Pidämme hallituksen linjausta perusteettomana ja ristiriitaisena varhaiskasvatuksen pitkäjänteisen kehittämisen kanssa. Varhaiskasvatusta on Suomessa rakennettu vuosikymmenen ajan määrätietoisesti osaksi koulutusjärjestelmää, mutta nyt esitetty muutos veisi järjestelmää päinvastaiseen suuntaan ilman mitään tutkimusperusteista tukea, toteaa VOL:n puheenjohtaja Anna Laakkonen.
Kelpoisuuksien väljennys perustuu hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan päiväkodinjohtajaksi voisi jatkossa pätevöityä myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut sosionomi täydentämällä opintojaan 60 opintopisteen kasvatustieteen kokonaisuudella.
Päiväkodin johtajakelpoisuuden tarkasteluun asetettiin työryhmä, joka ei löytänyt mitään tutkimuksellista perustaa kelpoisuusvaatimuksen muuttamiselle. Päinvastoin tutkimus-, arviointi- ja selvitystieto on osoittanut johdonmukaisesti, että nykyiset kelpoisuusvaatimukset ovat perusteltuja ja päiväkodin johtajiksi kelpoisia kasvatustieteen maistereita on moninkertaisesti tarpeeseen nähden.
On myös hyödyllistä palauttaa mieleen, millaisin lainsäädännöllisin ja hallinnollisin ratkaisuin nykyiseen tilanteeseen on päädytty. Tämä taustan hahmottaminen auttaa ymmärtämään, millaisia tavoitteita varhaiskasvatukselle on asetettu ja miksi kelpoisuuksiin liittyvät muutokset on nähty tarpeellisiksi.
Vuonna 2018 varhaiskasvatuslakiin liittyvillä kelpoisuuksien uudistuksilla pyrittiin lisäksi ratkaisemaan vuosikymmeniä jatkunut epäselvyys siitä, miten samoissa tehtävissä työskentelevien, mutta erilaisen koulutuksen saaneiden sosionomien ja opettajien tehtäväkuvat ja vastuut eroavat toisistaan. Opettajien ja johtajien tehtävänimikkeet sisälsivät eri koulutustaustaisia henkilöitä, mikä varhaiskasvatuslain mukaan hämärsi ammatillista roolia. Nytkö tähän tilanteeseen ollaan palaamassa, Laakkonen kysyy.
Päiväkodin johtotehtävissä on säilytettävä vahva pedagoginen ja akateeminen osaamisperusta. Sen murentaminen nyt esitetyllä muutoksella herättää vakavaa huolta.
Maisterikoulutus on osoittautunut erittäin vetovoimaiseksi, ja selkeä yliopistopolku johtotehtäviin on jo olemassa niin opettajille kuin sosionomeille. Samaan aikaan sosionomeilta edellytetään sosiaalityöntekijän kelpoisuuteen täysimittaiset yliopistolliset pääaineopinnot, kun taas päiväkodin pedagogiseen johtamiseen olisi riittämässä huomattavasti suppeampi ja eri tieteenalaan pohjautuva koulutus. Tämä herättää vakavan kysymyksen siitä, miksi juuri varhaiskasvatuksessa osaamisvaatimuksia ollaan valmiita väljentämään, vaikka muilla aloilla se nähdään päinvastaisena.
Ratkaisu on kaiken kaikkiaan tyrmistyttävä ja sivuuttaa täysin tutkimustiedon sekä alan pitkäjänteisen kehittämisen, Laakkonen sanoo.
Varhaiskasvatusta tulee kehittää johdonmukaisesti. Nykyinen poukkoileva politiikka on kestämätöntä, ja hallituksen esitys on jälleen yksi esimerkki suunnanvaihdoksista, jotka vaikeuttavat alan kehittämistä.
