Lapsille lukeminen on lisääntynyt varhaiskasvatuksessa ja siihen panostetaan nyt paljon. Lukeminen ei ole mikään uusi asia, mutta sen merkitys notkahti välillä, ja samalla unohtui kirjallisuuden moniulotteisuus toiminnassa.
Lasten tietokirjailija ja varhaiskasvatuksen asiantuntija, KM Kerttu Rahikka luennoi lukemisen merkityksestä. Hän tekee väitöstutkimusta varhaiskasvatuksessa tapahtuvista lukuhetkistä.
Rahikka toimii myös Pro lastenkirjallisuus – Pro barnlitteraturen – yhdistyksen varapuheenjohtajana. Yhdistys järjestää seminaareja, joissa lastenkirjallisuutta tarkastellaan eri näkökulmista liittämällä se esimerkiksi kuvaan, teatteriin, museoon, luontoon tai leikkiin. Yhdistyksen päätavoitteena on kaikille avoimen lastenkirjatalon perustaminen.
Lukuhetki on leikkihetki
Kerttu Rahikka muistuttaa, että leikillä ja lukemisella on paljon yhteistä. Ne kehittävät ja vahvistavat samanlaisia taitoja. Lukuhetki on omalla tavallaan lapselle leikkihetki.
– Lapsi matkii ja soveltaa sosiaalista elämää leikissä. Hän käy siinä läpi asioita, joita on nähnyt tai kuullut. Lastenkirjat toimivat sosiaalisen elämän oppaina.
Rahikka suosittelee ottamaan kirjoja mukaan leikkiin. Esimerkiksi, jos lapset leikkivät työmaaleikkiä, heille voi ensin lukea aiheesta ja antaa sen jälkeen kirjan mukaan leikkiin. Lapset voivat omatoimisesti katsella kirjoja keskenään ja saada niistä ideoita. Kotileikkiin voi viedä vaikka kirjan, missä kokkaillaan.
Päiväkodissa kirjat pidetään usein irrallaan leikin arjesta. Ne voivat olla osa leikkiä ja toimia esimerkiksi autoleikissä ramppeina.
– Etenkin taaperoikäiset lapset eivät pääse tutustumaan kirjallisuuteen ja rakentamaan omaa lukijuuttaan, jos kirjallisuutta suojellaan liikaa. Pieni lapsi maistelee ja kokeilee, miten kirja toimii.
Leikisti lukemisen taito
Lapset matkivat lukevaa aikuista ja leikkivät lukevansa. Kirja voi olla väärinpäin, mutta se ei haittaa.
Lapset leikkivät myös kuvia katsellessaan. Rahikka havainnoi väitöstutkimustaan varten lapsia seitsemän kuukautta eri päiväkodeissa ja huomasi, että lapset höpöttelevät itsekseen kirjoja selatessaan. Esimerkiksi, jos joku pomppii kuvassa, lapsen suusta voi kuulua ”boing, boing, boing”. Jos kirjan kuvissa on herkkuja, lapset ”syövät” niitä ja jakavat kavereillekin.
Interaktiiviset kirjat ovat trendi. Niitä voi ravistella, puhaltaa tai pyöritellä, mikä tuo lukemiseen lisää leikillisyyttä. Lapsen ei tarvitse olla hiljainen passiivinen kuuntelija, vaan hän saa osallistua aktiivisesti lukuhetkeen.
Lapset saavat kirjoista leikki-ideoita ja samastuvat kirjojen hahmoihin. Suosiossa on nyt esimerkiksi Prinsessa Pikkuriikki.
Varhaiskasvatus vaikuttaa lukemiseen
Päiväkotiin voi perustaa leikkikirjaston. Esimerkiksi helsinkiläisen Kultuksen sivuilta voi ladata ja tulostaa materiaalia leikkiin.
– Varhaiskasvatuksella on tärkeä tehtävä lukuviestin viemisessä. Tarjolla on paljon erilaista materiaalia, mitä päiväkodissa voi jakaa. Olisi hyvä bongata myös ne perheet, jotka eivät ole syystä tai toisesta kiinnostuneita lukemista. Tässä on myös kulttuurisia eroja.
Suomessa on pitkä iltasatuperinne, mutta on maahanmuuttajaperheitä, joilla ei ole lainkaan lastenkirjoja omalla kielellään. Heitä voi auttaa löytämän kirjoja monikielisestä kirjastosta tai kannustaa lukemaan kirjoja lapsille omalla kielellään kuvien perusteella.
– Lapsesta huomaa nopeasti, miten paljon hänelle luetaan kotona. Lukeminen näkyy leikeissä, puheessa, kyvyssä kuunnella ja olla mukana. Se näkyy myös siinä motivaatiossa, jolla lapsi lähtee mukaan lukuhetkeen, kertoo Kerttu Rahikka.
Teksti Tiina Komi
