Ohita navigaatio

Osallisuusideologiasta lasten osallistumisen mahdollisuuksien konkreettiseen tunnistamiseen ja tukemiseen leikkitilanteissa

Leikkiin liittyvä osallisuusideologia asiakirjoissa

Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa leikkiä ja lasten osallisuutta koskeva ideologia kiteytyy asiakirjoissa muun muassa seuraavien lausumien ympärille:

”Varhaiskasvatuksen henkilöstö huolehtii siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena yhteisissä leikeissä omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaisesti.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, 39)

”Henkilöstö toimii sensitiivisesti ja havaitsee lasten aloitteet sekä vastaa niihin lasten osallisuutta ja toimijuutta tukevalla tavalla. Henkilöstö huomioi ryhmän kaikki lapset ja ymmärtää lasten erilaisia ilmaisun tapoja. Henkilöstö varmistaa, että jokaisella lapsella on hyvä olla varhaiskasvatuksessa. Lapset kokevat tulevansa kuulluksi sekä arvostetuiksi sellaisina kuin ovat.” (Vlasov ym., 2018, Varhaiskasvatuksen laatuindikaattorit)

Sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden että varhaiskasvatuksen laatuindikaattorien tarkoituksena on tarjota selkeät, kansallisesti yhtenäiset kuvaukset siitä, mitä varhaiskasvatuksessa tulee tapahtua, jotta se olisi laadukasta ja lapsen edun mukaista.

Pedagogiikan painottuminen varhaiskasvatuksessa edellyttää sitä, että henkilöstöllä on yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten osallisuutta leikkitilanteissa voidaan parhaalla tavalla edistää. Yhteinen perusta on kuitenkin vielä kovin abstrakti ja tieteellisestikin moniääninen ja jäsentymätön: mitä osallisuuden, toimijuuden ja osallistumisen tukemisella varhaiskasvatuksessa konkreettisesti tarkoitetaan? Paikallisesti on oleellista kysyä, millaiset konkreettiset pedagogiset teot ja käytännöt lapsiryhmässä lunastavat asiakirjojen velvoittaman osallisuusideologian arkisten kohtaamisten tasolla?

Lasten osallistumisen mahdollisuudet leikkitilanteissa

Vuorovaikutustutkimukset meillä ja maailmalla osoittavat, että yhteisiin leikkeihin osallistumisen mahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti lasten kesken (Karrebæk, 2010; Pursi, 2019). Jo alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä osa lapsista saattaa ajautua leikin ulkokehälle eli jäädä toistuvasti vaille aikuisten ja toisten lasten myönteistä huomiota leikkitilanteissa (Kalliala, 2008). Taaperoryhmissä lasten osallistumisen mahdollisuuksia heikentävät muun muassa poissulkeminen (kehollinen: esim. töniminen, työntäminen, murahtelu, kiljuminen, irvistely, sanallinen: ”ei saa tulla”, ”mee pois”) ja kohtaamattomuus (esim. lapsi ilmaisee ”minäkin, minäkin, minäkin haluan kokeilla”, mutta kukaan aikuisista tai lapsista ei kuule tai huomaa lapsen vuoroa ja halukkuutta osallistua) (Pikkumäki, & Peltola, 2017; Pursi, tekeillä). Pidemmällä aikavälillä eriarvoiset osallistumisen roolit voivat alkaa vakiintua, jolloin hyvä- ja huono-osaisuus kasautuu ja syrjäytymisen kehityskulku käynnistyy (Järventie, 2008; Laine & Neitola, 2002).

Tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että osallistumista koskeva eriarvoisuus on todellisuutta myös laadukkaissa varhaiskasvatusympäristöissä, joissa henkilöstö on  sensitiivistä ja osallistuvat lasten leikkeihin aktiivisesti. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapsiryhmien uudet tulokkaat ja ryhmistä toisiin siirtyvät lapset, joita ei ole vielä aktiivisesti merkitty yhteisön jäseniksi henkilöstön toimesta (Karrebæk, 2010). Vuorovaikutustutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että sensitiivinen kohtaaminen ja henkilöstön leikkiin osallistuminen eivät yksistään riitä ratkaisemaan eriarvoisuuden rakenteita arkisten kohtaamisten tasolla. Tarvitsemme tietoisen havainnoinnin (Tahkokallio, 2014) välityksellä rakentuvaa syvällisempää ymmärrystä lapsiryhmään rakentuneista osallistumisen rooleista ja yksittäisten lasten osallistumisen mahdollisuuksista leikkitilanteissa. Varhaiskasvatuksen tutkimuksella on tässä tärkeä roolinsa, mutta varhaiskasvatuksen opettajien pedagoginen osaaminen on lapsiryhmien tasolla avainasemassa.

 

Vuonna 2014 Annukka Pursi toimi vapaaehtoisena opettaja Namibian pääkaupungissa Windhoekissa slummialueen päiväkodissa. Leikkitilanteiden videokuvaaminen ohjasi tietoisempaan havainnointiin. Alla olevassa kuvassa Annukka ei huomioi ulkokehän lasta, joka monin keinoin pyrkii osallistumaan kauppaleikkiin. Annukan katse on kiinnittynyt ryhmän päivänsäteisiin.

Kiinnittyykö henkilöstön katse leikkitilanteissa myös sinne, minne se ei luonnostaan suuntautuisi?

Viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat, että erityisesti monen osallistujan leikkitilanteissa vuorovaikutukseen saattaa rakentua leikin sisä- ja ulkokehiä (Pursi, tekeillä). Sisäkehän lapset ovat usein ”päivänsäteitä”, iloisia, hyväntuulisia ja aloitteellisia lapsia, joihin katse luontaisesti suuntautuu. Nämä lapset ovat hyviä leikkijöitä ja kiinnostavaa leikkiseuraa vertaisten mielestä. Yhteisten leikkien ulkokehälle jäävät lapset, ”menninkäiset”, saattavat olla esimerkiksi vähäeleisiä, vetäytyviä, surumielisiä tai hiljaisia. He eivät ole kiinnostavaa leikkiseuraa vertaisten näkökulmasta. Lapsiryhmässä päivänsäteet saavat luontaisesti enemmän henkilöstön ja vertaisten huomiota ja menninkäiset huomattavasti vähemmän ja laimeampaa huomiota (Kalliala, 2008; Pursi, 2019). Lasten päivänsäteisyys ja menninkäisyys saattaa tulla näkyväksi henkilöstölle esimerkiksi iltapäivän hakutilanteissa. Joidenkin lasten leikit muistuvat vaivatta mieleen ja niitä on helppo kertoa elävästi myös vanhemmille. Toisten lasten leikkejä ei muista millään päivän päätteeksi.

Tarvitsemme uusien osallisuushankkeiden sijaan arkisten kohtaamisten vahvistamista ja tavoiteltavan henkilöstöroolin täsmentämistä

Lasten osallisuuden tukemisessa on aivan olennaista tunnistaa yhteisten leikkien ulkokehälle ajautuneet lapset ja turvata heille kokemuksia leikin sisäkehältä. Varhaiskasvatuksen opettajan ammatilliseen rooliin kuuluu tunnistaa leikkiin rakentuvia sisä- ja ulkokehiä, antaa ulkokehän lapsille heidän ansaitsemansa vahvistava huomio sekä ohjata myös muita tiiminsä jäseniä suuntaamaan tietoisesti kannustava ja myönteinen katse sinne, minne se ei luontaisesti suuntaudu (Kalliala, 2008).

Teot ja käytännöt leikin sisäkehälle saattamiseksi voivat olla moninaisia ja joskus ulkokehän lasten huomiointi voi edellyttää koko varhaiskasvatusyhteisön asennemuutosta. Henkilöstön tulee olla itse leikin sisäkehällä, jotta he voivat kutsua lapsia sisäkehälle. Leikin ulkopuolelta ladellut säännöt siitä, että kaikki pitää ottaa leikkiin ja ketään ei saa jättää ulkopuolelle lähinnä sysäävät vuorovaikutuksen monimutkaisuuden lasten ongelmaksi ja lasten ratkaistavaksi. Koko työyhteisön voi kutsua mukaan pohtimaan ja kehittelemään hyviä pedagogisia käytänteitä. Keskustelun avauksena, osallisuusideologiaa ja leikkiin liittyvää henkilöstön roolia täsmentääkseni, kutsun varhaiskasvatusyhteisöjä perustehtävän äärelle:

Varhaiskasvatuksen opettajan ammatilliseen perustehtävään varhaiskasvatuksessa kuuluu:

  • tunnistaa, miten osallistumisen mahdollisuudet ovat jakautuneet lapsiryhmässä, sekä
  • tietää ja taitaa, miten osallistumisen mahdollisuuksia tasapainotetaan esim. leikkitilanteissa.

 

Annukka Pursi

Varhaiskasvatuksen opettaja, KT

tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

 

Lähteet

Järventie, I. (2008). Päivänsäde vai menninkäinen? Identiteettien kasvattaminen eriarvoisuuden puutarhoissa. Teoksessa A. R. Lahikainen, R.-L. Punamäki & T. Tamminen (toim.) Kulttuuri lapsen kasvattajana (ss. 209–232). Helsinki: WSOY.

Kalliala, M. (2008). Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Helsinki: Gaudeamus.

Karrebæk, M. S. (2010). I can be with!: a novice kindergartner’s successes and challenges in play participation and the development of communicative skills. Teoksessa G. Kasper (toim.),  Pragmatics & Language Learning. Vol. 12 (ss. 327-360). National Foreign Language Resource Center.

Laine, K., & Neitola, M. (2002). Lasten syrjäytyminen päiväkodin vertaisryhmästä. Turku: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Pikkumäki, S., & Peltola, M. (2017). Poissulkeminen ja siihen liittyvät vaikuttamiskeinot varhaiskasvatuksessa. Prologi: puheviestinnän vuosikirja.

Pursi, A. (tekeillä). Lapsuus leikin ulkokehällä: Vuorovaikutuksen ulko- ja sisäkehän rakentuminen monen osallistujan leikkitilanteissa.

Pursi, A. (2019). Yhteisen ymmärryksen rakentuminen aikuisten ja lasten välisessä leikissä: Aikuisen roolit ja pedagogiset käytänteet varhaiskasvatuksen taaperoryhmässä. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, 53, Helsingin yliopisto (Väitöskirja). Helsinki: Unigrafia.

Vlasov, J, Salminen, J., Repo, L, Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T, Parrila, S. & Sulonen, H. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Karvi, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut 24:2018, Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.

Kuvat: Annukka Pursi ja https://pixabay.com/images/