Yhteisopettajuus auttaa inkluusion ­toteuttamisessa

Irene Keskikallio työskentelee varhaiskasvatuksen erityisopettajana Oulussa, jossa hänen alueeseensa kuuluu kunnallinen ja yksityinen päiväkoti sekä kaksi perhepäivähoitajaa. Pääsääntöisesti hän työskentelee Tuirassa Merikosken päiväkodissa.

Hän on mukana kaikessa ryhmän toiminnassa sekä siirtymätilanteissa, jotka ovat monille lapsille haastavia.

”Joissakin ryhmissä olen ohjannut kaveri- ja vuorovaikutusleikkiryhmiä yhdessä ryhmän varhaiskasvatuksen opettajan tai lastenhoitajan kanssa. Näissä todella antoisissa hetkissä olemme päässeet toteuttamaan eri tavalla myös yhteisopettajuutta, mikä on tuonut vaihtelua omaan työarkeeni.  Näen yhteisopettajuuden kehittämisessä monia hyötyjä erityisesti tukea tarvitseville lapsille.”

Kun lapsella on erityistä tuen tarvetta, korostuu vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö.

”Yhteistyössä täytyy pyrkiä hyvään yhteisymmärrykseen, molemminpuoliseen aitoon kunnioitukseen ja lapsen edun toteutumiseen. Vanhempien kanssa pitäisi pyrkiä siihen, että myös vanhemmilla on tunne siitä, että olemme kaikki samalla puolella ja kaikkien tavoitteena on se, että lapsi voisi kasvaa, kehittyä ja oppia parhaalla mahdollisella tavalla.”

Keskeisenä arvona yhteisöllisyys

”Inklusiivinen varhaiskasvatus turvaa jokaisen lapsen tuen saamisen oikea-aikaisesti ja oikealla intensiteetillä”, Irene Keskikallio painottaa.

”Tämä näkyy siinä, että ryhmän toiminta mukautetaan sen tarpeita vastaavaksi. Lasten yksilölliset tukitarpeet ja vahvuudet huomioidaan toiminnassa ja tarvittaessa suunnitelmia muokataan lennosta. Osassa omista ryhmistäni työskentelee lisäresurssina varhaiserityiskasvatuksen lastenhoitajia, jotka mahdollistavat erilaiset pedagogiset ratkaisut ja edistävät tukea tarvitsevien lasten osallisuutta.”

Keskeistä inkluusiossa Keskikallion mukaan on myös se, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen sellaisena kuin on.

”Kaikilla lapsilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet kasvaa, kehittyä ja oppia. Inkluusio tekee myös erilaisuuden näkyväksi, mikä osaltaan lisää lasten keskinäistä suvaitsevaisuutta ja avointa suhtautumista erilaisuutta kohtaan.”

Teksti Anne Tarsalainen, kuva, Roosa Päkkilä