhaiskasvatuksen opettajien ja muun henkilöstön tulisi osata toimia perustellusti. Siten pedagogisen osaamisen ja lasten oppimisen ja kehityksen tuntemisen uskotaan säilyvän tärkeänä.

– Muuttuvan yhteiskunnan näkökulmasta sosiaaliset ja emotionaaliset taidot ovat olleet aina tosi tärkeitä, Sairanen sanoo.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tavallinen arki ja taito olla siinä. Varhaiskasvatuksessa tarvitaan osaavaa henkilöstöä, jotka osaavat olla lapsille läsnä ja tukena.

– Tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden rinnalla tarvitaan myönteisyyttä, rohkeutta, heittäytymistä ja uteliaisuutta, sillä omat asenteet tarttuvat herkästi pieniin lapsiin, Costiander sanoo.

Teksti Saara Paatero Kuva Getty images