Ohita navigaatio

Taidekasvatuksella on arvonsa

Lasten taidekasvatuksen arvopohjaa ja merkitystä pohdittaessa voidaan löytää useita eri näkökohtia, jotka jokainen omalla tavallaan tuovat esille
taidekasvatuksen laaja-alaisen ja rakentavan vaikutuksen lapsen kasvu- ja kehitysprosessille. Jokaisen varhaiskasvatuksen opettajan  on hyvä pohtia ja perustella esimerkiksi kysymystä: ”Miksi ja miten opetan lapsille musiikkia, kuvataidetta, kädentaitoja, draamaa, tanssia tai muita taidemuotoja?” Taidekasvatuksen välttämättömyyttä voidaan perustella taiteeseen liittyvien hyödyllisyys- ja välinearvojen sekä toisaalta sisäisten tai luontaisten arvojen näkökulmilla.

Hyödyllisyysarvoihin liittyen taidekasvatuksella on kulttuurinen ja sivistyksellinen tehtävänsä. Taide on kuulunut kautta aikojen ihmiskunnan kulttuuriin, kuvat ja musiikki ovat toimineet kulttuurisena muistina, viestinnän muotona, inhimillisen ilmaisun ja luovuuden muotona sekä ennen
kaikkea nautinnon lähteenä. Taide on ollut ihmiselle kokonaisvaltainen luova moniaistisen tietämisen ja kokemisen muoto. Taiteet voidaan
nähdä yhteisenä kielenä, jolla sen tuomassa kulttuurisessa rikkaudessa voidaan viestiä rodullisten, kulttuuristen, sosiaalisten, koulutuksellisten ja
taloudellisten raja-aitojenkin ylikin. Taiteiden kautta ihmiset voivat välittää kulttuurista ymmärrystä ja toistensa arvostusta. Taiteiden kieli on lapselle tärkeä ja siihen liittyvät monilukutaitoa kehittävät symbolit ovat opittavissa siinä missä kirjaimet ja numerotkin. Taiteen symbolit yhdistävät mielen, kehon ja hengen. Taiteet antavat kanavan ihmisten itseilmaisulle ja kulttuuriselle yhdessäololle.

Taide, kuten esimerkiksi musiikki on toiminut alkukantaisten kulttuurien muistina, jota on siirretty kulttuurisena pääomana aina seuraavalle sukupolvelle. Suomalainen musiikki- ja taidekasvatus on rakentunut pitkälle länsimaisen taiteen arvo- ja käsitemaailmalle, samalla vaalien myös omaa kulttuuriperintöämme. Nykypäivän suomalaiseen sivistysvaltioon kuuluu lapsia jo useista eri ryhmistä: vanhakantaisten etnisten ryhmiemme (saamelaiset, suomalaiset, suomenruotsalaiset, romaanit, venäläiset, juutalaiset ja tataarit) lisäksi suomalaisissa varhaiskasvatus- ja esiopetusryhmissä on yhä suureneva joukko pakolaislapsia sekä interkulttuuristen perheiden lapsia tai adoptiolapsia eri puolilta maapalloa. Taidekasvatuksessa on oltava kokoajan sensitiivinen opetettavan kulttuurin ja sen taidemuotojen erityispiirteille sillä taiteiden ominaispiirteet ja muodot määräytyvät kulttuuristen tekijöiden vaikutuksesta. Tämän vuoksi yhteistyö maahanmuuttajataiteilijoiden, opettajien ja vanhempien kanssa on tärkeää.

Teksti: Inkeri Ruokonen

Kuva: Maija Hurme

Kirjoitus ja kuva on julkaistu Varhaiskasvatuksen taidekasvatus – leikkiä, lumousta, oppimista ja hyvää elämää-julkaisussa.

 

Tapahtumat

Yhdistyksemme